Suden pöydässä perustuu Hitlerin todellisen ruoanmaistajan Margot Völkin elämäntarinaan. Kirjansa loppusanoissa Rosella Postorino sanoo nähneensä Völkistä kertovan lehtijutun ja kiinnostuneensa asiasta. Tämä selittää ihmettelyni, miksi italialainen kirjailija kirjoittaa Natsi-Saksan tapahtumista. Ehkä hänellä on muitakin siteitä Saksaan, en tiedä.
Sen verran tutkin Margot Völkiä mm. täältä, että Postorino tuntuu rakentavan fiktionsa pitkälti historiallisten tosiasioiden varaan. Hyvin hänellä on myös Hitleriä ja sodankulkua koskevat faktat hallussa. Romaanin päähenkilö ei ole Margot, vaan Rosa Sauer: nuori Berliinistä kotoisin oleva virkanainen. Kun tuore aviomies Gregor lähti sotaan ja Berliinin massiiviset pommitukset tappoivat hänen äitinsä ja tuhosivat kodin, Rosa pakeni appivanhempiensa luo miehitetyn Puolan alueelle. Mutta turvaa ei siellä ollut, vaan pian saapumisensa jälkeen SS-miehet kurvasivat pihaan ja pakottivat Rosan Hitlerin ruoanmaistajaksi. Lähellä sijaitsevaan Sudenpesäänsä linnoittautunut Hitler pelkäsi vainoharhaisesti myrkytystä. Niinpä kymmenkunta nuorta naista esimaistoi kaikki mitä Führer söi - kolme kertaa päivässä.
Postorino kertoo naisten alituisesta pelosta: SS:n vartijat pakottivat syömään ja vahtivat, ettei kukaan käynyt oksentamassa ruokaansa. Piinaava odotus lukitussa ruokasalissa kesti tunnin - siinä ajassa nähtäisiin oliko myrkkyä ollut vai ei. Nämä väkisin värvätyt naiset olivat kaikki nuoria. Osalla oli lapsia, ja mies joko rintamalla tai kuollut sodassa. Rosan lisäksi ulkopaikkakuntalaisia oli vain vaikeneva Elfriede, eivätkä nämä kaksi istuneet maalaistyttöjen joukkoon. Tässä omituisessa ryhmässä syntyi ystävyys- ja vihasuhteita sekä muutaman naisen klikkejä, jotka pitivät myös vapaa-ajalla yhteyttä.
Appivanhemmat pitivät Rosasta kuin omasta tyttärestään ja ilo oli ylimmillään, kun puoliso ja poika ilmoitti saapuvansa jouluksi lomalle. Ilo kääntyi kuitenkin mustaksi syöveriksi, kun tuli tieto, että mies on kadonnut. Tytöt olivat aseistettujen vartijoiden armoilla ja sitten uusi Obersturmführer Ziegler iskee silmänsä Rosaan. Kehkeytyy kuukausia kestänyt salasuhde, intohimoa ja jonkinlaista rakkauttakin, mutta rakkaus kääntyy vihaksi, kun Ziegler pettää Rosalle antamansa elämän ja kuoleman lupauksen.
Postorino luo Rosasta ja muistakin henkilöistään elävät hahmot. Suden pöydästä voisi käyttää nimitystä lukuromaani: historiaa, traagisia elämänkohtaloita ja rakkauttakin - hyvin todentuntuista ja elävää kuvausta noista kaameista oloista. Hitlerin mieletömän hulluuden, terveyshuolet ja harhat Postorino kuvasi loistavasti. Kirjan loppu ei minuun oikein vedonnut, kaikki sitä ennen kyllä. Postorino sanoo jotain siihen suuntaan, että missään perheet eivät ole niin hiljaisia kuin Saksassa. Todellinen Rosa, Margot Völk, vaikeni hänkin salaisuudestaan liki 70 vuotta, koska ei uskaltanut kertoa palvelleensa Hitleriä 2,5 vuotta, ei edes sodasta palanneelle aviomiehelleen. Kertomista olisi seurannut julkinen lynkkaus, heti sodan jälkeen kenties hengenvaarakin. Vetävästi ja todentuntuisesti kirjoitettu lukuromaani yhdestä Natsi-Saksan saksalaisesta uhrista - heitäkin oli. On korostettava sitä, ettei Rosa sen paremmin kuin Margotkaan ollut natsi. Kieltäytyä ei yksinkertaisesti voinut.
Alkuteos Le Assaggiatrici 2018
Suomentanut Helinä Kangas
Kansi Sanna-Reeta Meilahti
Bazar 2019
Kirjastosta
______________
Luetut kirjat on myös lukenut Suden pöydässä.Kuva Premio Campiello -tilaisuudesta
"Rosella Postorinon Suden pöydässä on monisyinen kuvaus ihmisen osasta poikkeuksellisissa olosuhteissa, joissa selviytymisen pakko ja syyllisyyden taakka ottavat mittaa toisistaan. Samalla kun ihanan täyteläinen voi sulaa sodan nälkiinnyttämän Rosan suussa, hän on tuskaisen tietoinen toimiensa seurauksista. Maistamalla hän varmistaa, että Sudenpesän peto voi hyvin ja jaksaa kylvää kuolemaa."- Kustantaja
Rosella Postorino (s. 1978) on italialainen journalisti ja kirjailija, joka asuu Roomassa. Suden pöydässä on hänen neljäs romaaninsa ja ensimmäinen suomeksi julkaistu teos. Alkuteos Le Assaggiatrici voitti arvostetun Premio Campiello -kirjallisuuspalkinnon Italiassa vuonna 2018.
Vaikuttaa mielenkiintoiselta! Hienoja tällaiset uudet näkövinkkelit sotaan ja sen uhreihin.
VastaaPoistaPostorino kirjoittaa hyvin ja naisiin vetoavasti. Natseista on toki kirjoitettu paljon, mutta tähän ruoanmaistaja-juttuun en ole törmännyt.
Poista