Almudena Grandes - La madre de Frankenstein

Espanjalaiselta Almudena Grandesilta (s. 1960) olen lukenut jo aiemmin pari muhkeaa romaania, ja tämä uusin La madre de Frankenstein (2020) on sivumäärältään samaa luokkaa. Grandes penkoo Espanjan historiasta ja erityisesti Francon diktatuurin ajoilta epäkohtia, ottaa mukaan muutaman todellisen henkilön, lisää fiktiivisiä hahmoja ja kutoo fiktionsa todellisten tapahtumien ympärille.

Tässä yksi lähtökohtahenkilö on Aurora Rodrígues Carballeira, vainoharhainen skitsofreenikko, joka ampui tyttärensä Hildegartin vuonna 1933. 50-luvun alussa Aurora on potilaana Ciempozuelosin naisten mielisairaalassa Madridin lähellä. Sairaalan uusi psykiatri on kolmikymppinen Germán Velázquez, joka palaa 15 vuotta kestäneen maanpakolaisuuden jälkeen Sveitsistä. Hänen isänsä kuoli vankilassa ja poika pääsi pakenemaan Espanjasta 1939, koska Francon voitto tiesi punaisille armotonta sortoa ja hengenvaaraa.

Germán oli Sveitsissä tehnyt uraauurtavaa työtä skitsofreenikkojen hoidossa uudella lääkkeellä,  klooripromatsiinilla. Kun yksityiselämäkin oli sotkussa, Germán päätti ottaa vastaan tarjotun viran Madridissa, asuivathan äiti ja sisko edelleen siellä. Tällä uudella lääkkeellä saatiin sensaatiomaisia tuloksia ja se korvasi sähköshokit ja lobotomiat. Germánin potilaiden tila kohentui merkittävästi, kunnes Francon lääkintöhallitus kielsi äkkiä ja selittelemättä lääkkeen käytön - potilaille tuhoisin seurauksin. Pääasiallisin kiellon syy tuntui olevan, että punainen Germán saisi liikaa kiitosta.

Apuhoitajana Ciempozuelosissa työskentelee nuori María, joka on koko ikänsä asunut sairaalan alueella. Hänen äitinsä menehtyi hirvittävässä massamurhassa Malagan ja Almerian välisellä tiellä 1937. Isoäiti oli kertonut Marialle, että punaiset surmasivat hänen äitinsä ja vasta Germán kertoi totuuden. Grandesin tekstissä tulee esiin myös fasistis-katolisen diktatuurin suhtautuminen homoseksuaaleihin. Heitä yritettiin ’parantaa’ sähköshokkien ja lobotomioiden avulla. Yksi sivujuonne kertoo myös siitä, kuinka Francon diktatuuri toteutti rodunjalostusta mm. varastamalla vastasyntyneitä heidän punaisilta tai muuten epätoivotuilta vanhemmiltaan ja antamalla heidät Francon kannattajien kasvatettaviksi. Näitä varastettuja lapsia arvellaan olevan jopa 300 000.

Los nazis experimentaron con la eugenesia para crear una raza superior. El franquismo lo hizo con los bebés robados con la idea de formar un español moralmente superior. Una paternidad espiritual que el controvertido psiquiatra franquista y ultracatólico, Antonio Vallejo-Nágera, trajo a España en 1938 desde Alemania con el objetivo de “liberar la sociedad de una plaga tan temible como el libertinaje y del ‘gen rojo’”.

La madre de Frankenstein on muhkea lukuromaani, jossa kirjailija paneutuu lukuisten hahmojensa elämäntragedioihin. Germán asui Sveitsissä isänsä ystävän, psykiatri Samuel Goldsteinin perheessä, joka oli päässyt juutalaisvainoja pakoon Berliinistä. Kaikki kolme Goldsteinien tytärtä olivat turvassa, mutta nuori huoleton muusikkopoika halusi jäädä Berliiniin. Vasta vuosia sodan päättymisen jälkeen pojan kohtalo selvisi ja syöksi perheen epätoivoon. Goldsteinien nuorin tytär Rebecca rakastui saksalaiseen Kurtiin Neuchâtelissa. Mutta miten hän voisi rakastaa saksalaista sotilasta? Natsithan olivat tappaneet hänen veljensä ja tuhonneet miljoonia juutalaisia! Rebecca luopui rakkaudestaan ja nai Germánin, mutta liitto korvikeaviomiehen kanssa oli tuomittu epäonnistumaan.

50-luvun puritaaninen ja pelokas Espanja esittäytyy kaikessa karmeudessaan kirjan sivuilla. Romaanin juoni pitää kyllä hyvin hyppysissään, joskin useita sivujuonteita olisi voinut lyhentää roimasti. Mutta olihan tämä viihdyttävä ja kiinnostava perinteinen romaani, joka ei kerronnan erikoisuuksilla kikkaillut. Luin myös tekstiä, mutta pääosin kuuntelin Storytelistä löytyvää äänikirjaa. Los pacientes del doctor García (2017) oli minulle viiden tähden kirja, samoin El corazón helado, tämä ei aivan yltänyt samaan. Kirjan lopun pitkissä kiitoksissa Grandes kertoo, että aihe on ollut hänellä mielessä 30 vuotta ja luettelee monia Aurora Rodrígues Carballeiraa käsitteleviä aiempia julkaisuja.

Almudena Grandes - La madre de Frankenstein

Tusquets 2020

Äänikirjan lukijat Carles Sianes, Laura Monedero, Lourdes López

_______________

Luis Sepúlveda - Historia de una gaviota y del gato que le enseñó a volar

Tämä chileläisen Luis Sepúlvedan hurmaava faabeli löytyy englanniksi Helmet-kirjastoista nimellä The Story of a Seagull and the Cat who Taught Her to fly  - Tarina lokista ja kissasta joka opetti sen lentämään. Kirjailija on kirjoittanut tämän sadun lapsilleen, joita kutsuu kääpiöiksi - enanos.  Faabeli opettaa ymmärtämään erilaisuutta ja arvostamaan ympäristöä. Se kertoo, miten ihminen toiminnallaan saastuttaa mm. valtameriä ja miten huonosti suojelemme eläimiä. Aiheeltaan tarina on siis mitä ajankohtaisin, tiedämmehän mitä vaaraa järkyttävät määrät mereen kertyvää muovijätettä aiheuttaa eläimille - ks. Greenpeacen linkki.

Tarina alkaa iloisesti: maapallon eri osista tulevat lokit ovat suurina parvina matkalla vuosittaiseen kokoukseensa Biskajanlahdelle, mutta yksi onneton tyttölokki sukeltaa meressä kelluvaan öljyläikkään sillejä pyydystäessään. Lokki tulee öljyiseksi ja painavaksi eivätkä sen siivet enää toimi. Henkitoreissaan se putoaa suuren mustan ja lihavan kissan, Zorbaksen, parvekkeelle Hampurin satamassa. Kuoleva lokki anoo kissalta kolmea palvelusta: ettei se syö munaa, jonka lokki viimeisillä voimillaan munii; että se hautoo munaa huolella ja lopuksi opettaa lokinpoikasen lentämään. Zorbas lupaa hädissään kaiken tämän ja aikoo pitää lupauksensa, vaikka helppoa se ei tule olemaan.

Munan hautominen, poikasen ruokkiminen ja sen salaaminen Zorbaksen isäntäväeltä ei ole mikään helppo juttu. Eikä varsinkaan lentämisen opettelu. Avukseen Zorbas sitouttaa sataman kissakaverinsa, joita Sepúlveda kuvaa mainiosti nimiä myöten. Kissajoukko joutuu pyytämään apua jopa sataman rotilta, etteivät nämä pistelisi poikasta suihinsa. Zorbas ja kaverinsa Secretario / Sihteeri, Sabelotodo / Viisastelija, Barlovento / Tuulen puoli ja Colonello / Kenraali ristivät poikasen Afortunadaksi eli Onnekkaaksi, sillä se osoittautuu tyttölokiksi.

Kissat puhuvat eli naukuvat keskenään, ne ymmärtävät lokkia ja ärsyttävää Harryn bazaarin apinaakin. Ehdottomasti kiellettyä on ihmisen kanssa naukuminen, mutta kattisakin on nyt tehtävä poikkeus. Kun Leonardo da Vincin ohjein lentämisestä ei tule mitään, apua pyydetään hassulta ja hyväntuuliselta runoilijalta. Sateisena ja tuulisena iltana ilmavirtaukset ovat tämän mielestä lennolle otolliset. Niinpä tämä sekalainen sakki kiipeää hämärissä Pyhän Mikaelin kirkon torniin.

Sepúlvedan kissahahmot ovat hykerryttäviä ja niiden dialogit mielettömän hauskoja. Suuri musta ja lihava Zorbas-kollikin joutuu lukuisiin noloihin tilanteisiin: lokinpoikanen kutsuu sitä äidiksi, vaatii koko ajan ruokaa ja luulee olevansa itsekin kissa. Taitavalla taktiikalla kissat herättävät Onnekkaassa halun lentää ja olla sittenkin lokki.

Kirjassa on Miles Hymanin viehättävä mustavalkoinen kuvitus. Tämä on ihastuttava ja opettavainen eläinsatu, joka vei sydämeni täysin 💕 Suosittelen lämpimästi!

Luis Sepúlveda - Historia de una gaviota y del gato que le enseñó a volar

Kuvitus Miles Hyman
Tusquets 1996 - 2001
****
Kirjastosta
_______________
Helmet-haaste: 3 (genre jota en yleensä lue), 7 (paikka jossa olen käynyt)
Seinäjoen kaupunginkirjaston maahaaste: Saksa, Chile
Olen lukenut myös nämä: La sombra de lo que fuimos  & Un viejo que leía novelas de amor

Historia de una gaviota y del gato que le enseñó a volar cuenta las aventuras de Zorbas, un gato «grande, negro y gordo», cuyo inquebrantable sentido del honor le conduce un día a comprometerse a criar un polluelo de gaviota. Su madre, una hermosa gaviota, atrapada por una ola de petróleo vertido en el mar por un buque varado, le deja en prenda a Zorbas, justo antes de morir, el huevo que acaba de poner. Zorbas, que es gato de palabra, cumplirá sus promesas: no sólo criará al polluelo, sino que le enseñará a volar. Los amigos de Zorbas, Secretario, Sabelotodo, Barlovento y Colonello, le ayudarán en una tarea que, como se verá, no es tan fácil como parece, y menos para una banda de gatos más acostumbrados a hacer frente a la dura vida en un puerto como el de Hamburgo que a hacer de padres de una cría de gaviota. 

Luis Sepúlveda - Un viejo que leía novelas de amor

Jos Suomen talvi tuntuu kylmältä ja värittömältä, miten olisi chileläisen Luis Sepúlvedan tarina Ecuadorin viidakosta? Eihän kirjan kannen värikkään naivistista sademetsäkuvaakaan voi vastustaa! Tämä ihastuttava pieni kirja on suomennettu nimellä Vanha mies joka luki rakkausromaaneja, Wsoy 1993. Iäkkäällä ja köyhällä Antonio José Bolivarilla on kaksi aarretta: tekohampaat ja hääkuva vuosikymmenten takaa. Hän lähti nuoren vaimonsa kanssa pakoon pahoja puheita, jotka aiheutuivat heidän liittonsa lapsettomuudesta. Vuoristosta Imbabura-tulivuoren liepeiltä päädyttiin El Idilioon, syrjäiseen Amazonin kylään, jota asuttavat shuar-intiaanit ja jonne hallitus asuttaa koheltavia uudisasukkaita. Vaimo menehtyi pian malariaan ja Antonio putosi mustaan aukkoon. Shuarit ottivat miehen luokseen, pelastivat tämän elämälle boan myrkkypureman jälkeen ja opettivat miehelle kaiken, mitä viidakosta pitää tietää.

Heti kirjan alussa lukija saa kauhistella El Idilion hurjaa hammashoitoa. Hammaslääkäri Rubicundo L käy kylässä kaksi kertaa vuodessa ja tärkein hoitotoimenpide on reikiintyneiden ja tulehtuneiden hammasnysien poisto. Hammaslääkärillä on ties mistä peräisin oleva varasto käytettyjä tekohampaita, joita sitten kokeillaan hampaattomiin suihin. Uudisasukkaat, kullanhuuhtojat ja amerikkalaiset gringot eivät kunnioita sademetsää eivätkä sen eläimiä, vaan riehuvat kivääreineen humalapäissään. Traagiset tapahtumat käynnistyvät kun paljastuu, että yksi tällainen typerä valkoinen mies on tappanut tigrillan eli oselotin pennut, haavoittanut urosta ja tehnyt naaraasta surusta sekaisin menneen tappajan. El Idilion valtiovaltaa edustava lihava ja valtoimenaan hikoileva pormestari on piikki Antonion ja shuar-intiaanien lihassa. Intiaanit ovat kaikkeen vikaan menneeseen syyllisiä, mutta lopulta pormestari joutuu havaitsemaan, että ei hän ilman noita viidakon tuntijoita millään selviä. 

Antonion lukuharrastus on aivan ihana. Mies havaitsi yllättäen vanhalla iällä, että hän osaa lukea.  Hän osaa lukea - mikä riemu! Lukeminen olisi vastalääke vanhenemista vastaan. Lukeminen sujuu hitaasti luupin avulla ja jokaista lausetta on toisteltava ääneen lukuisia kertoja, että sen varmasti ymmärtää oikein. Mies huomasi myös, että hän piti eniten rakkausromaaneista - mitä itkettävämpi, sen parempi. Sadekauden kaatosateitten aikaan hän antautuu lukemiselle kymmenen neliön kokoisessa koleassa ja kosteassa hökkelissään.

El Rosario, de Florence Barclay, contenía amor, amor por todas partes. 

Los personajes sufrían y mezclaban la dicha con los padecimientos de una manera tan bella, 

que la lupa se le empañaba de lágrimas. 

>>>

Florence Barclayn Rukousnauhassa oli rakkautta, rakkautta joka sivulla. 

Henkilöhahmot kärsivät, ja onni ja kärsimykset vuorottelivat niin kauniilla tavalla, 

että suurennuslasi kastui kyynelistä. 

Sepúlveda on toiminut sademetsien ja niiden kasvi- ja eläinlajien säilyttämisen puolesta. Viidakon kasvuvauhti oli kuvattu romaanissa niin hurjaksi, että miesjoukko pääsi etenemään machetet kädessään vain runsaan kilometrin viidessä tunnissa! Toki jästipäinen ja hitaasti etenevä kuolaava pormestari La Babosa hidasti menoa. Antonion ja naarasoselotin kohtaaminen toinen toisensa pitkän kiertelyn ja kaartelun päätteeksi kostutti silmänurkkaa. Hurmaava ja lämminhenkinen tarina.

Photo: El País

Luis Sepúlveda
Un viejo que leía novelas de amor
Tusquets 1988
****
Kirjastosta
_______________
Vanha mies joka luki rakkausromaaneja, Wsoy 1993, suomentanut Matti Brotherus 

Kirjailija, toimittaja, aktivisti. Sepúlveda (s. 1949) on äitinsä puolelta mapuche-intiaani. Tämä Ecuadorin viidakkoon sijoittuva romaani on palkittu Tigre Juan Award -palkinnolla 1988 ja romaani La sombra de lo que fuimos Premio Primavera de Novela -palkinnolla 2009.

Kirjan ovat lukeneet myös Takkutukka & Villasukka kirjahyllyssä / Teoksesta ja shuareista espanjaksi Wikipedia
Helmet-haaste: 20 (vieras kulttuuri), 25 (uusi kirjailija), 39 (ihminen & eläin),
Seinäjoen kaupunginkirjaston maahaaste: Chile, Ecuador

Almudena Grandes - Los pacientes del doctor García

Madridissa vuonna 1961 syntynyt Almudena Grandes on loistava espanjalainen kirjailija, jolta olen aiemmin lukenut kolme teosta espanjaksi. Tietääkseni vain yksi hänen teoksistaan, Lulu, on suomennettu ja se on edelleen itsellä lukematta. Los pacientes del doctor García - Tohtori Garcían potilaat palkittiin 2018 Premio Nacional de Narrativa -palkinnolla. Tämä on osa #4 sarjassa Episodios de una guerra interminable - Loputtoman sodan episodeja. Muut osat ovat Inés y la alegría, El lector de Julio Verne y Las tres bodas de Manolita, mitään näistä en ole lukenut. 

Romaani sijoittuu Espanjan sisällissodan aikaan ja sen jälkeisiin diktatuurin ja kylmän sodan vuosiin; pieni kurkistus tehdään 60-luvun lopullekin. Päähenkilöt ovat kaksi ystävystä: varakkaan perheen lääkäripoika Guillermo, joka varakkuudestaan huolimatta on republikaani sekä äärimmäisen kurjan lapsuuden kokenut Manuel, joka köyhyydestään huolimatta opiskelee stipendien turvin asianajajaksi ja päätyy maailmalle punaisten vakoojana ja soluttautuu toisen maailmansodan jälkeen natsien verkostoon, joka auttaa natseja ja muita sotarikollisia pakoon Perónin hoiviin Argentiinaan.

Romaani alkaa Madridin hurjan tuhon ja sekasorron kuvauksella. Kun syksyllä 1936 falangistit alkavat pommittaa Madridia Hitlerin lahjoittamilla lentokoneilla ja pommeilla, Guillermo joutuu varsinaiseen helvettiin: sairaala tulvii sekä haavoittuneita siviilejä että taistelijoita rintamalta eikä ketään voida haudata kunnollisin menoin. Naapurina asuu kaunis, mutta oikutteleva lapsuudenystävä Amparo, joka falangistina pelkää tasavaltalaisten hallitsemassa Madridissa. Yksin asuva Guillermo ottaa tytön luokseen asumaan, parin eroottinen jännite on vahva ja sisällissodan kestävä rakkaussuhdehan siitä kehittyy.

Sisällissodan jälkeen Guillermon on elettävä väärän henkilöllisyyden turvin ja pelättävä paljastumista koko ajan. Siitä huolimatta hän toimii Francon vastaisessa maanalaisessa liikkeessä lääkärinä ja päätyy myöhemmin auttamaan ystäväänsä Manuelia Francon hallituksen natsisympatioiden paljastamisessa. Heitä kahta ja sodan hävinneitä republikaaneja elättää toivo, etä Franco saataisiin syöstyä vallasta - turhaan.

Grandesin teksti on vetävää ja elävillä kuvauksilla ja takaumilla ryyditettyä. Hän luo hienon faktan ja mielikuvituksen kudelman, joka on jännittävä kuin trilleri ja jossa vilisee todellisia historian henkilöitä. Grandes on koulutukseltaan historioitsija ja se näkyy taitavuudessa ja asiaan perehtyneisyydessä. Fiktiivinen Guillermo on kirjan alussa nuori, 22-vuotias. On hurjaa ajatella mikä mielettömyys, pelko ja sekasorto Madridissa ja Espanjassa vallitsi sisällissodan ajan ja koko Francon elinajan. Myös Manuel on fiktiivinen hahmo, joka otti mielettömiä riskejä, hänkin monen väärän henkilöllisyyden turvin, ja uhrasi elämästään kaksikymmentä vuotta Francon syrjäyttämiseen.

Joitakin todellisia henkilöitä googletin. Heitä oli mm. kanadalainen Norman Bethune (1890-1939), joka keksi liikuteltavan verensiirtoyksikön, mikä pelasti tuhansia henkiä Espanjan sisällissodassa. Myös saksalais-espanjalainen natsi Clara Stauffer (1904-1984) auttoi todellisuudessakin satoja natseja pakoon Argentiinaan - ja nautti Francon suojelusta koko elämänsä ajan. Huiman liikemiehen uran Francon Espanjassa tehneen natsi Otto Skorzenyn (1908-1975) voisin mainita myös... Tuon ajan espanjalaisia poliitikkoja esiintyy romaanissa paljon. Kirjan lopun kattavasta henkilögalleriasta näkee kuka on fiktiivinen hahmo, kuka ei.

Tohtori Garcían potilaat on yli 700-sivuinen romaani, mutta todella vetävä ja vauhdikas. Aikaa lukeminen vei, mutta kertaakaan ei tullut tuskastumista ja toivetta teoksen loppumisesta. Loistava romaani, hyvä juoni ja inhimilliset ja hiotutt henkilöhahmot. Suosittelen espanjaksi lukeville ja historiasta kiinnostuneille. Bloggauksen lopusta löytyy linkki kirjailijan haastatteluun ja tarkempi juonikuvaus espanjaksi.

Almudena Grandes
Los pacientes del doctor García
Tusquets 2017
*****
Kirjastosta
_______________

Kirjailijan kuva: InfoLibre
Kirjailijasta lisää englanniksi Wikipedia


Helmet-haaste: 1 (ihmiskasvot),  7 (olen käynyt Madridissa), 18 (eurooppalainen kirjailija), 30 (kaupunkimaisema), 32 (kirjan nimessä ammatti), 44 (kertoo Berliinistä), 
Seinäjoen kaupunginirjaston maahaste: Espanja
Kirjailijan haastattelu - InfoLibre

Tras la victoria de Franco, el doctor Guillermo García Medina sigue viviendo en Madrid bajo una identidad falsa. La documentación que lo libró del paredón fue un regalo de su mejor amigo, Manuel Arroyo Benítez, un diplomático republicano al que salvó la vida en 1937. Cree que nunca volverá a verlo, pero en septiembre de 1946, Manuel vuelve del exilio con una misión secreta y peligrosa. Pretende infiltrarse en una organización clandestina, la red de evasión de criminales de guerra y prófugos del Tercer Reich que dirige desde el barrio de Argüelles una mujer alemana y española, nazi y falangista, llamada Clara Stauffer. Mientras el doctor García se deja reclutar por él, el nombre de otro español se cruza en el destino de los dos amigos. Adrián Gallardo Ortega, que tuvo su momento de gloria como boxeador profesional antes de alistarse en la División Azul, para seguir luchando como voluntario de las SS y participar en la última defensa de Berlín, malvive en Alemania, ignorando que alguien pretende suplantar su identidad para huir a la Argentina de Perón.

GRANDESILTA LUKEMANI
Estaciones de paso, 2005 - novellikokoelma, ei bloggausta
El corazón helado, 2007 - kahden suvun sukusaaga 30-luvulta nykypäiviin
Los besos en el pan, 2015 - tarinoita Espanjan talouskriisistä

EPISODIOS DE UN GUERRA INTERMINABLE
#1 Inés y la alegria, 2010
#2 El lector de Julio Verne, 2012
#3 Las tres bodas de Manolita, 2014
#4 Los Pacientes del Doctor García, 2017

Javier Cercas - La velocidad de la luz

1962 syntynyt Javier Cercas toimii espanjalaisen kirjallisuuden professorina Geronan yliopistossa. Hän työskenteli kaksi vuotta luennoitsijana Illinoisin yliopistossa Yhdysvalloissa 1980-luvulla. Cercas kirjoittaa myös kolumneja El Paísin katalaaninkieliseen painokseen ja sunnuntailiitteeseen. Kuuluisuuteen Cercas nousi Espanjan sisällissodasta kertovalla romaanillaan Soldados de Salamina (2001) - Salamiin soturit (Wsoy 2003). 

Kun luin noita kirjailijan elämäkertatietoja, tuli vahva tunne että tämä Valon nopeus (Bazar 2007) on ainakin osittain omaelämäkerrallinen. Joka tapauksessa 80-luvulla Yhdysvalloissa asuneena hän on hyvin perillä silloisesta ilmapiiristä ja suhtautumisesta Vietnamin sotaan ja sen veteraaneihin. Minäkertoja on köyhä Barcelonassa kirjallisuutta opiskeleva nuorukainen, joka saa onnekseen kahden vuoden luennoitsijapestin Yhdysvaltojen Keski-Länteen Urbanan yliopistoon. Siellä hän jakaa työhuoneensa vetäytyvän ja hipinoloisen Vietnamin sodan veteraanin Rodneyn kanssa. Alun tahmeudesta huolimatta miesten välille kehkeytyy syvä ystävyys, ja he tuulettelevat tuopin ääressä ajatuksiaan kirjallisuudesta.

Pääteemoiksi  nousivat ystävyys sekä ihmisen tuhoutuminen - toisen tuhoaa sota, toisen menestys.

Vietnamin sodan tuhoama Rodney

Rodney oli nuori kirjallisuutta opiskeleva pasifisti, joka vastusti Vietnamin sotaa niin kuin monet hänen kaltaisensa. Rodney ei lopulta paennut velvollisuuttan vaan listautui. Kun veli Bob sai Vietnamissa surmansa, alkoi Rodneyn luisu. Hän jatkoi palvelustaan yli pakollisen ajan ja kuului Tiger Force -eliittiryhmään, jonka järkyttävää toimintaa tutkittiin myöhemmin oikeudessa. Tämä eliittiryhmä, Rodney mukaan lukien, toteutti monta Mai Laita pienoiskoossa. Isälleen kotiin hän kirjoitti kirjeitä, joista paistoi hänen henkinen järkkymisensä. Kotiinpaluu ei ollut helppo, Vietnamin sodan veteraaneja pidettiin saastana ja suuri yleisö osoitti heille mieltään. Vuosikausia Rodneyn elämä oli täysin karilla, mutta koheni sitten toviksi. Menneisyyden syyllisyys koitui kuitenkin lopulta Rodneyn tuhoksi.

Menestyksen huuman tuhoama kirjailija

Minäkertoja on uneksinut kirjailijan urasta aina. Yhdysvalloista palattuaan hän julkaisee useammankin kirjan, mutta menestystä ei vain kuulu. Sitten tapahtuu ihme: yksi hänen kirjoistaan singahtaa raketin lailla myyntilistojen kärkeen. Kirjailija saa maistaa kuuluisuuden ja menestyksen hunajaa ja se huumaa hänet täysin. Hän juopuu, millään entisellä ei ole mitään väliä, ei parhaalla ystävällä Marcosilla, ei vaimolla eikä pojalla. Hän paistattelee kuuluisuutensa valokeilassa ja alkoholinhuuruissa. Sitten seuraa tragedia ja kirjailija putoaa vuosiksi pimeään tunneliin. Cercas kuvaa loistavasti tätä kuuluisuuden pyörrettä, sen kirousta ja tuhovoimaa. Kirjailija pääsi lopulta kipuamaan kuilustaan Rodneyn tarinan kirjoittamalla, läksynsä oppineena.

Menestys ei tee sinusta ääliötä tai paskiaista, mutta se voi tuoda sinusta esiin sisälläsi jo olevan ääliön tai paskiaisen.

Alussa lukeminen tuntui hiukan pitkäveteiseltä, mutta sitten Cercas vei mukanaan. Molempia miehiä kalvoi valtava syyllisyys menneisyyden tapahtumista eikä Rodney tästä taakasta ikinä irti päässyt. Aivan loistava kirja ystävyydestä ja ystävyyden elämän mittaisesta jäljestä, kohtalon eteen paiskaamista tragedioista ja musertavasta syyllisyydestä. Kirjassa on paljon herkullisia viitteitä sekä espanjankieliseen että maailmankirjallisuuteen, mm. Hemingwaysta Cercas kirjailijakertojan suulla sanoo näin:

Itse olin tuskin Hemingwayta lukenut, tai olin lukenut häntä puolihuolimattomasti. Käsitykseni tästä pohjoisamerikkalaisesta kirjailijasta mahtui yhteen surkeaan kuvaan: vanha, loppuunajettu alkoholisti, flamencotanssijoiden ja härkätaistelijoiden ihailija, joka levitti muodista menneissä teoksissaan turistimaista postikorttikuvaa vatkaten niissä kaikkein eltaantuneimpia ja sietämättömimpiä stereotypioita Espanjasta.

Hemingway kirjoitti Espanjan sisällissodasta romaaninsa Kenelle kellot soivat (1940) ja vietti maassa paljon aikaa ollen hulluna mm. Pamplonan härkäjuoksuun. Cercas lainaa Hemingwayn nihilististä uskontunnustusta, nada-rukousta, jossa on sanaleikki: nada = ei mikään korvaa mm. sanan Isä. Uskontunnustus on novellista  A Clean, Well Lighted Place vuodelta 1933. En löytänyt tästä suomennosta, enkä itse uskalla yrittääkään:

Nada nuestro que estás en la nada, nada es tu nombre, tu reino nada, tú serás nada en la nada como en la nada.
Ja englanniksi:
Our nada who art in nada, nada be thy name thy kingdom nada thy will be nada in nada as it is in nada. Give us this nada our daily nada and nada us our nada as we nada our nadas and nada us not into nada but deliver us from nada; pues nada. Hail nothing full of nothing, nothing is with thee.

Kiiltomato  on kirjoittanut tästä hienon arvion, mutta varo juonipaljastuksia tekstin loppuosassa.

Sain vinkin kirjailijasta Mari A:n blogista. Arvelin että tämä kertoo enemmänkin Barcelonasta, mutta Barcelona on vain sivuosassa. Vahva lukukokemus.

Javier Cercas
La velocidad de la luz
Tusquets 2005
*****
Kirjastosta
Suomeksi - Valon nopeus / Bazar 2007

Almudena Grandes - Los besos en el pan

Olen lukenut Grandesilta ennen blogiaikaa novellikokoelman Estaciones de paso ja blogannut kirjasta El corazón helado, josta pidin paljon. Sisällissodan ja menneitten tapahtumien sijaan Grandes ruotii nyt käsillä olevassa kirjassa Espanjan talouskriisiä. Kirjan nimi Los besos en el pan, suomeksi vaikka Siunaa leipää, juontaa juurensa sisällissodan jäkeisiltä köyhyyden vuosilta: kun aterioidessa leipäpala sattui tipahtamaan lattialle, vanhemmat vaativat lapsia nostamaan sen ylös, antamaan sille siunaavan suukon ja panemaan leivän sitten takaisin leipäkoriin.

Kirja kertoo nimettömän madridilaisen lähiön ihmisistä, siitä miten työttömyys ja talouskriisi heihin vaikuttavat. Ihmisiä on valtavasti, ei heistä oikein lukua voinut pitää. On isovanhempia, vanhempia, nuoria ja lapsia, jotka ovat sidoksissa toisiinsa paitsi naapuruuden myös sukulaisuuden tai työtoveruuden kautta. Henkilöiden nimillä ei ehkä väliä olekaan, sillä he edustavat tavallaan eri ihmistyyppejä, jotka koettavat selvitä kriisissä parhaansa mukaan.

Kaikkihan me olemme lukeneet Espanjan ahdingosta, massatyöttömyydestä, korruptioskandaaleista,  oikeusjutuista, ihmisten häädöistä etc. Grandes marssittaa tämän kaiken näkösälle inhimillisine vaikutuksineen. On surkeutta ja epätoivoa, mutta myös kekseliäisyyttä ja toinen toisensa auttamista. Kansalaisjärjestöjen asianajajat puolustavat kodeistaan häädettyjä ja nuoriso valtaa tyhjillään olevia rakennuksia joihin kodittomiksi kadulle häädetyt perheet asettuvat asumaan; isoäiti pystyttää joulukuusen jo syyskuussa piristääkseen perhettään; kampaaja Amalia perustaa kampaamoonsa asiakkailta keräämänsä ruokatarvikevaraston, josta jakaa ruoka-apua nälkäisille; yksi korruptioskandaalissa ryvettynyt nousukas joutuu oikeuteen ja vankilaan; koko lähiö nousee osoittamaan mieltään kun kaupunki uhkaa sulkea terveyskeskuksen; alakoulun opettaja Sofia alkaa jakaa joka päivä sämpylöitä ja ruokaa nälkäisille lapsille...

Useimmat selviytyvät joten kuten, paitsi marokkolainen Ahmedin perhe. Asianajaja ei saa perheen häätöä ja sen jäljiltä jäänyttä asuntolainaa mitätöidyksi ja poika Ahmed löytää netistä sivuston joka värvää nuoria taistelemaan Syyriaan, sillä Ahmed ei halua enää jatkaa kurjuuden leivän siunaamista.

Los besos en el pan antaa kuvan talouskriisin koettelemuksista yksilötasolla, mutta koin sen enemmänkin pamfletinomaiseksi kuin romaaniksi. Tyylin valintaan vaikuttavat varmaan Grandesin reportteritausta ja vasemmistolaiset mielipiteet. Henkilöitä on paljon ja tarina sen vuoksi raskaslukuinen.

Almudena Grandes
Los besos en el pan (ei suomennettu)
Tusquets 2015
***
Kirjastosta

Hay que ser muy valiente para pedir ayuda, pero hay que ser todavía más valiente para aceptarla. Los besos en el pan, una conmovedora novela sobre nuestro presente.

¿Qué puede llegar a ocurrirles a los vecinos de un barrio cualquiera en estos tiempos difíciles? ¿Cómo resisten, en pleno ojo del huracán, parejas y personas solas, padres e hijos, jóvenes y ancianos, los embates de una crisis que «amenazó con volverlo todo del revés y aún no lo ha conseguido»? Los besos en el pan cuenta, de manera sutil y conmovedora, cómo transcurre la vida de una familia que vuelve de vacaciones decidida a que su rutina no cambie, pero también la de un recién divorciado al que se oye sollozar tras un tabique, la de una abuela que pone el árbol de Navidad antes de tiempo para animar a los suyos, la de una mujer que decide reinventarse y volver al campo para vivir de las tierras que alimentaron a sus antepasados? En la peluquería, en el bar, en las oficinas o en el centro de salud, muchos vecinos, protagonistas de esta delicada novela coral, vivirán momentos agridulces de una solidaridad inesperada, de indignación y de rabia, pero también de ternura y tesón. Y aprenderán por qué sus abuelos les enseñaron, cuando eran niños, a besar el pan.

Almudena Grandes - El corazón helado

Almudena Grandes on vuonna 1960 syntynyt madridilainen kirjailija. Hän opiskeli historiaa, on toiminut pakinoitsijana El Paísissa ja julkaissut useita romaaneja. Tietääkseni hänen tuotantoaan ei ole suomennettu.

Jäätynyt sydän on muhkea kahden suvun sukusaaga 1930-luvulta 2000-luvulle. Etusijalla ovat Carriónit, taustalla Fernándezit. Madrid 2005. Viiden lapsen isä, rikas liikemies Julio Carrión kuolee 83-vuotiaana. Hänen hautajaisiinsa ilmestyy mystinen nuori nainen, jota kukaan ei tunne. Nelikymppinen poika Álvaro alkaa selvitellä isänsä papereita. Niistä löytyykin kaikenlaista, mistä on aina vaiettu ja minkä olemassaolo on tiukasti kielletty.

Näiden löytöjensä valossa Álvaro ei enää tiedä kuka hänen isänsä oli, ja hänen oma identiteettinsäkin häilyy pahasti. Julio Carrión oli häikäilemätön opportunisti, mutta silti niin sympaattinen ja hyvä isä lapsilleen. Mihin uskoa?

• Isä vaihtoi poliittista kantaansa tilanteen mukaan. Álvaro löysi sekä republikaanien että falangistien jäsenkirjat.
• Julio oli taistellut myös Hitlerin joukoissa, espanjalaisten muodostamassa Sinisessä Divisioonassa. Saksan armeijan asepuku löytyi isän kätköistä.
• Julion rikkaudet olivat peräisin pöyristyttävästä petoksesta, minkä avulla hän varasti itselleen ystäväperheen (Fernández) kaiken omaisuuden perheen eläessä Ranskassa maanpaossa Francon kuolemaan asti.
• Lisäksi hautajaisiin ilmaantunut nuori Raquel Fernández ilmoitti olleensa isä Julion rakastajatar.

Kirjassa on 936 sivua, siis paljon tapahtumia ja runsaasti henkilöitä. Traagisia kohtaloita, kauniita ja traagisia rakkaustarinoita... Madridin sinistä taivasta... Pidin kovasti kirjailijan tyylistä. Jos vertaan Muñoz Molinaan, Grandesilta löytyy myös hienoa kuvailevuutta, mutta juoni kulkee paremmin eteenpäin, mikä miellyttää minua. Aivan erinomaisen kauniita ja koskettavia kohtauksia oli paljon, mm.:

• Kuvaus espanjalaisista sotilaista armottomissa Venäjän pakkasissa. Lumi ja pakkanen olivat kaunis murhaaja, joka tappoi uhrinsa hiljaisesti ja nopeasti, tarvitsi vain pysähtyä hetkeksi puuta vasten nojaamaan.
• Kaksi Ranskassa syntynyttä teiniä, espanjalaisista vanhemmista, Granadassa vuonna 1964. Flamenco sykki heidän suonissaan, he elivät sen ja ymmärsivät.
• Álvaron tuskaiset, loputtomat ajatukset hänen etsiessään kadonnutta rakastettuaan Raquelia.
• Lopun kohtaus, jossa Álvaro yrittää saada äitiään kertomaan oman näkemyksensä tapahtuneista. Aivan riipaisevaa, anovaa. Äiti ei suostu vaan jäädyttää sydämensä ja kääntää puheen tyhjänpäiväisiin asioihin.

Voisin lukea tältä kirjailijalta vielä jotain muutakin, ehkä tuoreimmat Las tres bodas de Manolita (Manolitan kolmet häät)  2014 tai Los besos en el pan (Suudelmat leivällä) 2015.

Almudena Grandes

El corazón helado 2007, 936 sivua
Tusquets

Ei suomennettu (Jäätynyt sydän)

★★★★★
Lainattu kirjastosta.

Helmet-lukuhaasteen kohdat:

9 / luettu vieraalla kielellä & 25 / kirjassa yli 500 sivua