Tuire Malmstedt - Mykkä taivas / Isa Karos #2

Musta vesi seisoi hiljaisena, ja taivas, taivas oli mykkä.

Vuosi sitten ilmestynyt Tuire Malmstedtin Pimeä jää hurmasi minut ja koko dekkareita ja trillereitä rakastavan yleisön: se valittiin myös vuoden 2018 parhaaksi esikoisdekkariksi. 30.9. ilmestyvä Mykkä taivas on minusta vielä vahvempi ja jännittävämpi. Syksyinen Saimaa velloo uhkaavana ja pelottavana; paha vaanii ihmisiä - ja tappaa joutsenia. Uusi hurja henkirikos liippaa kovin läheltä Savonlinnan poliisikuntaa ja uuvuttaa Isa Karoksen ja Niiles Aarnikosken koko tiimin.

Isa on kuormitettu nainen; ihmetyttää, että hän ylipäätään jaksaa poliisityössään. Tyttären kohtalo ei ole selvinnyt ja miessuhteet ovat sotkussa. Isa on virallisesti eronnut miehestään Samuelista, mutta taitaa heilastella hänen sekä työparinsa Niileksen kanssa. Samaan rytäkkään jumpsahtaa myös äidin hautajaisia ja lapsuuskodin myyntiä. Isan on pakko käydä selvittämässä päätään psykiatrin vastaanotolla.

Kerron juonesta vain lähtökohdat. Nimettömän vinkkipuhelun ansiosta metsästä löytyy ihmisen pää, ei muita ruumiinosia. Pää on groteski näky: takaraivo tohjona, hampaat vedetty pois ja se on osaksi kärventynyt tulessa. Tapauksen tutkimista hidastaa se, että tiimin teknisistä tutkijoista toinen, Janne Ikonen, on kalastusmatkalla Lapissa eikä hänen kännykkäänsä saada yhteyttä. Ei myöskään Jannen kalakaveriin, eläkkeellä olevan poliisiin Heikkiin. Karmiva totuus paljastuu aivokuvien perusteella: uhri, josta siis vain pää on löydetty, on tiimin Janne. Koko Savonlinnan poliisilaitos on järkyttynyt ja shokissa.

Mykän taivaan rakenne noudattelee jo esikoisesta tuttuja linjoja. Lähimenneisyydestä, 2000-luvulta kertoo Suomeen päätyneen Syyrian pakolaisen Ayashan dramaattinen tarina ja kauemmas kovaan historiaamme kurkistetaan karjalaisen, sodan tieltä toistamiseen evakkoon joutuvan Nadeshdan silmin. Malmstedtilla on kerronnan lahja. Sen lisäksi, että hän osaa punoa kihelmöivää jännitystä tihkuvan tarinan ja pitää napakasti käsisään monet henkilöt ja sivupolut, hänen tekstinsä tekee eläviksi sekä tutun nykymiljöön että vieraammat ja kaukaisemmat tapahtumat.

Nadeshdan nuoruus rajantakaisessa Karjalassa liikutti minua kovin. Oli hienoa lukea ortodoksisista perinteistä, ruuista ja praasniekoista. Nadeshdan perhe oli palannut takaisin Salmiin, rakentanut uuden talon poltetun tilalle ja kylvänyt viljan. Elämän uusi toivo lakoontui kuitenkin pommikoneitten jylyyn juhannuksena 1944. Taas oli lähdettävä evakkoon, nuoriso Nadeshdan tavoin kävellen ja arvokasta lehmää taluttaen. Traagiset koettelemukset leimasivat naisen nuoruutta ja myöhempääkin elämää.

Ayasha kertoo rakkaasta isästään sekä ihanasta ja kauniista kotikaupungistaan Alepposta, jossa moskeijoiden kupolit satavat kivimurskana maahan. Hänen pakomatkansa Välimeren kautta Turkkiin on meille kaikille tuttu tiedotusvälineistä. Pieni serkku katoaa tyrskyihin eikä 70 000 pakolaisen leiri Turkissa parempaa tarjoa, päinvastoin: se on helvetti. Nuori Ayasha luottaa sinisilmäisesti väärään henkilöön, dramaattisin seurauksin.

Sellojen sointi vahvistui toiseen säkeistöön, tummat hahmot liikuskelivat kanavan varrella ja sytyttelivät lyhtyjä. Etäämpää sillan alta soutivat esiin veneet, jotka oli täytetty lyhdyillä. Tuskin pystyin hengittämään. Se oli kaunista. Se oli kauheaa. Soutuveneet, tummat hahmot ja lyhdyt toivat mieleeni elävän kuvan Mustasta joutsenesta mökin edustalla. Kylmät väreet hiipivät selässäni, alas jalkoihin asti. Minua heikotti, en saanut henkeä.

Mykkä taivas on hyvin visuaalinen teos. Lukija uppoaa silmittömän pahan pimeisiin näkymiin. Tuntui myös erittäin vastenmieliseltä, että joku tappaa kansallislintujamme, mytologian pyhinä pitämiä joutsenia. Visuaaliset, upeat näyt karmivat selkäpiitä ja tulevat iholle. Tuntui kuin itsekin olisin nähnyt Mustan Joutsenen kuunsillan valossa synkällä Saimaalla tai kokenut Oravin kanavan Valon juhlan uhkaavuuden. Tunnelmat olivat tiheitä ja pelottavia. Korvillani olin kuulevinani kaikuja Sibeliuksen Tuonelan joutsenesta.

Mykkä taivas oli jännärinä äärimmäisen jännittävä, otteessaan pitävä eikä se paljastanut syyllistä ennen kuin aivan lopussa. Puolivälissä tuli vinkki, mutta en osunut arveluissani oikeaan kaikessa karmivuudessaan. Erityisesti pidin siitä, että trillerijuonen ohessa Malmstedt kertoi asiantuntevasti ja eläytyvästi niin meidän karjalaisten kuin maahanmuuttajien kohtaloista. Isa Karos on kovia kokenut nainen, mutta silti jääräpäinen, uhkarohkeakin. Kun nyt yksi hänen elämäänsä varjostanut tragedia on saanut jonkinlaisen päätöksen, toivon sydämestäni, että naiselle koittavat hiukan onnellisemmat ja tervehdyttävät ajat. Mutta senhän me saamme lähivuosina nähdä, sillä sarjan kolmas osa on kuulemma hyvässä vauhdissa ja idea valmiina neljänteenkin (Länsiväylä). Täydet viisi tähteä!

Tuire Malmstedt - Mykkä taivas
Kansi J. T. Lindroos
Myllylahti 2019
Kustantajalta - kiitos
_______________

Oravissa on oikeastikin Valon juhla, tänä vuonna se on lauantaina 28.9. Sain luvan käyttää Iltakanavan kuvaa heidän nettisivultaan - kiitoksia paljon.

Kirjarakkautta ehti tämän myös jo lukea.

Tuire Malmstedt (s.1974) toimii kieltenopettajana, ja on aiemmin työskennellyt kääntäjänä ja teknisenä kirjoittajana. Psykologisen trillerin taidonnäyte, Isa Karos -sarjan avausosa Pimeä jää ilmestyi 2018 ja sai Vuoden esikoisdekkari -kunniakirjan.

Tuire Malmstedt tavattavissa Helsingin kirjamessuilla

perjantaina klo 11.30, Punavuori