Helmikuussa luin 14 kirjaa, ja taas on todettava että vaikeaa oli viiden elämyksellisimmän valitseminen. Emmin ja emmin, mutta lopulta päädyin näihin. Tässä järjestys ensiksi luetusta tuoreimpaan
Suruttoman kaupungin sivuilla 20-luvun Helsinki kuohuu ja sykkii. Kirjan runsas kuvitus on upeaa ja aikakautta elävöittävää. Erityisen hienoa minusta olivat runsaat viitteet ja sitaatit tuon ajan kirjallisuudesta. Sille joka haluaa tietää enemmän tuon ajan kirjailijapolvesta, Suruton kaupunki tarjoaa kiintoisia välähdyksiä ja mm. kattavan aikalaiskirjallisuuden lähdeluettelon.
Mika Tuomisen suunnittelema kirjan visuaalinen ilme kansineen ja otsikkofontteineen kuvaa erinomaisesti tuota aikakautta.
Mihin Mazzarella sitten itse uskoo? "Mielekkääseen elämään. Sitä vastoin haluan enemmän kuin mielelläni olla amatööri ja diletantti, sillä amatööriys tarkoittaa rakkautta siihen mitä tekee ja diletantti-sana liittyy nautintoon." Mazzarella uskoo avoimena pysyttelyyn elämän moninaisuuden edessä, keskusteluun ja ajatustenvaihtoon, ystävyyteen, toivoon ja siihen ettei pidä katkeroitua. Ja arkeen, sillä sitä on eniten. Mazzarella päättää kirjansa Rilken sitaattiin:
"Suhtautukaa kärsivällisesti kaikkeen ratkaisemattomaan ja pyrkikää rakastamaan kysymyksiä sinänsä."
Tarina on hyvin karu ja hyvin surullinen. Tuntuu pahalta ajatella, että jotkut lapset ja nuoret saattavat oikeasti joutua elämään noin, ilman välittävän aikuisen tukea - tänäkin päivänä.
Kaarlelan kerronta virtasi suoraan sieluun. Tuntui ettei hänen kerronnassaan ollut yhtään tarpeetonta sanaa eikä yhtään tarpeetonta lausetta. Kaikki kerrottu hahmotteli tyttöä ja tämän elinympäristöä armottoman realistisesti. Viiltävän terävästi ja riipaisevasti.
Satu Grünthal - Säkeilyvaara, runouden käyttöopas *****Wsoy 2016
Säkeilyvaara on aivan ihana runoutta avaava kirja. Kirjassa on 43 runoa ja eri kirjoittajien niistä kirjoittamia pienoisesseitä. Heti johdannossaan kirjan toimittanut Grünthal helpottaa runouden lukijan oloa sanoen: "Monien mielestä runouden - varsinkin uuden runouden - ymmärtäminen tuntuu vaativan erityisiä erittelyn ja tulkinnan taitoja, joita ilman ei runouden pariin ole asiaa. Runouteen on kuitenkin monia teitä, ja ne ovat kaikki sekä mahdollisia että luvallisia. Runoudesta saa puhua ja kirjoittaa muillakin tavoin kuin piirre piirteeltä, säe säkeeltä analysoiden. Sen äärellä saa muistella, eläytyä, hurmaantua, harhailla ja viipyillä."
Raymond Carver - Mistä puhumme kun puhumme rakkaudesta *****Sammakko 2015
Carverilla on taito vangita lukija ensimmäisestä lauseesta ja ensimmäisestä kappaleesta novellinsa maailmaan. Siinä olet kuin kärpänen liimapaperissa, et pääse irti vaan olet kirjailijan kerronnan armoilla. Novelleissa huokui minusta 80-luku, ihmisten punaniskainen arki ja junttius. Hänen tyyliään on sanottu likaiseksi realismiksi, ja sitä se todella on. Kerronta on rajua ja rosoista, aivan kamalaa ja samalla niin ihanaa, kuten Leena sanoi. Carverin inhorealismissa on vetoa, tyyli on jotenkin hyvin taloudellista. Seppo Lahtisen suomennos ilmentää hienosti novellien henkeä.
Siinäpä se helmikuu luettuna ja taputeltuna. Hyviä olivat helmikuunkin kirjat.
Haastetilanne
Minulla on ylhäällä välilehdet tämän vuoden lukuhaasteille. Helmet 2017 -haasteessa on toistaiseksi löytynyt sopiva kohta kaikille 34 lukemalleni kirjalle. Muissa haasteissa olen novellihaasteeseen lukenut 172 novellia, runohaasteeseen 540 runoa, Frau, Signorina & Bibi -haasteeseen yhden kirjan, jo joulukuun alussa alkaneeseen Seinäjoen kaupunginkirjaston 100 kirjan haasteeseen 42 kirjaa - enkä yhtään kirjaa Uudelleen luettua -haasteeseen.
Haastetilanne
Minulla on ylhäällä välilehdet tämän vuoden lukuhaasteille. Helmet 2017 -haasteessa on toistaiseksi löytynyt sopiva kohta kaikille 34 lukemalleni kirjalle. Muissa haasteissa olen novellihaasteeseen lukenut 172 novellia, runohaasteeseen 540 runoa, Frau, Signorina & Bibi -haasteeseen yhden kirjan, jo joulukuun alussa alkaneeseen Seinäjoen kaupunginkirjaston 100 kirjan haasteeseen 42 kirjaa - enkä yhtään kirjaa Uudelleen luettua -haasteeseen.
Kuvittele, kun aloittelin, luin 130-140 kirjaa vuodessa! Nyt en halua lukea enää ehkä kuin kirjan viikossa. Elämä on lyhyt ja sitten se on ohi. Haluan ehtiä muutakin kuin lukea, vaikka se onkin ollut aina se kovin juttu, mutta nyt haluan aikaa myös muulle.
VastaaPoistaCarver tuosta tuttuakin tutumpi ja niin unohtumaton, että en sanotuksi saa!
<3
Juuri noin Leena! Itse en pidä talvesta ja pakenen sitä lukemalla. Keväällä ja kesällä on sitten ulkonaolon ja puutarhan aika. 14 tuntuu paljolta, mutta nyt oli aika ohuita kirjoja mukana... TV-tä en katso nykyään juuri ollenkaan ja elokuvatkin on jääneet kakkoseksi. Meillä on iltaisin aika rauhallista kun isäntäkin on vihdoin innostunut kirjoista :)
PoistaVarmasti hienoja kirjoja kaikki ja upea lukusaalis tällekin kuulle! /Tiia
VastaaPoista