5. helmikuuta 2017

Mikko-Olavi Seppälä - Suruton kaupunki


Kiitän Marikaa tästä loistavasta lukuvinkistä, sillä Suruttoman kaupungin sivuilla 1920-luvun Helsinki todella heräsi eloon. Ehkei Helsinki niin iloinen ollut, mutta kuohuva se kyllä oli. Sisällissota oli takana, kaupunki kehittyi valtavin harppauksin ja ihmiset imivät itseensä kiihkeästi kaikki maailmalta rantautuvat virtaukset. Tämä kymmenluku on kiehtonut kirjailijoita: Kjell Westön  Missä kuljimme kerran on edelleen vahvasti mielessäni ja Suruton kaupunki vahvisti värikästä aikakauden kuvaa. Myös Virpi Hämeen-Anttilan Björk-sarja ajoittuu 20-luvulle, samoin Nina Hurman Noir-dekkarit.  Oli hienoa saada lukea lisää tuon ajan maailmankuvasta ja ilmiöistä.

Kieltolaki saa paljon tilaa kirjassa, piinasihan se helsinkiläisten ja koko maan elämää pitkään ja hartaasti. Sanonta taskumatti ilmeisestikin juontaa juurensa kieltolain isäksi tituleeratusta Matti Helenius-Seppälästä... Kiivas polemiikki puolesta ja vastaan vyöryi lehdistössä, kirjallisuudessa ja kupleteissa. Salakapakat täyttyivät illasta toiseen ja riehakas meno kovaa teetä juoden  sai ihmiset valtoihinsa. Raittiusvalvojien keinot olivat surkuhupaisan heikot. Samanaikaisesti apteekit jakoivat laillisesti tuhansia pulloja huippukonjakkia, laatuviinejä ja virolaista pirtua. Aikamoista menoa!

Raittiusvalvojat nuuskii ja tonkii,
Suomenlahdella uistaa ja onkii
ja heittävät pitkää siimaa,
näin etsivät kanisterimiinaa.
- Tatu Pekkarinen 1919 -

Jazz ja kupletit valtasivat kaupungin. Salakapakoissa juhlittiin, juovuttiin ja tanssittiin aamuun asti, kokaiiniakin kaupungissa tavattiin. Naisten helmat lyhenivät ja savuke ilmaantui holkkiin, elokuvissa lumouduttiin Rudolf Valentinosta. Moderneja jazztyttöjä ja meikkaavia jazzpoikia halusivat olla nuoret ja dekadentit!

Sukupuolten välinen kanssakäyminen vilkastui ja seksuaalimoraali löystyi, ja se näkyi myös rikoslaissa. Vuonna 1926 poistettiin rikosluettelosta salavuoteus eli esiaviolliset suhteet. Jos toinen osapuoli oli naimisissa, kyse oli edelleen rangaistavasta huorinteosta.

Autojen määrä kasvoi, liikennesääntöjä rustattiin, katuverkosto oli kovilla ja jalankulkijat vaarassa. Suuri nimistöntarkistus saatiin päätökseen 1928, jolloin melkein kaikki Venäjään viittaavat kadunnimet muutettiin suomalaisiksi. Kadunnimien muutosinto oli saanut alkunsa Kallion Linjojen nimien muutosvaatimuksesta, mutta ne jäivät ennalleen.

Mainonta otti ensiaskeleitaan ja reklaamit loistivat talojen julkisivuissa. Hotelli Torni ja Stockmann valmistuivat, Stadionia suunniteltiin. Taide, teatteri ja kirjallisuus olivat ajassa mukana, Tulenkantajat jäsenineen näkyivät yhteiskunnassa. Kirjassa vilisee tuon ajan kirjailijoita ja kulttuuripersoonia. Yksi josta oli pakko hakea lisää tietoa oli Minna Craucher, joka piti salonkia Freesenkadulla, toimi Lapuanliikkeessä ja oli vuosia Olavi Paavolaisen rakastajatar...



Pohjolan valkea kaupunki
Tämä vielä tänäänkin käytössä oleva Helsingin iskulause oli Suomen Kuvalehden tunnuslausekilpailun satoa vuodelta 1930.

Suruttoman kaupungin sivuilla 20-luvun Helsinki kuohuu ja sykkii. Tuntuu tapahtuvan todella paljon lyhyessä ajassa, Helsinki ei ole enää mikään syrjäinen maailmankolkka vaan osa Eurooppaa ja maailmaa. Kirjan runsas kuvitus on upeaa ja aikakautta elävöittävää. Erityisen hienoa minusta olivat runsaat viitteet ja sitaatit tuon ajan kirjallisuudesta. Sille joka haluaa tietää enemmän tuon ajan kirjailijapolvesta, Suruton kaupunki tarjoaa kiintoisia välähdyksiä ja mm. kattavan aikalaiskirjallisuuden lähdeluettelon. Hieno ja runsaasti faktaa sisältävä tietokirja Helsingin historiaan. Mika Tuomisen suunnittelema kirjan visuaalinen ilme kansineen ja otsikkofontteineen kuvaa erinomaisesti tuota aikakautta.

Filosofian tohtori Mikko-Olavi Seppälä (s. 1975) on tietokirjailija ja dosentti Helsingin yliopistossa. Hänen väitöskirjansa käsitteli Suomen teatterihistoriaa, jota hän myös opettaa yliopistolla. Sittemmin Seppälä on kirjoittanut useita kulttuurihistoriallisia teoksia. Vuonna 2013 Seppälä julkaisi kiitetyn elämäkerran omasta isoäidistään runoilija Aale Tynnistä. Teoksen Aale Tynni. Hymyily, kyynel, laulu hän kirjoitti yhdessä äitinsä Riitta Seppälän kanssa.

Kirjan on lukenut myös Mai / Kirjasähkökäyrä
Pidän Helsinkiä mielikuvissani edelleen kotikaupunkinani, vaikka olen sieltä 31 vuoden jälkeen pois muuttanutkin. Itselleni siis todella antoisa kirja!
Mikko-Olavi Seppälä
Suruton kaupunki - 1920-luvun iloinen Helsinki
Wsoy 2016
*****
Kirjastosta

6 kommenttia:

  1. Mukavaa, että luit ja tykkäsit tästä. :) Minulle kirja tarjosi paljon uutta tietoa, ja upea kuvitus oli todella ilo silmälle. Kieltolain aika oli melko erikoinen ajanjakso -ei ihme, että se innostaa kirjailijoita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella upea kirja ja kiinnostavasti ja elävästi kerrottu. Poliittisestikin merkittävä vuosikymmen Lapuanliikkeineen / äärioikeiston ja vasemmiston kahinointeineen. Voi miten hienoina herrasväki tuolloin juhlikaan - miehet frakeissa ja naiset pitkissä iltapuvuissa! Tuo glamour on nyt ollutta ja mennyttä.

      Poista
  2. Minusta tämä oli todella riemukas tietokirja. Kirjan kansikuva, kuvat, kupletit ja runot sekä laulut kevensivät tietokirjamaisuutta, mutta silti tietoa oli paljon ja se oli koottu kiinnostavasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä Mai - mahtava tuulahdus menneiltä ajoilta! Westö kuvaa jazzin hurmosta Missä kuljimme kerran - teoksessaan vuolaasti. Ja kukas muu kuin originelli Lucy piirtyi silmieni eteen tätä lukiessa!

      Poista
  3. Minäkin tykkäsin tästä älyttömästi! Tämä oli mukava kokonaisuus kuvineen ja kirjavinkkeineen. Lainasin juuri myös Yön sydän on jäätä -kirjan, sitä on ihan hauska lähteä lukemaan, kun on vähän taustatietoa ajanjaksosta jo kerättynä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvät lähdeluettelot tosiaan! Nuo Hämeen-Anttilan Björkit kannattaakin lukea järjestyksessä niin saa enemmän irti.

      Poista

Kiva kun kävit & kiitos kommentista!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...