Agathe, Paikka kaikelle & Talo maalla

Äänikirjat ovat minulla paikanneet hyvin kirjastopuutetta, mutta siihen mitä olen kuunnellut, on korona-aika näköjään vaikuttanut paljonkin. Normaalioloissa en luultavasti olisi näitä kaikkia valinnut. Ajatuksia on myös tavallista vaikeampi saada paperille, siksi superlyhyesti muutama huomio näistä kolmesta, keskenään hyvin erilaisesta äänikirjasta.

Anne Cathrine Bomann - Agathe

Alkuteos Agathe 2019

Suomentanut Sanna Manninen

Gummerus 2020

Äänikirjan lukija Jukka Pitkänen

***

Agathe on Bomannin esikoisromaani, joka kertoo 71-vuotiaasta Pariisissa vastaanottoaan pitävästä psykiatrista, joka on leipääntynyt työhönsä ja odottaa kiihkeästi eläkkeelle pääsyä. Hän piirtelee muistiinpanovihkoonsa turhaantuneena lintujen kuvia kuunnellessaan potilaidensa vuodatuksia. Ikäkin painaa ja polvet kiukuttelevat. Psykiatri ei vastaanota uusia potilaita, sillä puolen vuoden päästä vastaanotto siirtyisi toiselle. Mutta anorektinen saksalaissyntyinen Agathe saa puhuttua vastaanottoapulaisen madame S:n ympäri ja niin istunnot alkavat. Tohtori saa Agathen potilaskertomukset, joista ilmenee että häntä on hoidettu sairaalassa ja että hän on yrittänyt itsemurhaa useita kertoja. Naisen omenalle tuoksuva hajuvesi tuo psykiatrin mieleen lapsuuden uuniomenat ja nainen herättelee miehen uinuvia tunteita.

Jokin Agathessa saa yksinäisen ja sisäänpäin kääntyneen psykiatrin muuttamaan piintyneitä tapojaan. Hän alkaa tervehtiä vuosikausia naapurinaan asunutta sokeaa miestä ja käy lohduttamassa sairaslomalle miehensä sairauden takia jäänyttä madame S:ää. Psykiatri joutuu myöntämään, että hän on ollut tekopyhä eikä ole osannut elää: Kun ei rakasta ketään on helpompi kuolla, mutta vaikeampi elää. Herttainen ja lämmin pieni tarina.

Anne Cathrine Bomann on tanskalainen psykologi ja kirjailija 

- ja voittoisa pöytätenniksen pelaaja.

Ilana Aalto - Paikka kaikelle. Miten tavaratulva syntyy ja miten se padotaan
Atena 2020
Äänikirjan lukija Hannamaija Nikander
****

Sanon nyt aluksi, etten ole lukenut yhtään Mari Kondōn kirjaa, mutta myönnän että minulla on tavaraongelma - tai oikeastaan miehellä on. Joudun elämään hänen keräilyintonsa ja tavarapaljoutensa kanssa ja tunnen jonkinlaista kotihäpeää. Ilana Aalto on kulttuurihistorioitsija ja ammattijärjestäjä, joka auttaa asiakkaitaan heidän tavarakaaoksensa kanssa. Kirja on todella hyvä ja kiinnostava, sillä Aalto paneutuu tavarapaljouden syihin syvällisesti. Moni tunnistaa oman keittiönsä ao. luvusta ja voi miettiä, onko tosiaan niin immuuni mainonnan piilovaikuttamiselle kuin itselleen uskottelee. Luku lasten leluista tarjoaa pienten lasten vanhemmille käyttökelpoisia keinoja lelukaaoksen hillitsemiseksi. Kirja paneutuu myös perheiden työnjakoon: heteroparien naisen vastuullehan kotityöt enimmäkseen jäävät.

Jossain tutkimuksessa on todettu, että keskivertokodissa on satatuhatta esinettä, joita pitää järjestellä, siirrellä ja huoltaa! Entä merkitseekö vähemmän tavaraa onnellisempaa elämää? Aalto puhuu elämänmuutosraivauksesta, jonka tehneillä ihmisillä tolkuton shoppailu vähenee, vähempiä tavaroita arvostetaan enemmän ja niistä pidetään parempaa huolta. Aalto puhuu myös ekologisuutta arvostavista lohas-kuluttajista (lifestyles of health and sustainability), zero wastesta ja kiertotaloudesta. Kirjailijalla on nettisivu, josta löytyy paljon käytännönläheistä tietoa. Silmiä avaava kirja, suosittelen!

Kulttuurihistorioitsija, ammattijärjestäjä Ilana Aalto (s. 1975) on kirjoittanut 

Paikka kaikelle -nimistä blogia jo useita vuosia, ja hänen Facebook-ryhmässään keskustelevat tuhannet kodin järjestämisestä kiinnostuneet ihmiset. Aallon tutkimustyö käsittelee perheitä, vanhemmuutta ja kotien tavaratulvaa, ja hän on myös kysytty luennoitsija.

Elizabeth Adler - Talo maalla

Alkuteos A Place in the Country

Suomentanut Satu Leveelahti

Gummerus 2014, äänikirja 2020

Äänikirjan lukija Anniina Piiparinen
***

Lontoossa kasvanut 38-vuotias Caroline Evans on hiljattain eronnut petollisesta aviomiehestään ja jättänyt taakseen ylellisen elämän Singaporessa. Nyt hän on tullut takaisin Englantiin 15-vuotiaan tyttärensä Izzyn kanssa. Sattuman oikusta kokkikoulun käynyt Caroline saa työpaikan ja asuinsijan pienestä meksikolaisparin kyläpubista Oxfordshiressa. Teini-ikäiselle Izzylle sopeutuminen on vaikeaa ja hän syyttää äitiään elämänsä kurjuudesta. Onneksi tyttö löytää sydänystäväkseen Samin ja lemmikikseen pienen sokean kissanpennun. Caroline ihastuu vanhaan kivinavettaan ja ryhtyy kunnostamaan siitä kotia ja ravintolaa.

Adlerilla tarinaa riittää 363 sivun verran ja äidin ja tyttären elämässä sattuu ja tapahtuu. Väkivaltaisen kuolemantapauksen tiimoilta romaani saa dekkarimaisia piirteitä. Caroline löytää sijansa maailmassa ja ympärilleen harvinaisen lämpimiä ja välittäviä ihmisiä. Kuten genreen kuuluu kaikki ratkeaa lopulta parhain päin ja Carolinen romanssikin on hyvällä alulla. Kirja sopi loistavasti ajatusten nollaamiseen iltaisin sängyssä ja pidin Anniina Piiparisen äänestä. 

Brittiläinen Elizabeth Adler on näköjään hurjan tuottelias kirjailija.