Jokaisen kaupungin historiassa on hetkiä, jolloin uusi ja vanha,
tuleva ja väistymään tuomittu ovat yhtä vahvasti läsnä.
- Kjell Westö.
Tutustuin vasta hiljattain Claire Ahon valokuvataiteeseen teoksessa Aho & Soldan - Helsinki 1950-luvun väreissä. Kirjastossa sattui silmiini myös tämä valokuvateos, jossa kotikaupungistaan Helsingistä kirjoittaa kirjailija Kjell Westö (s. 1961). Odotin ehkä vähän pulleampaa teosta ja petyin hiukan Westön tekstiin, mutta kyllä tämä oli ehdottomasti tutustumisen väärti. Vuosi 1968 oli erityisesti Euroopan hullu vuosi, mutta liikehdintää oli myös Euroopan ulkopuolella. Kjell Westön lyhyehköstä tekstistä saa oivan ajankuvakatsauksen:
Näihin hurjiin maailmanhistorian tapahtumiin verrattuna Helsinki oli kuin lintukoto, hiljainen pieni kaupunki rauhallisessa pienessä maassa - vaikka Vanha vallattiinkin ja mielenosoituksia näkyi sekä Neuvostoliiton että Yhdysvaltojen suurlähetystöjen edustoilla. Westö listaa ytimekkäästi pienillä kuivilla luonnehdinnoilla, mitä tuona vuonna tapahtui Helsingissä ja muualla Suomessa. Kaikki kiintoisaa muistiinpalautusta vanhemmalle lukijalle ja kenties aivan uutta tietoa nuoremmalle.
Claire Aho, Kjell Westö - Helsinki 1968- Uutiskuva My Lain verilöylystä Vietnamissa on piirtynyt lähtemättömästi verkkokalvoille
- Kiinan kulttuurivallankumous velloi Pekingissä
- Shokkeja olivat myös Tšekkoslovakian miehitys ja Biafran nälänhätä
- Martin Luther King ammuttiin kuoliaaksi Memphisissä
- Robert F. Kennedy kuoli luotiin Los Angelesissa
- Ja Richard Nixon valittiin Yhdysvaltojen presidentiksi!
Näihin hurjiin maailmanhistorian tapahtumiin verrattuna Helsinki oli kuin lintukoto, hiljainen pieni kaupunki rauhallisessa pienessä maassa - vaikka Vanha vallattiinkin ja mielenosoituksia näkyi sekä Neuvostoliiton että Yhdysvaltojen suurlähetystöjen edustoilla. Westö listaa ytimekkäästi pienillä kuivilla luonnehdinnoilla, mitä tuona vuonna tapahtui Helsingissä ja muualla Suomessa. Kaikki kiintoisaa muistiinpalautusta vanhemmalle lukijalle ja kenties aivan uutta tietoa nuoremmalle.
- Komeita rakennuksia nousi Helsinkiin kuin sieniä sateella: Ympyrätalo, Hotelli Marski, Makkaratalo, Helsingin kaupunginteatteri, Yleisradion Kesäkatu...
- Mutta Itäkeskus oli vielä pelkkää niittyä
- Urho Kekkonen valittiin kolmannelle kaudelle
- Peruskoulun puitelaki hyväksyttiin
- Ja keskiolut rynni marketteihin!
Kuvassa Claire Ahon poika Jussi rakkaan koiransa kanssa.
Claire Aho oli jo tuolloin tunnettu ja arvostettu valokuvaaja. Hän sai yllättävän ja nopean kutsun osallistua Helsinki-valokuvillaan Saksan Kielissä järjestettävään Neljä pohjoismaista pääkaupunkia -näyttelyyn. Aikaa kuvaamiseen oli vain joitakin viikkoja. Aho otti viisikymmentä mustavalkokuvaa, joiden punaisena lankana on yllätyksellisyys. Hän katsoo tavallista elämänmenoa linssinsä läpi totutusta poikkeavista kulmista ja sommittelee kuvansa persoonallisella tavallaan. Kuviin tallentui vuoden 1968 helsinkiläisiä kaduilla, toreilla ja puistoissa, pihoilla ja rannoilla. Kuvissa vilahtavat vanhat ja nuoret, torimummot ja varakkaampi väki, sekä tietysti myös kaupungin näkymät. Valokuva on dramaattinen taidemuoto mustavalkoisena. Pidin kovasti Ahon kuvista.
Wsoy 2010
Kirjastosta
________________
Kuvasin vain kaksi kuvaa kirjasta, lisää kuvia teoksesta - täällä.
Claire Aho (1925-2015) on Juhani Ahon ja Venny Soldanin pojantytär. Paitsi merkittävään kulttuurisukuun, hän kuuluu myös suomalaisen värivalokuvauksen pioneereihin. Monipuolinen Aho on kuvannut lehti-, mainos- ja kansikuviksi muoti-, muoto-, sisutus-, ruoka-, luonto-, muotoilu- ja taiteilijakuvia. Lisäksi hän on tehnyt dokumenttielokuvia, muun muassa Helsingin olympialaisista 1952.
Oi, synnyin Helsingissä vuonna 1968! Tämä kirja tekisi mieli hankkia omaan hyllyyn. / Mari
VastaaPoistaSulla oli sitten hurja syntymävuosi: siellä ja täällä kiehui!
PoistaNuo hurjat historialliset tapahtumat ovat jääneet erityisesti mieleen siksi, että 1968 solmin ensimmäisen avioliittoni.
VastaaPoistaKeskiolut olisi saanut jäädä rynnimättä marketteihin - vielä silloin. Kaikki me suurien ikäluokkien edustajat emme olleet vielä kypsiä moiseen kaljan vapautumiseen.
Ympyrä- ja Makkaratalot ovat jääneet mieleeni myöhemmiltä Helsingin käynneiltäni, enkä olisi tiennyt niiden valmistusvuotta, jos joku olisi kysynyt.
Mukavaa torstaita! Täällä sataa :(