Arturo Pérez-Reverte - Eva

Eva on Pérez-Reverten Falcó-sarjan kakkososa. Ensimmäinen on juuri ilmestynyt suomeksi nimellä Vakooja (Like 2018). Tässä linkki  Kirjaluotsin postaukseen; Takkutukka taisi viihtyä hiukan paremmin Falcón matkassa... Mutta nyt Evaan.

Kirjan miljöö on kiehtova 30-luvun lopun Tanger, vakoojien, salakuljettajien ja varjoissa viihtyvien hämärämiesten kansoittama kaupunki, jossa itä ja länsi kohtaavat. Tangerista muodostettiin jo 20-luvulla kansainvälinen, puolueeton alue, jossa vallan jakavat Ranska, Britannia ja Espanja. Kullakin maalla on kaupungissa omat konsulinsa, lennättimensä ja lehtensä. Kylmäverinen Falcó palvelee tällä erää Francon kansallismielisiä ja saa tehtäväkseen kaapata Tangerin satamaan ankkuroidussa laivassa, Mount Castlessa, majailevat kolmekymmentä kultaharkkotonnia tulevalle diktaattorille.

Tästä on kyse:
Espanjan sisällissota autioittaa maata vuonna 1937 ja Francon joukot etenevät. Tasavaltalaiset ovat laivanneet Espanjan keskuspankin kullan tarkoituksenaan kuljettaa se turvaan Venäjälle. Mutta seitsemän kuukautta myös Mussolinin laivoja Välimerellä pakoiltuaan Mount Castle etsiytyi turvaan Tangerin satamaan. Laivalla on nyt väliaikainen turvapaikka, mutta sen on nostettava ankkuri pian. Viereisessä laiturissa kyttää Francon sotalaiva, Martín Álvarez, joka hyökkää heti kimppuun kun kultalasti liikahtaa avomerelle. Kulta, vastapuolten merikapteenit ja heidän kunniansa ovat keskeisen draaman ainekset. Kumpikin merikapteeni, Quiros ja Navia, ovat ylpeitä laivastaan ja miehistöstään, mutta toisen on tuhottava toinen miehistöineen kaikkineen. Keksiikö Falcó juonen, jolla ihmishenget pelastetaan ja kulta saadaan 'kotiin'? 

Falcó on noin nelikymppinen espanjalainen keikari ja kylmäverinen agentti. Hän nauttii huippupalkkaa ja asuu viiden tähden hotelleissa. Pukeutuminen on moitteetonta, tummat hiukset suittu kiiltävällä hiusvahalla taakse; ylellisyys miellyttää ja kalliit cocktailit. Kauniit naiset ovat miehen heikkous, ja heitähän kaatuu. Koko hämäräperäinen maailma Istanbulista Meksikoon on ollut Falcón leikkikenttänä jo parikymmentä vuotta. Hän on kasvattanut silmät selkäänsä eikä epäröi hyökätä ja tappaa kuin susi. Häikäilemättömyys on noissa piireissä ainoa tapa säilyä hengissä. Ainoa 'vika' tuntuu olevan ajoittain ilmaantuva migreeni - niin, ja naiset, jos heidät viaksi lasketaan.

Kultalastiaan suojelevassa tasavaltalaislaivassa Mount Castlessa majailee myös kolme NKDV:n agenttia, heidän joukossaan huippuvakooja, vaarallinen bolsevikki Eva Neretva, jonka kanssa Falcólla on ollut sutinaa ja jonka hengen mies on pari vuotta sitten pelastanut. Kumpi nykyisessä leikissä on kissa, kumpi hiiri? Falcólla on Tangerissa useitakin apureita: absinttia naukkaileva ja hassista poltteleva viisikymppinen Moira, dekadentin homon perikuva Paquito, nuori morsettaja Villarueba sekä paksukainen Rexach. 

Pérez-Reverte kirjoittaa tykittävällä tyylillä lyhyin lausein. Toki niihin sisältyy terävää kovaksikeitetyn dekkarin tyylistä dialogia ja kylmää bogartmaista huumoria - mutta. Ensimmäiset 200 sivua tuntuivat pitkästyttävältä johdannolta. Sitten tapahtui jotain outoa: tarina otti kierroksia ja kirjoitustyyli rikastui. Olin loppukirjan Falcón vietävissä. Naisjuttuja oli odottamaani vähemmän, sen sijaan paljon pohdiskelua aatteista, fasismi vs kommunismi, ja tottakai toimintaa, verta ja fyysisyyttä. Hienointa minusta oli noiden kahden eri puolia edustavan merikapteenin keskustelut.

Näin Pérez-Reverten kerronnan kuvina: sumuinen Tangerin satama levittäytyi eteeni ja kuljin eksyen kapeilla ja jyrkillä kujilla ja värikkäissä Medinan basaareissa. Tästä saisi hienon elokuvan. Linkkaamassani haastattelussa kirjailija tosin sanoo, ettei filmaussuunnitelmia toistaiseksi ole. En voi kertoa juurikaan juonesta, sillä eiköhän tämä suomenneta pian. Kerron sen sijaan pari minua huvittanutta pientä yksityiskohtaa:

• Falcó ja Eva pyörivät maassa kaameassa käsirysyssä, kyseessä on tapa tai tule tapetuksi -tilanne. Pyssyt ovat lennähtäneet jonnekin kauas, aseina ovat paljaat nyrkit. Evan takoessa huohottaen Falcón rintaa miehen päällä, miehen yllättää mahtava erektio.

• Kun Falcó ja Paquito etsivät turvaa Moiran talosta henkihieveriin hakattuina, Falcó esittelee ystävänsä naiselle sanoen lakonisesti: Éste es mi amigo, y tampoco baila. - Tämä on ystäväni eikä hänkään tanssi.

Että sellaista. Alun tuskastuminen vaihtui lopulta mukiinmeneväksi viihteeksi. Kovaksikeitettyjen dekkareiden, agenttien ja vakoojien ystävälle Falcó on mainio valinta.

Samoihin Espanjan sisällissodan vuosiin ja Tangeriin sijoittuu myös ennen blogiaikaa lukemani María Dueñasin El tiempo entre costuras, suomennettu nimellä Ommelten välinen aika (Wsoy 2013). Tästä on toteutettu myös hieno Tv-sarja.

Sangre, sexo y espías en la Medina - Verta, seksiä ja vakoojia
Tässä espanjankielisessä artikkelissa kirjailija kertoo heittäytyneensä sankarinsa nahkoihin: 'Olen ryhtynyt tupakoimaan uudestaan ja käyttäydyn kuten hän: luen samaa, syön samoin ja ajatttelen kuten hän'. Tangerista Pérez-Reverte sanoo että se on 'käärmeiden ja susien pesä, jossa Falcó pelaa uhkapeliä elämällään, viettelee, rakastaa, tappaa ja juonittelee.'

Tánger es un nido de víboras y lobos, en el que Falcó vuelve a jugársela, a seducir, amar, matar e intrigar. He vuelto a fumar para comportarme como él; leo que leía, como lo que comía y pienso lo que pensaba.

PS Likestä kerrottiin, ettei toistaiseksi ole suomennosta suunnitteilla.

Arturo Pérez-Reverte

Eva
Alfaguara 2017
***
Kirjastosta