Yoko Ogawa - Muistipoliisi

Kaikki minut mukaan luettuna pystyvät unohtamaan monenlaisia asioita kerrassaan mutkattomasti. Aivan kuin tämä olisi saari, joka voi sijaita vain leviävän tyhjyyden merellä.

Yoko Ogawan dystopia Muistipoliisi kertoo saaresta, jolla esineet ja asiat katoavat. Ruusut, linnut, hatut, valokuvat, lautat, kartat, kirjat ja kirjastot. Kun asiat ovat fyysisesti kadonneet, ne katoavat myös ihmisten mielistä. He eivät muista, mitä sana ruusu tarkoittaa tai miltä tuntuu tuoksu. Ihmiset menettävät katoavien asioiden myötä ammattinsa, mutta sopeutuvat ja etsivät itselleen uuden työn. Eräänä päivänä katoavat kalenterit, mikä tietää saarella ikuista lumentuloa ja ikuista talvea. Elintarvikkeista on pulaa ja lumivallien täyttämät kadut vaikeita kulkea.

Kun aamulla heräsin, hedelmät olivat alkaneet varista kaikista saaren puista yhtäaikaa. Töp, töp, töp, kuului kaikkialta. Erityisesti pohjoisilla vuorilla ja metsäpuistoissa ropisi kuin rakeita. / Ihmiset tajusivat menettäneensä taas yhden talvella tärkeän elintarvikkeen.

Saarella on kuitenkin joitakin ihmisiä, jotka muistavat ja siksi he ovat suuressa vaarassa, sillä salainen poliisi järjestää yöllisiä ratsioita Gestapon malliin. Muistinsa säilyttäneet ihmiset yrittävät pakoilla ja hakeutua turvaan salaisiin turvataloihin, mutta salainen poliisi kyllä löytää heidät ennen pitkää.  Puhutaan myös DNA:n lukemisesta. Dystopian minäkertoja on nuori naiskirjailija, jonka muistavan taiteilijaäidin salainen poliisi vei jo viisitoista vuotta sitten. Nainen tuumii, että onneksi lintutieteilijäisä kuoli ennen lintujen katoamista, sillä isä ei olisi osannut muuta. Nainen asuu yksin talossaan meren rannalla ja työstää romaanikäsikirjoitusta kustannustoimittajansa R:n kanssa. Kun naiselle selviää, että R kuuluu muistajiin, hän rakentaa tälle vanhan perheystävän, papan, kanssa piilopaikan taloonsa. Kirjailijana ja kustannustoimittajana kaksikkoa pelottaa myös ajatus sanojen katoamisesta.

Kaikkien lintujen lennettyä pois tuli hiljaista kuin ilma niillä main olisi pidättänyt hiiskumatta hengitystään. Omistajat ottivat tyhjät häkit mukaansa ja palasivat kotiinsa. Tällä tavoin lintujen katoaminen tuli päätökseensä.

Salahuone on ahdas koppero, jossa mahtuu tuskin liikkumaan. Nainen vie R:lle ruokaa päivittäin ja he keskustelevat tekeillä olevasta käsikirjoituksesta, ja viettävät siellä myös papan syntymäpäivää. Muistinsa ja muistonsa säilyttänyt R yrittää saada kirjailijaa ja pappaa muistamaan kadonneita asioita, mutta turhaan. He ovat unohtaneet esimerkiksi huuliharpun ja musiikin, ja kuulevat vain outoja ääniä.

Kaikkien katoamisten lisäksi saareen iskee maanjäristys ja tsunami. Yhteiskunta on raunioina ja katoamiset vain kiihtyvät. Eräänä päivänä ihmiset alkavat menettää jäseniään, sama koskee myös kirjailijan adoptoimaa Don-koiraa. Kirjailijan romaanikäsikirjoituksessa miespuolisen konekirjoitusopettajan rakkaus naisoppilaaseensa saa yhä absurdimpia muotoja ja se heijastelee saaren tapahtumia. 

Teoksesta ei käy selville saaren sijainti eikä mikä taho totaalista valtaa käyttää. Muistipoliisi valvoo ja toteuttaa tämän tahon katoamisten suunnitelmaa. Lukija voi vetää monenlaisia johtopäätöksiä siitä missä ollaan. Totalitäärinen valta ja kirjaroviot voisivat kertoa Natsi-Saksasta ja juutalaisvainoista, Stalinin puhdistuksista tai Maon Kiinasta. Kirjailija, pappa ja monet muut vaarantavat oman henkensä, kuten vastarintaliikkeet monissa maissa toisen maailmansodan aikana. Inhimillisyys ei ole kadonnut. Ihmiset yrittävät auttaa vaaraan joutuneita, vaikka salaisen poliisin koneistolle on tuomittu häviämään.

 

Ogawan kerronta soljuu rauhallisesti ja vähäeleisesti kuohuttavista tapahtumista huolimatta. Muistipoliisin mukaan maailmassa ja elämässä mikään ei ole pysyvää; me olemme yhtä kuin yksityiset ja kollektiiviset muistomme, mutta lopulta katoamme fyysisestikin. Äänikirjan kuuntelijalle tarinan kulun ja romaanikäsikirjoituksen erottaminen toisistaan oli hankalaa. Painetussa kirjassa ne ovat eri fontilla. Hieno teos, joskin dystopia genrenä on itselle vieraampi kirjallisuudenlaji.

Muistin menettämisestä kertoo myös Ogawan vuonna 2003 ilmestynyt Professori ja taloudenhoitaja

Yoko Ogawa - Muistipoliisi

Alkuteos Hisoyaka na kessho 1994

Suomentanut Markus Juslin

Kansi Tyler Comrie
Tammi 2021
Äänikirjan kertoja Susa Saukko
_______________

Muissa blogeissa:

Kartanon kruunaamaton lukija, Unien kelluvalla sillalla

Ajaton kertomus vallasta, ihmisyydestä ja muistojen merkityksestä. Muistipoliisin hallitsemalla saarella asia toisensa jälkeen häviää sekä todellisuudesta että ihmisten mielistä.  Muistipoliisi on eleetön ja voimakas kertomus siitä, mitä unohtaminen tekee ihmisyydelle. 

Yoko Ogawa (s. 1962) on Japanin arvostetuimpia kirjailijoita. Hän on julkaissut yli 40 teosta, joista tunnetuimmasta, Professorista ja taloudenhoitajasta, on tehty myös elokuva. Muistipoliisi on ollut kansainvälinen menestys ja ehdokkaana muun muassa International Booker Prize- ja National Book Award -kirjallisuuspalkintojen saajaksi.