23. helmikuuta 2018

Anna Gavalda - Lohikäärmetatuointi ja muita pintanaarmuja


Ranskankielisen alkuperäisteoksen nimi on suomeksi suunnilleen Panssarit murtuvat, mikä kuvaa novellikokoelman luonnetta mielettömän hyvin. Anna Gavalda nimittäin sukeltaa kunkin hahmonsa sisimpään ja etsii sieltä panssarin takaa sisintä kaivertavat asiat. Kirjailija löytää kunkin hahmon oman äänen, vaihtaa kirjoitustyylinsä juuri häneen sopivaksi ja puhuu herkästi ja empatialla. Voilà - c'est magnifique! Pitkän nimen suomeksi saaneessa novellikokoelmassa Lohikäärmetatuointi ja muita pintanaarmuja on seitsemän, hyvin erilaisista ihmisistä kertovaa novellia. Alkupään novelleja lukiessani huokailin ihastuksesta, sillä ne veivät minut ihanaan Pariisiin ja kuulin korvissani tuon sointuvan kielen, jota itse en valitettavasti puhu.

Kokoelma alkaa räväkästi, mutta hurmaavasti novellilla Ritarirakkautta. Minäkertoja on eläinkaupassa työskentelevä Ludmila, lyhyesti Lulu vaan. Hän on maahanmuuttajataustainen, köyhä, vähän koulutettu ja asuu yksin ankeassa lähiöyksiössä. Lulun elinympäristössä on pakko kätkeä herkkä sisin koviksen kuoren alle. Tyttökaveri Samia houkuttelee mukaansa hienoihin snobibileisiin. Kyllä Lulu tietää, että yläluokan pojat ovat hänen tavoittamattomissaan, mutta sitten paremmista piireistä oleva runoilijapoika tarjoaa tytölle yhden hurmaavan illan. Kaikki mitä Lulu kertoo on pojasta kiinnostavaa ja  pittoreskia  ❤︎

Uskomaton ilta. Uskomatonta marsilaisten iskuläppää. Ehtaa diibadaabaa. Jos joku olis sanonu mulle, että tuun jonain päivänä istumaan keskiyöllä D-junassa ittensä Victor Hugon kanssa ja et se kaiken lisäks saa mut syttymään, olisin oikeesti kääntyny kattomaan, et kenestä oikeen olikaan puhe.

Novellissa Sotilaselämää tapaamme nuoren lesken, hänen pienet söpöt lapsensa ja naisen, johon perhe tutustuu kahvilassa. Tässä novellissa tulee esiin riipaiseva suru puolison ja isän kuoltua; leski myöntääkin olevansa tunteikas leski, joka juo liikaa. Yhden yösydämen nämä kaksi juuri tutustunutta naista raottavat panssareitaan ja avautuvat toisilleen; tai oikeastaan avautumisesta huolehtii tuo toinen, naimisissa olevan miehen rakastajatar, joka pohtii elämäänsä ja menetettyä kunniaansa -  ja leski terapoi. Tämä oli erittäin hieno novelli, täynnä pariisilaista elämänmenoa, lapsuuden traumaa ja naisen rooleja.

Novellissa Koirani kuolee kertojana toimii rekkakuski. Miehellä ja hänen vaimollaan on harteillaan niin iso suru että se on jäädyttänyt ja erottanut heidät. Suru on tehnyt vaimosta pakkomielteisen siivoojan, miehestä alkuun masentuneen ja itsemurhaa hautovan. Kulkukoira pelastaa miehen elämälle, mutta nyt tämän rakkaan otuksen menetys yhdistää puolisot: käsi liittyy käteen.

Happy mealissa mies vie rakastamaansa nuorta naista hampurilaiselle. Hän harmittelee, että tyttö ei välitä ollenkaan hienostuneemmista paikoista, mutta tunnustaa silti Minä sitten rakastan tätä tyttöä. Haluan olla hänelle mieliksi. Tämä hurmasi myös täysin ❤︎

Minun kestopisteeni kertoo omassa työssään tuskittelevasta, poikiaan syvästi rakastavasta isästä, joka osaa ratkaista nuorimman pojan Valentinin koulussa syntyneen hankalan tilanteen loistavalla psykologisella otteella. Aivan ihana novelli ❤︎

Novelli Jalkaväensotilas kertoo kahden aikuisen miehen epätavallisesta ystävyydestä. He asuivat samassa kerroksessa hienossa pariisilaisessa talossa. Louis tarjoutui avuksi naapurilleen, kiireiselle bisnessmiehelle, jonka vaimo lähti toisen matkaan. Näitä kahta yhdistivät vanhat hyvät elokuvat, mutta myös mieltymys käsintehtyihin kenkiin - eräänlainen kenkäfetissi. Novelli Muuan poika kertoo rajusti bilettäneestä nuoresta miehestä, joka on palaamassa maalta kotiin junassa mielessään vain tyttöjen iskeminen.

© Le Dilettante
Gavaldalla on vastustamaton, herkkä ja moderni ote. Teksti on tuoretta ja kuin raikas tuulahdus suoraan Pariisista. Hän osaa ujuttautua hienosti eri-ikäisten ja eri yhteiskuntaluokkia edustavien hahmojensa ajatusmaailmaan.  Tuntui että luin pieniä palasia oikeasta elämästä, en mitään sepitettyä. Lotta Toivasen suomennos oli myös onnistunut eri tyyleissään.

Pidin varsin paljon viidestä ensimmäisestä novellista, kahdesta viimeisestä en niinkään. Mutta päätin kuitenkin lukea Gavaldan aiemman novellikokoelman Kunpa joku odottaisi minua jossakin (2009). Ranskalaista kirjallisuutta tulee luettua aika vähän, siksikin Gavalda on hieno uusi tuttavuus.


Vuonna 1970 syntynyt Anna Gavalda on Ranskan suosituimpia kirjailijoita, ja hänen kirjojaan on käännetty yli 40 kielelle. Gavalda asuu Pariisin eteläisessä esikaupungissa ja kirjoittaa aamuin illoin täynnä paloa kertoa tarinoita koko maailmalle. 


Anna Gavalda 
Fendre l'armure 2017
Lohikäärmetatuointi ja muita pintanaarmuja
Suomentanut Lotta Toivanen
Kansi Jenni Noponen
Gummerus 2018
****
Kirjastosta

Kuunnellaanpa lopuksi Edith Piafia!

7 kommenttia:

  1. Tämä kirja pitää muistaa! Minä pidän paljon Anna Gavaldan lyhytproosasta, romaaneista en niinkään. Gavalda osaa tiivistää ja näkee ihmisissä aina jotain omanlaistaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Gavalda on itselleni uusi tuttavuus, tuossa jo odottelee tuo ed. novellikokoelma. Novelleja pitää lukea jotenkin eri tavalla kuin romaaneja. Pitää upota siihen pieneen tarinaan, tosi kivoja aina välillä!

      Poista
  2. Gavalda on sisällyttänyt teokseensa sen verran laajan ja räväkänkin kirjon, että pintanaarmujen sijaan olisi se myöskin minun mielestäni ansainnut tukuisamman nimen: panssari/haarniska murtuu. Laadukas kooste, josta antoisan postauksesi huipuksi kruunasit hurmaavan ja ajattoman "Pariisin varpusen", Edith Piafin äänin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä suomalainen kustantaja halusi noudattaa samaa pitkää linjaa kuin ed. novellikokoelman nimessä. Tämä oli hurmaava, vaikka en noista kenkäfetissiherroista innostunutkaan. Ei ole Piafin voittanutta :)

      Poista
    2. Kiitos Riitta <3
      Laitoin Piafin heti laulamaan <3
      Piafin sävelin haaveilen Pariisista.
      Nämä novellit eivät ihan yltäneet suosikkeihini, mutta Lulu oli symppis.

      Poista
    3. Niin tekisi mieli Pariisiin, vuosia siitä kun olen käynyt. Lulu _oli_ herkkä ja fiksu siellä panssarinsa alla. Hyvää viikonloppua Mai.

      Poista
  3. Kiitos vinkistä! Olen pitänyt Gavaldasta, mutta tätä en ole vielä saanut hyppysiini.

    VastaaPoista

KIITOS kommentistasi ♥ THANK YOU for your comment ♥

HUOM! Kaikki jonkun mainoslinkin sisältävät kommentit poistetaan. - OBS! All comments containing an advertising link shall be removed.

Kirja vieköön! ei pidä lukijarekisteriä eikä kerää minkäänlaisia lukijatietoja itse. Blogger-blogina noudatamme Googlen yksityisyydensuojakäytäntöä. Kommentoimalla HYVÄKSYT, että Google kerää sinusta määrättyjä tietoja. Mitä ne ovat, löytyy sivultaYksityisyydensuoja ja Googlen sivulta.