26. syyskuuta 2019

Heidi Köngäs - Mirjami


Pari vuotta sitten eläydyimme Heidi Köngäksen romaanissa Sandra sisällissodan traagisiin päiviin ja sen jättämiin traumoihin. Juuri ilmestynyt Mirjami kertoo lukijalle Sandran ja miehensä Jannen perheen ja aikuisiksi kasvaneiden lasten elämästä ja koettelemuksista sotavuosina. Romaani käynnistyy jo 20-luvun lopulta, kun perheen tila Lepistö Ruovedellä, se kaamean sisällissodan näyttämö, pakkohuutokaupataan ja koko iso perhe muuttaa Mäntän lähelle Loukkusuon laitaan.

Varsinainen kerronta alkaa syksystä -39 talvisodan syttyessä. Perheen viidestä pojasta neljä on asevelvollisuusiässä ja he joutuvat sotaan. Köngäs kertoo perheen tarinaa pääosin kolmen tyttären suulla, muutaman puheenvuoron saa perheen koossapitävä voima, äiti Sandrakin. Tyttäristä vanhin Annikki on käynyt keskikoulun, muuttanut jo omilleen ja päässyt Serlachiuksen konttoriin töihin. 19-vuotias Mirjami työskentelee neiti Jalavan ompelimossa ja pieni reipas suorasuu Soili on sodan alkaessa vajaat kymmenen vuotta.

Kurjen talo on pian tupaten täynnä, kun Helsingissä asuvat pojat tuovat vaimonsa ja pienet lapsensa sotaa pakoon. Sotahan muuttui järkyttäväksi todeksi heti ensimmäisenä päivänä, kun Helsingin pommituksissa tuli paljon tuhoja ja kuolonuhreja. Kolmen tyttären puheenvuoroista käy ilmi, miten kukin heistä kotirintaman elämän koki. Seitsemän vuotta liki yhtäjaksoista sotaa oli raskasta aikaa. Tytöillä oli sisimmässä alituinen pelko rintamalla olevien veljiensä puolesta ja huoli äidin jaksamisesta. Lottana toimivan Mirjamin oli seistävä kunniavartiossa kylän tuttujen sankarivainajien hautajaisissa ja hänen oli tuskallista kohdata suruharsoja ja -surupukuja alituiseen tilaavat asiakkaat. Lumipukujen valkoisuus ja suorien saumojen tikkaus tunkivat uniinkin. Annikki taas mietti itsekseen, ettei hän punikin tyttärenä koskaan istuisi Serlachiusten hienoon ja ruotsinkieliseen piiriin ja tuskaili, miten selvitä sodan loputtua avioliittonsa raunioilla. Rämäpäinen Soili taas touhotti omiaan ja näytti, että lapsi on lapsi sodankin keskellä.

Sota-ajan arkinen, puutteen, epävarmuuden ja pelon täyttämä elämä piirtyy hyvin.  Kaiken keskellä kuitenkin on elettävä, lapsia syntyy, mennään naimisiin ja rakastutaan. Romaanissa Mirjamin rakastuminen ruotsinkieliseen Helsingistä kotoisin olevaan puutarhuriin saa suuren sijan. Heillä kahdella on keskinäistä intohimoa ja sielun yhteyttä, mutta rakkaussuhde osoittautuu hyvin vaikeaksi. Mirjami epäilee, ettei maalaistyttönä kelpaa miehen pääkaupunkilaisiin piireihin, ja pelkää toisaalta, ettei mies ylipäätään selviä sotavuosista hengissä. Ympärillään olevien suvun naisten rakkaushuolia ja lasten ainaista kitinää katseleva Soili päättää antaa elämässään piut paut miehille. Hän aikoo ryhtyä itselliseksi naiseksi ja muuttaa omaan asuntoon Mäntän keskustaan. Itseasiassa hän ei jaksaisi enää yhtään itkua ja suruja, hän haluaa oikeastaan vain treenata ja juosta.

Sandran perheen vaiheet kuvaavat sotavuosien kulun hienosti.  Suomi oli kovan paikan edessä, mutta erityisesti sitä olivat nuoret: 18-20 vuotias rintamalle joutuva poika on hirvittävän nuori. Yhtä vaikeaa on kotirintamalle jäävän samanikäisen nuoren naisen pistää elämänsä jäihin vuosikausiksi. Joskus on iloittava ja pidettävä hauskaa, on tanssittava pikkutunneille ja rakastuttava - eihän elämän turvallisesta jatkumisesta ole takeita. Kotirintamalla nälän heikentämät ihmiset sairastuivat myös raivoaviin ja kuolemaa kylväviin epidemioihin. Tuberkuloosi oli vielä yleinen eikä siihen ollut kunnon hoitoa. Mietin, miltä tuntui nuoresta sairastua tähän kaikkien pelkäämään ja kavahtamaan tautiin, joka vei melkein aina kuolemaan?

Minulla kesti aika kauan päästä sisään tarinaan. Luulen sen johtuneen monesta ja keskenään hyvinkin erilaisesta kertojaäänestä. Puhekielinen ilmaisukaan ei tuntunut aina hyvältä, sillä vierastin joitakin tekstistä esiin pompsahtavia sanoja. Käyttivätkö nuoret naiset 40-luvulla kuukautisista puhuessaan sanaa mensis? Tai käytettiinkö tuohon aikaan kotiväestä puhuttaessa ilmaisua porukat? Jotain muutakin aikakauteen istumatonta tekstissä oli. Romaanin loppupuoli kantoi paremmin kun henkilöt olivat tulleet tutuiksi ja draama tihentyi. Monet dramaattiset kohtaukset oli hienosti kuvattu ja saivat sydämen syrjälleen. Yllättävin käänne oli Mirjamin rakkaussuhteen dramaattinen loppu. Sotavuodet jättivät elämänikäiset leimansa suvun kaikkiin jäseniin. Mutta pahemminkin olisi voinut käydä. Kuolema jätti suvusta vain kolme pientä lasta äidittömiksi ja Sandra sai kaikki poikansa ’ehjinä' sodasta kotiin,  tosin muuttuneina ja katse tyhjinä - sellaisia he olivat kaikki, sodasta palanneet. Talvisodan syttymisestä tulee kuluneeksi 80 vuotta tämän vuoden marraskuun 30. päivä. Sitä taustaa vasten Mirjami on hyvinkin ajankohtainen romaani.

Heidi Köngäs - Mirjami
Kansi Anna Lehtonen
Otava 2019
Kirjastosta
_______________

Olen lukenut koko Heidi Köngäksen tuotannon, tässä linkissä kaikki: Sandra, Luvattu, Jokin sinusta, Hyväntekijä, Vieras mies, Dora, Dora ja Hertta

Mirjamista Tuijata
Kirjailijan haastattelu Mirjamin tiimoilta Iltasanomissa


Heidi Köngäs tavattavissa Helsingin kirjamessuilla
lauantaina klo 13.30, Suomenlinna

6 kommenttia:

  1. Hei, olen huomenna menossa kirjastoon. Sain blogistasi paljon lukemisen arvoisia kirjoja. Olen valinnut hyvin usein Keltaisen kirjaston tai Otavan kirjaston kirjoja. Kiinalaisten ja japanilaisten kirjailijoiden lukuinto on kestänyt jo tovin. Menossa Mo Yanin kirja Seitsemän elämääni; Murakamin kirjat aivan ahmin. Minäkään en katso televisiota, en ole katsonut nyt kolmeen vuoteen. Mieluummin luen ja teen blogiani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla Marja, että sait lukuvinkkejä. Tuossa ylhäällä on sivuilla muutaman eri vuoden luetut. Mo Yan on itsellä vielä 'korkkaamatta'. Jonkun hänen kirjansa jo varasin, mutta se oli sivumäärältään liian massiivinen :) Tulevaisuuteen jäi.

      Poista
  2. Minä luin tämän myös juuri äskettäin. Muuten hyvä, mutta liiallinen henkilöiden määrä teki joistain osista kirjaa luettelomaisia. Mirjami ja Annikki nousivat esiin. Heihin olisi voinut keskittyä vieläkin enemmän ja jättää toiset laajennetun perheen jäsenet vähemmälle.
    Tämän kirjan pohjalta saisi hyvän elokuvan. Köngäs voisi itse ohjata sen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Nimillä lueteltuja lapsia ja aikuisia oli tuskatuttavan paljon. Sanoikohan Köngäs tuossa Iltasanomien haastattelussa, että hän näkee kirjojensakin tapahtumat kohtauksina. Elokuvaa odotellessa!

      Poista
  3. Hyvää huomenta,Kangasalta olen henkilö joka on Joenniemen muonamiehen tytär joka syntyi syyskuussa 1942 siis äidin odottaessa minua kun 4 sisarustani kuoli kesällä olisi mielenkiintoista saada yhteys teihin näiden asioiden puitteissa,puh-040 5156254 ja sähköposti mirja.lempio@gmail olen os.Piittala Hyvää vuoden loppa 2019 sekä Uutta vuotta 2020 terv.Mirja Lempiö

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomenta Mirja,

      Tulikohan viestisi oikeaan paikkaan? Jos tavoittelet kirjailija Heidi Köngästä, voin välittää tämän viestisi hänelle.

      Poista

Kiitos kommentistasi - Thank you for your comment ♥ Poistan kaikki jonkun mainoslinkin sisältävät kommentit. All comments containing an advertising link shall be removed.

Kirja vieköön! ei pidä lukijarekisteriä eikä kerää minkäänlaisia lukijatietoja. Blogger-blogina Kirja vieköön! noudattaa Googlen yksityisyydensuojakäytäntöä. Kommentoimalla HYVÄKSYT, että Google kerää sinusta määrättyjä tietoja. Mitä ne ovat, löytyy sivulta Yksityisyydensuoja ja Googlen sivulta.