Håkan Nesserin Barbarotti-sarjan ensimmäinen osa La noche más oscura on suomennettu nimellä Sukujuhlat - ja olipa se hieno ja jännittävä! Traagisten tapahtumien ketju saa alkunsa joulun alla Kymlingenin pikkukaupungissa, jonne Hermanssonin perhe kokoontuu viettämään tuplasynttäreitä: isä Karl-Erik täyttää 65 vuotta ja tytär Ebba 40. Karl-Erik ja vaimonsa Rosemary ovat myymässä Kymlingenin taloaan ja aikovat muutta Espanjaan. Mies sitä haluaa, ei Rosemary, joka turvautuukin myöhemmin Andalusiassa turhan usein sikäläiseen viiniin.
Juhliin saapuvat lapset lapsineen. Kirurgi Ebba on naimisissa kiltin marketinjohtaja Leif Grantin kanssa ja heillä on kaksi teini-ikäistä poikaa, Kristoffer 14 vuotta ja Henrik 19. Henrik opiskelee Uppsalassa, muu perhe asuu Sundsvallissa. Tukholmassa asuvan Kristinan mies on menestyvä liikemies Jakob ja heillä on pieni poika Kevin. Juhliin saapuu myös perheen musta lammas Robert, joka ei ole pitänyt perheeseensä mitään yhteyttä kymmeneen vuoteen. Lööppejä nostattanut viimeisin tempaus oli esiintyä tositeevee-sarjassa Koh Fukin vangit - jota myöhemmin haukuttiin Fucking Islandiksi - ja Robert päätyi tosi nolosti kuvaan runkkaamassa jossain pusikossa kännipäissään.
Synttäreitä juhliessa ja joulua odotellessa yhtenä yönä katoaa Robert ja seuraavana Ebban poika Henrik. Tuntuu oudolta, että samasta suvusta katoaa kaksi jäsentä peräjälkeen. Onko katoamisilla yhteyttä keskenään? Juttua alkaa selvittää Gunnar Barbarotti ja vaikka hän rukoilee Herralta apua, se ei ota selvitäkseen. Seuraavan vuoden elokuussa, Henrikin äiti Ebba romahtaa ja jää kirurgin työstään sairaslomalle päätyen lepokotiin. Kuukausien kuluttua selviää vaivalloisesti, mitä Robertille tapahtui, mutta Henrikin kohtalo on yhä epäselvä.
Siskosten Ebban ja Kristinan välit ovat viileät, mutta siitä huolimatta surusta sekaisin oleva Ebba lähtee Sundsvallista Tukholmaan tapaamaan siskoaan. Tätinsä Kristinan puheille päätyy myös veljeään kaipaava Kristoffer. Henrikin tapaus kummittelee aina vain Barbarottin mielen taka-alalla. Sitä ei vielä ole hyllytetty ja yli vuoden kuluttua seuraa dramaattinen läpimurto.
Nesser kuvaa loistavasti surusta sekaisin olevien vanhempien mielenliikkeitä ja hän asettuu myös aidon tuntuisesti nuoren Kristofferin ajatuksiin, jolle kadoksissa oleva isoveli puhuu. Juoni tuntuu aukottomalta ja tarjoaa hyytäviä ja jännittäviä käänteitä saaden lukijan pidättämään hengitystään. Me tiedämme, että sympaattinen Barbarotti tulee esiintymään vielä monessa dekkarissa. Tässä hän on nelikymppinen eronnut mies, joka asuu teini-ikäisen tyttärensä Saran kanssa. Rakkauselämä on niin ja näin, mutta kollega Eva Backmanin kanssa pääsee sentään lounaalle ja ruotimaan käsillä olevaa tapausta. Aivan loistava dekkari eikä liian väkivaltainen. Espanjankielinen äänikirjatoteutus oli myös huippuluokkaa. Nautinto!
Nesserin dekkarit blogissa
Vasenkätisten seura *****
Koston jumalatar ***
Alkuteos Människa utan hund 2006
Suomennettu nimellä SukujuhlatPlaneta audio 2021
Äänikirjan lukija Eduardo Robles
_________________________
Ihmiskuvauksen mestari Håkan Nesser esittelee Barbarotti-sarjan avausosassa sympaattisen rikoskonstaapeli Gunnar Barbarottin. Barbarotti on raikas tuttavuus: kerrankin kunnollinen poliisi, jolla ei ole alkoholiongelmaa eikä taipumusta väkivaltaisuuteen. Vaan on hänelläkin omat kipupisteensä, epäileväinen luonteenlaatu, italialainen isä joka on teillä tietymättömillä ja huolia aiheuttava teinitytär.
Barbarotti on todella symppis ja Nesserin teoksista olen edelleen samaa mieltä kuin hänen dekkareidensa ensimmäisessä postauksessani v:lta 2013:
VastaaPoistaNesser, joka on siviiliammatiltaan maisteri ja yläasteen äidinkielen ja englannin opettaja, mikä näkyy tekstin tuottamisessa ja verbaalisessa iloittelussa, painii - no doubt - huippuluokassa kovassa ruotsalaisessa raskaassa sarjassa, mikä näkyy tekstin tuottamisessa ja verbaalisessa iloittelussa. Näiden kahden herran seurassa ei lukija pitkästy:)
Minä olen lukenut vain kolme Nesseriä. Vasenkätisten seura oli huikea kuin myös tämä. Pitänee etsiä lisää Barbarotteja!
Poista