Agatha Christie - Stylesin tapaus

#naistenviikko

Tuijata. Kulttuuripohdintoja haastaa jo kuudetta kesää lukemaan ja postaamaan naisteemalla. 

Tässä kolmannessa naistenviikon postauksessani päähenkilöt ovat dekkarikirjallisuuden
nimekkäimpiä miehiä ja naisilla on vain sivuosat. 
Mutta Agatha on Agatha jo tässä esikoisteoksessaan!

Stylesin tapaus on Agatha Christien esikoisromaani, jonka ilmestymisestä tulee tänä vuonna kuluneeksi 100 vuotta. Juhlavuoden kunniaksi Wsoy on julkaissut teoksesta hienoisesti korjatun painoksen, jossa on mukana myös Christien alkuperäinen loppuratkaisu rinnakkaisversiona (luku 12).  Ei siinä muuten suurta eroa ole, vain loppuratkaisun paikka. Alkuperäisessä käsikirjoituksessa Poirot teki yhteenvetonsa oikeudenkäynnin aikana, mutta paikka muutettiin kartanon saliksi - ja tämä piirre toistui sitten Christien myöhemmissä teoksissa. Kirja oli vallan mainio kuunneltava, Christielle niin tyypillisen monimutkainen juoneltaan ja käänteiltään. Kapteeni Hastingsin ja Hercule Poirotin henkilöhahmot ovat jo valmiita, tuttuja ja keskenään riemukkaasti kinastelevia.

Sinun pääsi on sekaisin. Eikö niin? Älä hätäile, mon ami. Sinä olet kiihtynyt; sinä olet jännittynyt - se on vain luonnollista. Pian, kun olet rauhoittunut, me panemme tosiasiat järjestykseen, kunkin siististi omalle paikalleen. Me tutkimme - ja hylkäämme. Ne jotka ovat tärkeitä, ne me panemme yhdelle puolelle; ne jotka eivät ole tärkeitä, puff! Hän väänteli pieniä kerubinkasvojaan ja tuhahteli jokseenkin huvittavasti. ”Ne me pyyhkäisemme pois!"

Tarinasta lyhyesti ilman juonipaljastuksia. Tapahtumat sijoittuvat ensimmäisen maailmansodan vuosiin ja tyypillisesti englantilaiseen kartanomiljööseen. Kapteeni Hastings on haavoittunut länsirintamalla ja nyt lepäämässä ystävänsä John Cavendishin kotikartanossa. Poirot on muutaman muun belgialaisen kanssa sotaa paossa läheisessä kylässä, mikä on kartanonrouva Emily Inglethorpin hyväntekeväisyyden ansiota. Kartanonrouva on Johnin ja veljensä Lawrencen äitipuoli, joka on seitsenkymppisenä mennyt uusiin naimisiin parikymmentä vuotta nuoremman, epäilyttävän Alfredin kanssa. Kartanossa asuvat myös Johnin vaimo Mary, rouvan seuraneiti-sihteeri Evelyn Howard sekä köyhä sukulaistyttö Cynthia Murdoch. Seudulla häärii myös arvostettu toksikologi tohtori Bauerstein, joka on saksalaissyntyinen, mutta saanut Englannin kansalaisuuden.

Christiemäinen lukijan pyöritys alkaa kun kartanonrouva kuolee kauheisiin kouristuksiin. Epäillään stryktiinimyrkytystä ja Hastings ja Poirot ryhtyvät tutkimaan asiaa. Herrojen yhteistoiminta on kihelmöivän hauskaa ja heidän dialoginsa nautittavia. Hastings ei monestikaan pysty seuraamaan Poirotin harmaiden aivosolujen vinhaa juoksua - kyllä, harmaat aivosolut mainitaan jo tässä teoksessa. Tapansa mukaan Christie ripottelee henkilöistään epäilyttäviä asioita. Perinnön vuoksi nuori aviomies on alkuun pääepäilty, mutta monella muullakin saattaisi olla motiivi. Nuoret kartanonherrat John ja Lawrence ovat taloudellisesti riippuvaisia äitipuolestaan, nuori Cynthia on töissä sotasairaalan myrkkyvarastossa ja Maryn kuullaan korottavan ääntään anoppinsa kanssa riidellessään. Entä mitä ihmettä tohtori Bauerstein tekee kartanon mailla aamukuudelta täysissä pukeissa?

Agatha Christie iski kultasuoneen luedessaan Hastingsin ja Poirotin hahmot ( juu, ja neiti Marplen myös). Stylesin tapaus oli viihdyttävä, käänteitä oli paljon ja kuvaus elävää. Sieluni silmillä näin Poirotin viilettävän Stylesin kartanon ja majapaikkansa väliä, hyppivän innossaan kartanon ruohikolla ja sivelevän viiksiensä suippoja kärkiä! Kohtelihan hän väliin alentuvasti hidashoksottimista Hastings-parkaa, mutta antoi tälle myös tunnustusta hyvistä päättelyistä. Olen lukenut monia Christien dekkareita ennen blogiaikaa, mutta tästä ei ollut mitään muistikuvaa. Stylesin tapaus oli hieno ja historiallinen kuuntelukokemus, josta Jukka Pitkänen teki kerrassaan nautittavan.

Agatha Christie - Stylesin tapaus
Alkuteos The Mysterious Affair at Styles 1920
Suomentanut Paavo Lehtonen
Kansi Sanna-Reeta Meilahti
Wsoy 1970, korjattu, 100-vuotisjuhlapainos 2020
Äänikirjan lukija Jukka Pitkänen
_______________
Jokken kirjanurkka
Lukujonossa
Agatha Christie (1890-1976) kirjoitti elämänsä aikana noin 70 romaania sekä tukun radio- ja teatterikäsikirjoituksia, novelleja ym. Hän loi englantilaisen salapoliisiromaaniperinteen, jonka jalanjälkiä monet tallaavat vielä tänäkin päivänä.

Osallistun näillä postauksilla Tuijatan Naistenviikko-haasteeseen:

19.7. Petina Gappah - Pimeydestä loistaa valo
20.7. Rebecca Solnit - Miehet selittävät minulle asioita