18. helmikuuta 2017

Uuna Syrjäsuo - Ulle dulle dof - novelleja



Uuden kirjan äärellä on aina jännittynyt olo. Sitäkin enemmän jos kirjailija ei ole ennestään tuttu. Tiesin että Syrjäsuo on kuvataiteilija, joka on opiskellut yliopistossa myös kirjallisuutta ja kirjoittaa sekä novelleja että runoja. Aloitin Ulle dulle dof -novellikokoelman lukemisen kuulostellen. Pidin kovasti jo ensimmäisestä, sitten toisesta ja vielä kolmannestakin. Pian huomasin astuneeni kirjailijan ihastuttavaan ja nostalgiseen maailmaan, jonka maisema oli kuin suoraan Martta Wendelinin postikorteista. Siinä maailmassa on unelmia ja toivoa, mutta myös pettymyksiä. Siinä maailmassa sanat pukeutuvat kauniiksi ja ilmaviksi lauseiksi, vaikka ne kertovatkin kaihosta ja kaipauksesta lapsuuteen tai unelmien romahtamisesta.

Nautin Syrjäsuon tekstistä. Se on viimeisteltyä, ihanan ilmavaa ja ihanan keveää.  Tulee mieleen kesäpäivä ja poutapilvet taivaalla, heinänkorren heilahdus tai sudenkorennon siipien välke.  Syrjäsuo kuvaileekin herkin vedoin luontoa ja lapsuuden kesien muistoja. Itsellekin tuli näissä sanamaisemissa kepeä kesäinen olo. 

Novellien ihmisten elämä ei suinkaan ole pelkkää päivänpaistetta. Mutta Syrjäsuon herkkä mieli löytää aina jotain kaunista ja lohduttavaa. Veljen käsi etsiytyy siskon käteen vuosien riidan jälkeen; pieni myymälävaras pääsee turvaan mummon luokse; rankan avioliiton kokenut löytää uuden onnen, uuden alun. Ja jos huomaa eksyneensä elämässä väärään bussiin, miksei vaihtaisi, vanhemmallakin iällä?

Eläydyin antaumuksella Syrjäsuon tekstiin, lukeminen oli silkkaa nautintoa. Liikutuin tarinoista ja hämmästelin yllättäviä käänteitä. En juuri hymyillyt, mutta yhden novellin kohdalla purskahdin riemastuneeseen ja hersyvään nauruun! Kyseessä oli novelli Tumma taide, jossa kertoja huomaa joutuneensa maalaukseensa Pensselit santaan ja rukkaset naulaan. Aivan mainio tarina! Mystistä mutta kaunista fantasiaa huokui myös novelli Arpi.

Niminovellissa Ulle dulle dof pieni tyttö kinaa peilikuvansa kanssa, hän haluaa vain tanssia, sillä tärkeintä hänelle on rytmi. Mutta unelmissa pitää vähän joustaa, ja eläkettäkin kerätä...

Mahtava peräsin ja pulleat purjeet -iskelmä siivittää ystävättärien tanssi-iltaa... Kaveri tuoksui hyvälle. Tanssimme epävarmasti suuntaa ja yhteistä rytmiä etsien. Pari kertaa jouduimme perääntymään ruuhkan takia. Hänen kätensä olivat varovaiset, mutta herkät; eivät ne hionneet, eivätkä vaeltaneet levottomina edestakaisin. Mutta nainen kaihoaa pois lähtenyttä Marttiaan kuin Sudenkorento.

Mystinen satamiin piipahteleva Aavelaiva kuljettaa pois aikaa, joskin joskus se tuo ihmisille lisäaikaa, mutta miksi se ei tuo nälkiintyneelle ruokaa eikä rakkaudettomalle rakkautta?

Pikku leijonaisessa pieni tyttö jää oven taa pimeään kellariin. Kun hän saa kynttilän syttymään Tuli joulu ja hyvä mieli! Hersyvä ja liikuttava tarina siman rusinoista ja kilpailusta isoveljen kanssa.

Jalostetut omenapuut on nostalgista lapsuuden ja unelmien muistelua ja Paperinukke liikuttava tarina menetetyn rakkauden musertamasta Mirjasta.

Pidin kaikista novelleista, ne olivat vaan yksinkertaisesti hurmaavia ja niissä koki oivaltamisen iloa. Voisin sanoa, että Syrjäsuon novellit olivat sielun rakennusainetta, hyvän tuulen tuojia. Jos siis kaipaat jotain sellaista, Ulle dulle dof on hyvä valinta.

SusuPetal on lukenut kirjan myös.

Novellihaasteeseen lisää 17 novellia, total 155

Uuna Syrjäsuo
Ulle dulle dof - novelleja
BoD 2012
*****
Omasta hyllystä / Adlibris

5 kommenttia:

  1. Olin facebookissa käymässä ja huomasin siellä tutun kirjan kuvan.
    Kiitos riitta k!
    Olet jaksanut lukea kaikki tarinat. On kiva kuulla, että tarinat toivat valoa päivääsi, etkä pudonnut synkkään kuoppaan, vaikka on siellä surullisiakin mutkia. Onneksi aina on joku joka auttaa tai muuten löytyy pelastava ratkaisu. On siellä sellaistakin, mitä saa parikin kertaa miettiä, mutta onneksi jokainen saa lukea omalla tavallaan.
    Oli mielenkiintoista lukea ajatuksiasi, kiitos :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista Uuna! Jokainen lukija tulkitsee tavallaan, ei ehkä niin kuin kirjailija on tarkoittanut. Minulle tuli todellakin kevyt ja jotenkin hassun autuas olo. Löysin paljon valoa, vaikka esim. Mirjan kohtalo oli todella riipaiseva. Onneksi hän oli päätynyt lopulta onnelliseen lapsenomaiseen tilaan.

      Poista
  2. Ihanaa, kun tartuit tähän kirjaan, Riitta! Muistan, kun itse luin sen ja viehätyin maailmasta, johon kirjan novellit minut johdattivat. Omia ajatuksiani kirjasin silloin myös blogiini:
    https://susupetalsanat.wordpress.com/2012/12/03/joskus-mikaan-ei-ole-sita-milta-nayttaa/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli aivan ihana! Minulle tulivat mieleen Martta Wendelinin postikortit, ja kadonnut maailma, jossa kaikki oli näennäisesti hyvin.

      Lisään linkkisi, en huomannut.

      Poista
    2. Eihän kaikkia voi huomata!

      Kommentoit blogiini, että sinulla on luvun alla UUnan uusin, laitan tähän linkin omiin ajatuksiini tuosta kirjasta:

      https://susupetalsanat.wordpress.com/2017/01/14/uuna-syrjsuo-ikkuna-joka-oli-ovi/

      Poista

Kiva kun kävit & kiitos kommentista!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...