1930-luvun Helsinki oli väkivaltainen paikka. Kieltolaki oli juuri päättynyt, mutta poliisia työllistivät edelleen pirtutrokarit, tappelupukarit, ilotytöt ja talousrikolliset. Maailmanlaajuinen lama kohteli kaupunkia kaltoin. Työttömyys oli räjähtänyt, yrityksiä kaatui. // Maa oli edelleen jakautunut kahtia sisällissodan jäljiltä. Lapuan liikkeestä tuli IKL, Etsivä keskuspoliisi jahtasi kommunisteja. Helsingissä oli vakoilijoita idästä ja lännestä, ja suomalainen vastavakoilu otti ensiaskeleitaan.
Tuohon 30-luvun pimeään ja pahaenteiseen Helsinkiin vie tietokirjailija Pauli Jokisen (s. 1974) esikoisdekkari Jääleinikin kuolema. Jokinen on perehtynyt Helsingin lähihistorian pimeäänkin puoleen ja järjestää Helsingissä mm. murhakävelyjä ja tässä hänen paikallishistorian tuntemuksensa pääsee esiin. Dekkarin inspiraationa on toiminut selvittämättä jäänyt nuoren naisen murhatapaus vuodelta 1932: 23-vuotias luksusprostituoituna toiminut kampaaja Laina Yli-Rautalammi löytyi murhattuna Sepänkadun pienen asuntonsa kylpyammeesta. Muita johtolankoja ei asunnosta löytynyt kuin verinen miesten paita.
Helsingin rikospoliisi alkaa tutkia murhaa. Helsinki kipuilee sisällissodan jälkeen poliittisesti kahtia jakautuneena, mikä näkyy myös poliisikunnan asenteissa. Nuori Arpia Haahti on poliisivoimien ainoa punikki, mikä aiheuttaa kahnausta työtovereiden kesken. Erityisen paljon skismaa syntyy äärioikeistolaisen ja kovaotteisen Nestori Frantsilan kanssa. Poliisipulan takia näistä kahdesta täysin yhteensopimattomasta tulee työpari. Frantsilalla on sisällissodan ajoilta periytyvät painavat syyt vihata punikkeja ja hän pelottelee Haahtia sanomalla, että hänen dobermanninsa Ada syö punikkeja välipalaksi.
Niin punikki kuin onkin, Haahti kampaa hiuksensa särmälle jakaukselle ja pukeutuu aina äärimmäisen huolellisesti ja muistuttaa ulkonäöltään Ramon Novarroa, meksikolaissyntyistä filmitähteä, joka on vielä komeampi kuin Rudolph Valentino. Haahdin isä katosi punaisten vankileirillä, eikä isän myöhemmistä vaiheista tiedetä mitään. On miehellä vaimo ja poikakin, mutta he ovat muuttaneet vaimon lapsuudenkotiin yhden virheliikkeen takia eikä Haahti saa tavata poikaansa.
Vihjeet johdattavat kaksikon Vallilan Voiman nyrkkeilysalille, jossa harjoittelee Lainan kampaajatyötoveri, kaunis ja puoleensavetävä Raita Harmonen. Naisella on henkivartijanaan iso korsto, Möykky, joka ajelee brittiläisen työnantajansa Helena Hollin upealla autolla. Juttuun liittyy poliittisesti arkaluontoisia aspekteja, minkä vuoksi Etsivä keskuspoliisikin (Supon edeltäjä) kiinnostuu jutusta. Johtolangat osoittavat puolustusvoimien vastavakoilun osastoon ja Neuvostoliiton suurlähetystöön. Lukijalle väläytetään juonenkulun väleissä pöytäkirjoja Puolustusvoimien yleisesikunnan tiedustelujohtajan ja Etsivän keskuspoliisin johtajan Esko Riekin välisistä keskusteluista, joissa miehet puivat Yli-Rautalammin tapausta. Keskustelut viittaavat siihen, että Etsivä keskuspoliisi vedättää rikospoliisia.
Juoneen sekaantuu Neuvostoliiton hyväksi toimivia sekä suomalaisia että ulkomaisia agentteja, yleisesikunnan kapteeni ja Haahdin vasikka. Monet jäljet johtavat Vallilan Voiman nyrkkeilysalille ja neiti Yli-Rautalammin makuuhuoneeseen. Naisen unelmana oli ollut tulla kuuluisaksi valokuvaajaksi ja hän ikuisti seksiakteja kotonaan. Jokinen kehittää monimutkaisen vakoilun ympärille keskittyvän juonen ja tarjoaa lopussa muutamankin yllätyksen lukijalle. Kuka on Neuvostoliiton suurlähetystössä piileskelevä Mäyrä? Entä mikä Haahdin lumonnut Raita Harmonen on oikein naisiaan?
Löysin paljon huumoria ja pilkettä kirjailijan silmänurkasta. Jääleinikin kuoleman ajankuva tuntuu todelta, sillä Jokinen herättää 30-luvun Helsingin henkiin ja kuljettaa lukijaa kantakaupungin pimeillä kujilla ja kaduilla. Helsingissä oli paljon matalia puutaloja, alivuokralaishuoneita, pieniä siirtomaatavarakauppoja ja talonmiehiä... Ja oli yksi miekkailua, oikeistopiirien lajia, harrastava punikki! Aikamoinen sokkelohan juonesta kehkeytyi, mutta viihdyin hyvin Jokisen elävän, seikkailullisen ja vauhdikkaan kerronnan parissa. Toivottavasti saamme jatkossa lukea lisää Arpia Haahdin tutkimuksista ja kuulla miten hänen yksityiselämänsä kehittyy.
Kansi Kaisu Sandberg
Myllylahti 2022
_____________________
Jääleinikin kuolema on Pauli Jokisen esikoisdekkari. Jokinen työskentelee toimittajana, tietokirjailijana ja kävelyoppaana. Häneltä on aikaisemmin julkaistu useita tietokirjoja, kuten Helsingin murhahistoria (2020) sekä Verikoirat (2021). Jokinen vetää Helsingissä suosittuja Murhakävelyjä, joissa tutustutaan kaupungin värikkääseen rikoshistoriaan Punavuoressa, Töölössä ja Kalliossa.
____________________________________________________________
Kirsin kirjanurkan vetämään Dekkariviikkoon osallistuu melkein 30 blogia.
Itse postaan näistä dekkareista:
TI: Kim Faber, Janni Pedersen - Tierra de invierno / Juncker #1
KE: Pauli Jokinen - Jääleinikin kuolema
TO: Xulio Ricardo Trigo - El objetivo del crimen
PE: Tero Somppi - Jengit
LA: Anna Ihrén - Manttelinperijä. Smögenin murhat #3
SU: Tove Alsterdal - Juurakko, Ådalen #1
Kuulostaa yksityiskohdiltaan mukavan erilaiselta dekkarilta. Erityisen kiinnostava tuo työpari.
VastaaPoistaHaahdin ja Frantsilan kesken sattui kaikenlaista. Vauhdikas ja kiva dekkari, ei liian väkivaltainen.
Poista