Tuletko, kosketko, jäätkö
ei ole varmaa.
Niin kuin eivät lankea
enää luonnostaan
edes tulet, kosket tai jäät.
Ihon siniset joet juoksevat keltaiseen metsään on Niklas Salmen kolmas runokokoelma. Luin Salmen kotisivuilta, että hän tekee väitöskirjaa japanilaisen Matsuo Bashōn tuotannosta. Japanilaisen vähäeleinen tyyli kuuluu kokoelman runoista - ne ovat hyvin minimalistisia, höyhenenkeveästi kuiskailevia ja luonto on monessa runossa vahvasti läsnä. Salmi on saanut vaikutteita myös kirjallisuudesta ja kasvien tieteellisistä nimistä. Näitä vaikutteita hän avaa kokoelman lopussa olevissa selityksissä. Otetaanpa runo metsähaavoista, joiden tieteellinen nimi on Populus tremula, mikä tarkoittaa myös vapisevaa kansaa.
Veljeni, haapani.
Miten voisin kiittää sinua
runoudesta, jota kirjoitat vapisevin lehdin
illan tyyntyvään avaruuteen.
Kymmenentuhatta laulua
odottaa laulajaa,
muistutat: yö tekee tuloaan.
Toinen kasvitieteestä nimensä saanut runo kertoo Veronicasta, pienestä sinikukkaisesta tädykkeestä, mutta on olemassa myös Veronicasta kertova pyhimyslegenda ja sanan on tulkittu tulevan latinan sanoista vera icon, todellinen kuva. Runon Veronica nimisen naisen kohtalona oli unohdus kuolemansa jälkeen, sillä Omenaisten saarelle Paraisissa haudattiin vainajia, joita kirkko ei suostunut hautaamaan siunattuun maahan. Muillekin runoille Salmi antaa selityksiä kokoelman lopussa, mikä avaa hienosti runojen inspiraatioita.
Runot tyynnyttävät ja rauhoittavat kiireistä mieltä. Ne kertovat välähdyksiä elämästä ja sen kulusta, ystävistä, lapsista ja rakkaasta, ja luonnosta tietysti. Runoissa voi kuulla huolta myös ilmastonmuutoksesta. Osa runoista on omistettu nimetyille henkilöille, esimerkiksi äidille, papalle ja omalle pojalle. Salmi osaa löytää onnen luonnosta ja arjen pienistä hetkistä. Viehättävä lyhyt kokoelma.
Pyrähdit polulleni
kuin varpunen ostoskeskukseen.
Vai olinko se minä, joka nousin
lasinhauraana niityllesi
huomatakseni, kuinka eksyksissä olen.
...
Sunnuntaiaamu,
onnistunut kohokas,
ikkunasta puhaltava juhlatuuli.
Pää: poutapilvi:
tyhjä ajatuskupla.
Enostone 2021
Arvostelukappale kustantajalta - kiitos!
_______________
Arvostelukappale kustantajalta - kiitos!
_______________
Ihon siniset joet juoksevat
vihreään metsään:
koivujen niloissa pulppuaa
sokeri, nuoruuden makea veri.
Laskeutuu ilta, isien syvä hiljaisuus,
tammien lehtikullatut kruunut.
Ihon siniset joet juoksevat
keltaiseen metsään.
Niklas Salmi (s. 1988) on helsinkiläinen runoilija.
Kiinnostava tuttavuus "pyrähti polulleni" avauksesi myötä, kiitos! Jos joskus tuntuu siltä, että:"Pää: poutapilvi: tyjhjä ajatuskupla" nämä varmasti auttavat siihenkin;)
VastaaPoistaEikö ollutkin ihanasti sanottu! Runo on omistettu omalle pojalle ja kertoo onnentäyteisestä sunnuntaiaamusta. Tämä oli hyvin viehättävä runokokoelma. Runoista on vaan niin hankala kirjoittaa!
PoistaOnpa kauniita sitaatteja! Vaikuttaa oikein hyvältä runokokoelmalta.
VastaaPoistaKyllä meillä on upeita runoilijoita ja prosaisteja <3
PoistaKuulostaa kiehtovan omintakeiselta mutta ymmärrettävältä runokirjalta, jossa toisaalta avautuu uusia näköaloja. Saattaisi kiinnostaa minuakin tutustua enempi näihin runoihin.
VastaaPoistaLue ihmeessä Aino. Tämä on hyvin lyhyt, vain viitisenkymmentä sivua.
Poista