11. heinäkuuta 2017

Joel Willans - 101 Very Finnish Problems

Britti Joel Willans on asunut Suomessa yli 15 vuotta, joten hän on tutkaillut meidän omituisia tapojamme jo hyvän aikaa. Nimen jatkomääritelmä on The Foreigner's Guide to Surviving in Finland - Suomessa selviytymisopas ulkomaalaiselle. Vaikka en kuulunutkaan kohderyhmään, mielikseen näitä hurtteja huomioita Suomesta luki. Willansilla on samanniminen Face-book sivu, josta kaikki lähti.

Willansin toi Suomeen rakkaus suomalaiseen naiseen, johon hän tutustui Englannissa. Jo heti tuolloin Willans ihmetteli sitä omituista seikkaa, että suomen kielestä puuttuu selkeä ja kätevä vastine sanalle please. Näin ollen ulkomaalaisesta meidän pyyntömme voivat kuulostaa hyvinkin epäkohteliailta.  Sanomme vaikka että Give me an apple, mutta unohdamme lopusta kohteliaan pleasen.

Ulkomaalaiselle suomen kielen opettelu tuottaa ymmärrettävästi myös tuskaa. Meillä on sijamuodot, heillä prepositiot. Ja meillä on meidän yhdyssanojen muodostamistapamme. Willans ottaa esimerkiksi sanan lentokonesuihkuturbiinimoottoriapumekaanikkoaliupseerioppilas - 61 sievää kirjainta, jotka kuullessaan ja nähdessään ulkomaalainen uskoo joutuneensa johonkin kauhutarinaan.

Kirjailija toteaa, että suomalaiset ovat metsäläiskansaa, forest people, joka vasta 1950-luvulla alkoi muuttaa suuremmin joukoin kaupunkeihin. Tämä tukeva metsäläisyysmenneisyys heijastuu meidän luonnonläheisissä sanontatavoissamme. Meille on selvää mitä ketunhäntä kainalossa tarkoittaa, mutta ei suinkaan muunmaalaisille: If someone mentioned that someone had a fox's tail under their arm, I'd wonder whether that was a weird Nordic fashion statement. Perse auki > On being told someone's arse is open, I'd be inclined to reply that that is a bit too much information.

Willans kirjoittaa pilke silmäkulmassa ja repostelee tietysti Suomen loputtoman pitkää, pimeää ja kylmää talvea: kun luulee lumituiskujen ja tappoliukkaiden vihdoin loppuvan ja kevään koittavan, tuleekin takatalvi. Eikä meidän ilmastomme ymmärrä olla suotuisa edes vapun picknikeille tai yöttömän yön vietolle. Juhannus on sekin ulkomaalaiselle ison ihmetyksen aihe: jos saapuu juhannuksena Helsinkiin, kohtaa apokalyptisen aavekaupungin - ei ristinsielua.

Lukija saa valaistusta myös miten rakkaaseen naapuriimme Ruotsiin tulee urheilukilpailuissa suhtautua ja selvityksen miten meillä juhlitaan itsenäisyyspäivää: ei katukarnevaaleissa vaan teeveestä juhlivaa yhteiskunnan kermaa tuijottaen. Oma lukunsa on tietysti sauna ja sen protokolla. Löylymasokisteissa ja koko suvun nakusaunoissa ulkomaalaisen pokka on koetuksella.

Meidän suomalaisten introverttiys ja oman tilan tarve ihmetyttää myös Willansia. Hän antaa ohjeita miten suhtautua meihin tuppisuihin, jotka emme tiedä mitä small talk on. Emme tervehdi naapuria, käytämme mieluummin portaita jos hississä jo on joku, ja meille tuottaa kärsimystä myös jos viereiselle penkille bussissa istahtaa joku, vaikka seinänaapuri.

Otan tähän vielä yhden hupaisan aiheen: suomalaiset sukunimet. Englannissa sukunimet tulevat usein ammateista: Farmer, Smith, Taylor... Mutta meidän sukunimet ovat kuin Tolkienin tarinoista: Pekka Kurkijärvi > Peter Cranelake, Laura Pulska-Orava > Laura Fat Squirrel, Jerry Hikipää > Jerry Sweaty Head. Tästä nimivaikeudesta on omakohtaistakin kokemusta. Luulisi että etunimeni riitta on ulkomaalaiselle helppo nakki, mutta eipä olekaan. Erittäin harva ulkomaalainen blogiystävä osaa sen kirjoittaa oikein. Useimmiten olen ritta, ritte tai rita. Kiitän joka päivä sitä, että ymmärsin olla riittävän fiksu ja käyttää ulkomaalaiselle mahdottomasta sukunimestäni vain alkukirjainta.

101 Very Finnish Problems on kivan pirteästi ja sarkastisesti kirjoitettu. Pisteliäiden ja osuvien huumorihuomioidensa ohella Willansin tekstissä on paljon faktaa maatamme vähän tuntevalle ulkomaalaiselle. Kaikkien omituisuuksien keskellä käy selväksi, että kirjailija pitää kovasti maastamme: ihmisiin voi luottaa, yhteiskunta toimii ja terveydenhuolto on niin hyvää ettei ikinä halua pois. Jopa äitiyspakkaus on niin loistava, että harkitsee vielä yhden lapsen hankkimista.

Kirja on mainio pikku lahja ulkomaalaiselle ystävälle, mutta avaa myös meidän kantaväestöä edustavien silmät: Tällaisinako meidät muualla nähdään?

EDIT
Tämä postaukseni kirvoitti ajatustenvaihtoa, mikä on aina mukavaa. Mutta toi myös esiin sen vastuun mikä kääntäjällä on. Willans käyttää ilmaisua forest people, jonka minä suomensin metsäläiskansaksi. Sen voisi kääntää myös neutraalimmin, vaikkapa sanalla metsäihmisiä - ilman mitään ikävää vivahdetta. Pyydän anteeksi Willansilta, jos olen tulkinnut hänen tekstinsä kärjekkäämmäksi kuin mitä se onkaan.

Joel Willans
101 Very Finnish Problems, The Foreigner's Guide to Surviving in Finland
Gummerus 2017
****
Arvostelukappale - Kiitokseni kustantajalle

8 kommenttia:

  1. Seuraan innolla Willansin perustamaa Very Finnish Problems -sivustoa Facebookissa. Se on niin mainio. Tämä kirjakin varmasti olisi, hauskaa ja hilpeää, satiirissaan aika osuvaa luettavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Willans kirjoittaa tosi pirteästi. Ja kun ihmetyksen aiheita on 101 saa lukea monesta arjen asiasta. Esim. kaameasta lapsiperheen pukemisrumbasta pakkasaamuina. Kun miljoonat vaatekerrokset on saatu päälle, lapsi haluaa pissalle :) Kyllä siinä isällä hymy hytyy.

      Poista
  2. Vaikuttaa ihan hauskalta kirjalta, jossa näyttäisi olevan ne perinteiset Suomeen liitettävät kliseet. Helsinki ei enää ole niin hiljainen juhannuksena kuin aiemmin. Ja onhan Suomessa muutenkin paljon vähemmän ihmisiä kuin muualla maailmassa. Myös kohteliaasta puhetyylistä olen eri mieltä. Me käytämme isi-muotoa tyyliin 'ojentaisitko sokerin kiitos'. Puhuminen on enemmän kasvatus kuin kielikysymys :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämmöisessä tekstissä pitää kärjistää. Willans tulee -yltiökohteliaasta- yli 50 miljoonaisesta maasta. Heillä on tungosta, silti he osaavat jonottaa, meitä on vähän, me kiilaamme.

      Toki on kliseitä, mutta niistä on mistä ammentaa! Hyvä käsikirja maatamme tuntemattomalle. Viihtyin.

      Poista
  3. Hyvä bloggaus, ja mukava kirja.
    Itse suhtaudun hieman penseästi englantilaisten analyyseihin suomalaisista, koska

    Englannissa on minusta selkeästi kansa jakautunut kahtia.

    Skotit muistuttavat minusta joisain suhteissa suomalaisia, ei näissä metsäjutuissa, mutta muuten ..

    Suomalaiset ovat hyvin käyttäytyviä. Kielessä ei ole pleasea, mutta luvatut asiat tehdään, ja minusta Suomessa ei pydetä turhaan. Englanti on ollut siirtomaavalta-aikaansa yhteiskunta, jossa suurella osalla on ollut varoja pitää palvelijoita, keittäjiä ...

    Nykyisin Suomi on suhteellisen tasa-arvoinen, ja koulutuksen ilmaisuus pitää väylät avoinna ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Jokke. Tottakai Willans tässä kärjistää, kuuluu tämän tyyppisen kirjan luonteeseen. Itseironiaa häneltä löytyy myös. Hän mainitsee ironisesti, että britit ovat yltiökohteliaita ym. Willans kehuu monessa kohdin Suomea ja suomalaisia, mm. juurikin tuota luotettavuutta ja meidän hyvää kielitaitoa, ja yhteiskunnan toimivuutta. Hän sanoo että suomalaiset puhuvat parempaa englantia kuin hän itse :)

      Poista
    2. Suomalaiset pohtivat paljon sitä, mitä meistä ajatellaan. Minusta nämä mielipiteet ovat yleistäviä ja stereotyyppisiä, eivätkä ole minusta mitenkään rakentavia tai hyväntahtoisia esim. 'suomalaiset ovat metsäläiskansaa'. Suurin osa ihmisistä asuu Suomessa kehäkolmosen sisäpuolella tai suurissa kaupungeissa, missä tekniikka on korkealla tasolla. Kuten mainitsin, niin Englannissa on oma kulttuurinsa työväenluokalle ja ns. paremmalle väelle, ja harrastuksetkin vaihtelevat. Tuskin Lontoon metrossa käydään keskusteluita edes säästä saati sitten Geoffrey Chaucerista.

      Jokaisella kansalla, joukolla ja ihmisellä saa olla omat tapansa, ja niitä, jos ne ovat lainmukaisia eivätkä ole loukkaavia, pitää kunnioittaa eikä ole syytä irviä edes hyvässä hengessä. Emme itsekään yleistä yksittäisiä esim. jalkapallohuligaanien tekoja isompaa joukkoa koskeviksi.

      Poista
    3. Blogiteksti on aina väistämättä pintaraapaisu, ehkä luonnehdin kirjaa huonosti Jokke. Termillä forest people Willans viittaa siihen tosiasiaan, että meillä on paljon metsää, se on taloudelle tärkeä ja olemme huom. menneisyydessä eläneet lähellä metsää. Tästä kaikesta juontuu suomalaisten luonnonrakkaus ja monet luonnonläheiset sanonnat. Hyväntahtoisesti ja arvostavasti Willans minusta tästä puhuu, toki pilke silmäkulmassa. Meidän teknologiaa hän ylistää myös ja tunnustaa olleensa nuorena, joskus 90-luvulla, järkyttävän kateellinen kun luki lehdestä että käytännössä kaikilla suomalaislapsilla oli kännykkä.

      Minä pidin kyllä huumorista.

      Poista

Thank you for your comment ♥ All comments containing an advertising link shall be removed.

Kommentoimalla HYVÄKSYT, että Google kerää sinusta määrättyjä tietoja. Mitä ne ovat, löytyy sivulta Yksityisyydensuoja ja Googlen sivulta.