18. helmikuuta 2018

Olli Heikkonen - Regional-Express #runosunnuntai


Tämä Runosunnuntai on omistettu Olli Heikkoselle.
Toisessa postauksessa esittelyssä Teoria kaikkein pienimmistä.

sinussa on hauras korvalehti joka on ihmisen kaunein osa

Heikkonen näyttää olevan kiintynyt rautateihin. Esikoiskokoelmassaan Jakutian aurinko hän vei lukijan Trans-Siperian radalle Siperian arktiseen kylmyyteen. Nyt siirrytään Keski-Euroopan rautateille ja valitaan Regional-Express, junat jotka kuljettavat kulkijaa Saksan, Itävallan ja Luxemburgin maisemissa.

Runokokoelman visuaalisuus alkaa jo kannesta: se on väriltään tummanruskea ja synkkä kuin ruostunut ratakisko. Kannessa häämöttää jotain maisemantapaista, joka on yhtä epäselvä kuin junan ikkunasta ohi vilahtelevat maisematkin. Takakannen pieni fontti jää myös lukukelvottomaksi, ei pysty lukemaan mutta joku nuolimainen kuvio sieltä häämöttää. Sen sijaan kokoelman idea ja hienous tulee erinomaisen selväksi heti ensimmäisellä aukeamalla:

Runo on ladottu taidokkaasti tiimalasin muotoon. Tiimalasi on itsessään peilikuva - yläpuoli on identtinen alapuolen kanssa. Kokoelman kaikki runot noudattavat tätä peilikuvaideaa. Säerivit jatkuvat taidokkaasti ladottuina tiettyyn pisteeseen a, josta samat säerivit alkavat toistua käänteisessä järjestyksessä peilikuvina. Taitavaa, taitavaa.

Koko teoksen ulkoasu henkii rauhallista ja mietittyä visuaalisuutta. Ollaanhan me totuttu siihen, että runoteoksissa kikkaillaan typografialla ja fontin koolla. Regional-Expressissä fontti on kauttaaltaan samaa kokoa, ei ole yhtään selkeästi erottuvaa otsikkoa. Ainoa tehokeino on mielettömän hieno ladonta, josta muotoutuu tiimalasin lisäksi eri muotoisia nuolia, kaaria, lintu ja kuin karttoja. 

Kun runo keskivaiheilla kääntyy peilikuvakseen, lukija kokee lukiessaan jännittäviä hetkiä. Säkeiden järjestyksen muuttuessa, mielikuvat ja merkitykset muuttuvat myös. Tulee hiukan skitsofreeninen olo: enkös tämän juuri lukenut? Kuuntelin Heikkosta livenä Helsingin kirjamessuilla ja tunnistin hänen lausumansa runon Yhtenä savuisena iltapäivänä näistä sanoista: sinussa on hauras korvalehti. Kuunteluhetki oli suggestiivinen, sillä Heikkonen vangitsi kaiken huomion lausuessaan runoaan kuin transsissa. Yritän asemoida tuon runon blogitekstissä yhtä hienoksi kuin se on kirjassa. Ehkä en onnistunut millilleen, mutta saatte kuvan mistä on kyse. Tämä on siis vain yksi esimerkki, sillä jokainen runo on oman muotoisensa.

                yhtenä savuisena iltapäivänä
               yhden jazz-kellarin estradilla
              kitara kuoriutuu kotelostaan
             musiikin ihme, veren kohina
            ja korento savuaa valoa päin
           savukielet sirisevät liekissä
          kun soittaja löytää asteikon
         joka on ihmisen kaunein osa
        sinussa on hauras korvalehti
       torvi ulkokorvasta sydämeen
      suora putki, painottomuuden
     tunne niinkuin palju pöllyäisi
    ja pöly tanssii rumpukalvolla
   no pisarat siinä vain tärisevät
  ei kai siinä mitään ihmeellistä
 ihminen on niskansa varassa
pyörähtävä rumpu ja resonanssi
 ihminen on niskansa varassa
  ei kai siinä mitään ihmeellistä
   no pisarat siinä vain tärisevät
    ja pöly tanssii rumpukalvolla
     tunne niinkuin palju pöllyäisi
      suora putki, painottomuuden
       torvi ulkokorvasta sydämeen
       sinussa on hauras korvalehti
        joka on ihmisen kaunein osa
         kun soittaja löytää asteikon
          savukielet sirisevät liekissä
           ja korento savuaa valoa päin
            musiikin ihme, veren kohina
             kitara kuoriutuu kotelostaan
              yhden jazz-kellarin estradilla
                yhtenä savuisena iltapäivänä



Muokkasin Heikkosen sanoja lainaten runokokoelmalle juonta:
Runominä voisi minusta olla Keski-Eurooppaa kiertelevä suomalainen komennusmies, jota tarvitaan siellä täällä. Jälkiteollinen Eurooppa Ruhrin teollisuusihmeen karuine jälkineen vilistää ikkunan takana. Juna kuljettaa miestä, joka haluaa välillä läträtä ja leikkiä viinan kanssa, pitää kiinni oluttupakulttuurin ytimestä. Kun samoissa hommissa kiertelevä kaveri tavataan, ei mietitä mitä rempseästä illasta seuraa: vähintään viisi päivää rokulia - mutta mitä väliä. Irrallista nuoren komennusmiehen / siirtotyöläisen elämää kuvaa mainiosti runo Terve vaan. Mutta mitä muuta voit elämältä toivoa? Kaikki on hyvin, kaikki on hyvin. Ja Regional-Express sen kun jytää läpi vuoden, tämänkin maanantain, jossa yksinäisen miehen paras ystävä on tämä ruosteinen pellon ja metsän kehystämä rautatie, joka viskoo usvaa tunneleihin.

Runojen rytmi vaivuttaa lukijankin transsiin: vaununpenkki kuljettaa ja keinuttaa, leijuu kuin unessa ohi epäilyn ja vainoharhan... Runominä viihtyy tuoppinsa ääressä valomerkkiin: on aamu, torikivet pesty kloriitilla on pesuletkulla patisteltu lokkeja pois... Ah onnen rahtu. Kävelkää kotiin jos sellainen on...

Heikkosen Regional-Expressillä oli lumoavaa reppureissata istuen hiljaisen komennusmiehen olalla halki Keski-Euroopan. Luulisi että on yksinkertainen juttu kääntää runo peilikuvakseen jossain pisteessä a, mutta ei se varmaankaan niin mene. On varmistettava että myös käänteinen säejärjestys toimii ja luo haluttuja mielikuvia. Ihailla täytyy myös alati uudistuvaa Heikkosta, sillä edellinen runokokoelma Teoria kaikkein pienimmistä oli melkoisen hillitöntä lurittelua. Eipä toista itseään tämä herra ❤︎

Olli Heikkonen
Regional-Express
Teos 2016
*****
Kirjastosta

Osallistun #runo18-haasteeseen postaamalla runoista joka sunnuntai.
❤︎
Päivän runo myös täällä:
Harmaasusi
Luovasti vinossa

2 kommenttia:

  1. Niin kaunis aamu, siksipä aamun impressio:

    Onnea sataa
    Timantit tanssivat, nyt
    mitään ei puutu.

    VastaaPoista
  2. Minulla on tämä juuri lukupinossa. En malttaisi odottaa, mutta kun siinä on paljon muutakin. Runojen muodot kiehtovat, sen verran olen jo teosta selaillut...

    VastaaPoista

KIITOS kommentistasi ♥ THANK YOU for your comment ♥

HUOM! Kaikki jonkun mainoslinkin sisältävät kommentit poistetaan. - OBS! All comments containing an advertising link shall be removed.

Kirja vieköön! ei pidä lukijarekisteriä eikä kerää minkäänlaisia lukijatietoja itse. Blogger-blogina noudatamme Googlen yksityisyydensuojakäytäntöä. Kommentoimalla HYVÄKSYT, että Google kerää sinusta määrättyjä tietoja. Mitä ne ovat, löytyy sivultaYksityisyydensuoja ja Googlen sivulta.