Anni Mäentie - Aurinkotuoli #runosunnuntai

Oleminen sekoittuu tilaan ajatukset ja jääkaappi humisevat

Anni Mäentie on syntynyt vuonna 1986, opiskelee kirjallisuudentutkimusta ja toimii freelancekustannustoimittajana. Aurinkotuoli on hänen esikoisteoksensa. Nimensä puolesta runokokoelma sopii mainiosti kesään, ja useimpien osioiden otsikot ja runotkin kertovat kesäelämästä: Näkinkengät, Tekee mieli uida, Yksi ja toinen jalka, Kotimatkan ikkunat, Moi, Hieno metsä & Juhlat. Kuvan alla oleva sitaatti luonnehtii osuvasti ainakin minua kesämoodissa :)

Runominä viettää kesäpäivää rannalla: on rantapyyhkeiden täplittämää rantaviivaa, on hiekkaa joka valuu joka paikkaan, ja on lapsi ... Se liplattaa koko päivän, vesikasveina varpaat. // Liinatukka, rillipää. Jo kokoelman ensimmäiset säkeet paljastavat Mäentien villiä ja vapaata tapaa sanoa. Monet säkeet on ladottu pitkiin riveihin, usein ilman välimerkkejä. Aina ei tiedä mikä on korrelaatti, mihin joku sana viittaa; edelliseen sanaan tai ajatukseen vaiko seuraavaan? Lukijalla on valta kokeilla miten erilaisia assosiaatioita syntyy.

Arkisista asioista voi luoda pehmeitä runoja, mielikuvituksella.  Lattia jäi sotkuiseksi, en ehtinyt opettaa sitä tavoille. // Vessassa on lämmin niin että siellä tekee mieli uida. Talvella lumen sataessa runoilijan ajatus kiepsahtaa lomamuistoon Riminiltä tai elokuiseen Yyteriin - mikä ettei, aika venkaa. Ja punaraitainen sängynpeitto muistuttaa kesästä ja aurinkotuoleista lumihiutaleitten leijaillessa ja jäädessä maahan.

Osiossa Yksi ja toinen jalka runominä on joogatunnilla vai onko se jotain boxingia ... Ei oikein huvita ja on esitettävä, olla tekevinään venytykset ja iskut kunnolla. Ajatukset karkailevat holtittomasti - näinhän meille usein käy. Päähän tunkee vaikka mitä ajatuksia, ei niitä aisoihin saa. Runojen lentelevät ajatukset hyppäävät asiasta toiseen ja kolmanteen. Tämä oli aika hauskaa, vaikka joka hetki en tiennyt missä mennään. Pidin näistä runoista aika tavalla. Ne istuivat niin hyvin mieleni ja ajatusteni humisevaan kesämoodiin, en minäkään päätäni nyt aisoihin saa.

Osiossa Moi on pitkä baarissa käyty dialogi, tai oikeastaan monologi. Moi eroaa tyylillisesti muista runoista, mutta tällaisen kohtauksen voisi hyvinkin todistaa jossain lähiöbaarissa: jos on niin itseään täynnä ja hullaantunut omasta erinomaisuudestaan, ei muille suo suunvuoroa.

Runoissaan Mäentie tavoittaa jotain olennaista arkisesta elämästämme. Ajatuksemme ryntäilevät usein sinne tänne emmekä aina osaa elää hetkessä. Keskellä aurinkoista kesää alamme jo voihkia sen päättymistä ... Mäentien assosiaatiot kiitävät kuin poutapilvet taivaalla ja syöksähtelevät kuin pääskyset. Välillä on lupa heittää tulevasta murehtiminen sikseen, nauttia hetkestä ja antaa mennä. Päätetäänkös kesäiseen näkyyn?

lapset jotka huutavat vesirajassa eivät peitä mun korvassa pistelevää
radio-ohjelman ääntä sihisten se kurottaa viereiseltä pyyhkeeltä

joku lokki jossain

Osallistun tällä postauksella Tuijan Naistenviikon haasteeseen.

Anni Mäentie - Aurinkotuoli
Taitto ja ulkoasu Markus Hirvelä
Kulttuurivihkot 2019
Kirjastosta
________________

Kirjat kertovat,  Tuijata
Kirjailijan kuva: Noora Ojala
Mäentie esiintyy Runokuun runomaratonissa la 17.8. 2019 klo 16-19.00