Amalian rakkaus on maailmanmaineeseen Napoli-sarjallaan nousseen mystisen Elena Ferranten esikoisteos. Lilan ja Elenan toisiinsa kietoutuneet elämäntarinat veivät sydämeni; postaukseni sarjasta täällä. Tässä teoksessa miljöönä on sama meluisa ja köyhä, väkivaltainen ja seksistinen Napoli, mutta ote on hyvin painajaismainen ja absurdin vääristynyt. Kirjan pohjalta on filmattu elokuva, ja tuntuukin, että Amalian rakkaus olisi sellaisenaan oiva trillerin käsikirjoitus.
Delia on nelivitonen sarjakuvataiteilija Roomasta. Hän odottaa äitiään Amaliaa syntymäpäivänään vieraakseen. Mutta äiti ei tule, hän on hukuttautunut yllään vain upouudet ja seksikkäät rintaliivit. Vanhimpana kolmesta tyttärestä Delialle lankeaa äidin asunnon tyhjentäminen ja tämän tavaroiden läpikäynti. Napolissa Delia kulkee lapsuutensa tapahtumien näyttämöillä ja hänen mieleensä nousee häiritseviä, torjuttuja muistoja.
Pienenä tyttönä Delia janosi äitinsä Amalian rakkautta, mutta Amalia oli seksuaalinen nainen, jonka rakkaus kuului miehille. Isä oli vaimostaan sairaalloisen mustasukkainen. Räjähtämiseen riitti aivan viaton katse tai ele, tai miehen provosoivaksi kokema Amalian nauru. Seksistisiä ja vähäpukeisia mustalaistyttöjä katukauppaan maalaava mies ’omisti’ Amalian ruumiin, ja hän tulkitsi kaiken naisen tekemän uskottomuuden valmisteluksi. Väkivalta kotona oli arkipäivää, jota pieni tyttö pelosta vapisten pakeni komeroon piiloutumalla. Varastaakseen äitinsä Amalian rakkauden, hän kertoo isälleen hirvittävän valheen: hän näki muka kuinka äiti ja komea Caserta pelehtivät miehen isän siirtomaatavarakaupan kellarissa. Amalia ei kuitenkaan tainnut olla täysin viaton, sillä hän tunsi kehonsa naisellisen seksuaalisuuden vallan miehiin.
Kuten jo alussa sanoin Amalian rakkaus on painajaismainen kuvaus, jossa Delian muistot ja se mitä hän tietää tai totena pitää sekoittuvat hurjiksi ja pyörryttäviksi näyiksi. Napolin katujen melu ja liikennekaaos tukevat uhkaavia kuvia; törkeästi naisia liikennevälineissä ja väkijoukoissa hipelöivät miehet ovat naisten todellisuutta. Verikoston ajatus elää: uskoton, epäsiveellinen vaimohuora ansaitsee tulla hakatuksi ja hänen kumppaninsa tapetuksi. Seksuaaliset kuvaukset vyöryvät toistensa perään. Seitsemänkymppinen Caserta on edelleen halunsa pauloissa, mutta tyydyttää himonsa nyt alusvaatefetissillä. Väkivaltainen isä käyttää edelleen ensiksi nyrkkejään (myös tyttäreensä) ja on edelleen mustasukkainen Amaliasta, vaikka pari erosi yli kaksikymmentä vuotta sitten.
Lukukokemus oli hyvin hämmentävä ja surrealistinen. Delian muistot ja muistikuvat sekoittuivat todellisiin tapahtumiin painajaismaisella tavalla. Seksuaalisuutta tihkuvassa ympäristössä kasvaneesta Deliasta on tullut kylmä nainen. Silti hän antautuu kliinisesti lapsuutensa leikkitoverille Antoniolle, koska se on naisen osa. Linkitän tähän teoksen pohjalta tehdyn elokuvan trailerin, joka antaa hyvän kuvan Amalian rakkauden painajaismaisista tunnelmista.
Elena Ferrante - Amalian rakkaus
Alkuteos L’amore molesto 1992
Suomentanut Taru Nyström
Wsoy 2019 (2005)
Kirjastosta
_______________
Pääosin Napolissa kuvatun L’amore moleston ohjasi Mario Martone 1995.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Thank you for your comment ♥ All comments containing an advertising link shall be removed.
Kommentoimalla HYVÄKSYT, että Google kerää sinusta määrättyjä tietoja. Mitä ne ovat, löytyy sivulta Yksityisyydensuoja ja Googlen sivulta.