Anni Valtonen - Elämäni Kolumbia

La vida es un carnaval, hay que vivirla.

Toimittaja Anni Valtosen Elämäni Kolumbia oli varsin kiehtovaa kuunneltavaa, sillä teos on vetävästi kirjoitettu cocktail kolumbialaisista ilmiöistä. Valtonen muutti Kolumbiaan vuonna 1996 ja asui maassa 20 vuotta, mutta on sittemmin muuttanut takaisin Suomeen kahden poikansa kanssa. Hän on kirjoittanut lehtijuttuja Kolumbiasta eri medioihin ja toimii Maailman kuvalehden päätoimittajana.

Meille suomalaisille tulee Kolumbiasta mieleen huumekauppa, Pablo Escobar ja väkivaltainen sisällissota puolisotilaallisine joukkoineen ja sissiryhmittymineen. Valtonen aloittaakin kertomalla Farcista ja Bogotán väkivaltaisista oloista. 90-luvulla kaupunki oli yksi maailman vaarallisimmista kaupungeista: valtavasti henkirikoksia, kidnappauksia ja aseellisia ryöstöjä, eikä kannattanut ollenkaan pysähtyä liikennevaloihin, sillä todennäköisesti sai katsoa aseen piippuun. Vielä nykyäänkin taksi odottaa, että matkustajat pääsevät turvallisesti alaovesta sisään. Yksi kuuluisimmista kidnappauksista oli tapaus Clara Rojas: sissit sieppasivat naisen 2002 ja hän sai jopa lapsen guerillaraiskaajansa kanssa kuusivuotisen vankeutensa aikana. Mutta maa muuttuu ja olot ovat rauhoittuneet noista ajoista. Bogotán pormestarina toimii tätä nykyä Claudia López, lesbo & vihreää liikettä edustava nainen. Abortti oli maassa aiemmin täysin kielletty, mutta vuodesta 2006 se sallitaan tietyin edellytyksin. Silti maassa on 14 miljoonaa yksinhuoltajaäitiä ja vain 40 % naisista on ansiotyössä.

Valtonen kertoo kahdesta tärkeästä ismistä, Neitsyt Mariasta juontavasta marianismista ja machismista. Hämmästyttävää on, että naiset kannattavat yhä edelleen machokulttuuria ja motellit ovat uskottomuuspelien ja yleisesti hyväksyttyjen sivusuhteiden näyttämöitä. Kolumbia on hyvin ulkonäkökeskeinen maa. Arvossa pidetään puhtautta, moitteetonta ulkonäköä ja kiiltäviä kenkiä. Ihmistä kutsutaan helposti porsaaksi, cochino. Kauneusleikkaukset ovat uusrikkaiden suosiossa ja kauneuskilpailuista tykkää koko kansa. Ulkonäköään korjailevat myös nuoret missiehdokkaat: Sin tetas no hay paraíso - Ilman rintoja ei pääse paratiisin porteille! Ulkonäkö on jatkuva puheenaihe ja kärkkäästi huomautetaan Oletpa lihonut! Kauneuskuningattaret vetivät huumepomoja ja näiden naisten kohtalo oli usein traaginen. Yksi heistä on nykyään Yhdysvalloissa asuva Virginia Vallejo, Escobarin rakastajatar. 

Valtonen kertoo myös Venezuelasta, naapurimaasta. Nyt osat ovat kääntyneet päälaelleen: neljä miljoonaa venezuelalaista on paennut naapurimaihin, aiemmin viisi miljoonaa kolumbialaista pakeni Venezuelaan. Kolibri on saanut kuvansa kirjan kanteen syystä: niitä elää Kolumbiassa eniten koko maailmassa, noin 200 lajia ja tätä ihmeellistä lintua arvostetaan suuresti. Maagisen realismin lumouksesta tulee puhetta myös. Valtonen kertoo vierailustaan Gabriel García Márquezin synnyinkaupungissa Aracatacassa, joka ottaa kaiken irti turismista ja on kuin valtava teemapuisto. Valtonen arvelee, että vain pieni osa kolumbialaisista on lukenut Sadan vuoden yksinäisyyden, sillä kaunokirjallisuutta paremmassa kurssissa ovat itsehoito-oppaat!

Kolumbia on kuuluisa ihmeistään ja niistä kerrotaan jopa pääuutisissa tai niiden kevennyksissä. Kolumbia on myös Etelä-Amerikan ainoa valtio, jolla on rantaviivaa sekä Tyynellemerelle että Karibianmerelle ja lähes 50 miljoonalla asukkaallaan Kolumbia on asukasluvultaan Etelä-Amerikan toiseksi suurin valtio. Bogotássa huimaa korkea sijainti, Karibianmeren rannikolla taas värikäs tropiikki. Barranquillassa järjestetään Rio de Janeiron sambakarnevaalien jälkeen maailman toiseksi suurimmat karnevaalit joka vuosi, ja tapahtuma on Unescon Aineettoman kulttuuriperinnön luettelossa. Palominon upeista hiekkarannoista nautti vuonna 2015 5,5 miljoonaa turistia. Hieno ja eksoottinen lukukokemus, suosittelen!

Anni Valtonen - Elämäni Kolumbia
Like 2020
Äänikirjan lukija Karoliina Kudjoi
_______________

Anun ihmeelliset matkat   /   Kirjan jos toisenkin

Olen blogannut näistä kolumbialaisten kirjailijoiden teoksista:

Gabriel García Márquez - Sadan vuoden yksinäisyys
Melba Escobar - Kauneussalonki
Laura Restrepo - Hot Sur & Dulce compañía

Haluan mainita vielä mieleeni jääneen, jotenkin maagisen Juan Gabriel Vázquesin El ruído de las cosas al caer (2011). Kirja on käännetty englanniksi ja sille myönnettiin Alfaguara-plkinto ilmestymisvuonnaan.

Lopuksi Juanesin Camisa negra!

Juanes (s.1972) on voittanut lukuisia palkintoja Latinalaisessa Amerikassa 

ja konsertoi Helsingissä vuonna 2006. Hänen albuminsa Mi sangre oli sinä vuonna myydyin 

ulkomaisen artistin albumi Suomessa – sitä on myyty yli 50 000 kappaletta.

Camisa negra kertoo, että nyt on suru puserossa kun menetin rakkautesi.