Venla Saalo - Kukkia maan alla

Kukkia maan alla on Saksassa asuvan Venla Saalon ensimmäinen aikuisille suunnattu romaani. Se vie mielenkiintoisesti Saksan ja Puolan rajalle, jossa rajajokena virtaa Neisse ja jossa maiden välinen raja jakaa kaupunkeja. Romaani on lyhyt, vain 157-sivuinen. Silti Saalo saa teokseen mahdutettua päähenkilöidensä koskettavat elämäntarinat. Keskiössä on kaksi eri-ikäistä naista: keski-ikäinen Marianne ja nuori Amalia. He elävät arkista elämäänsä jotenkin epämukavasti ja vieraantuneina nykyhetkestä, sillä heidän juurensa ovat muualla ja menneisyys putkahtelee uniin. Naiset ovat muualta Saksaan tulleita, maahanmuuttajia / siirtotyöläisiä tai heidän jälkeläisiään. Kolmemiljoonainen Berliini on kuluttava ja hälisevä asuinympäristö, jossa syntyperäiset berliiniläisetkin tuntuvat ahdistuvan. 

17-vuotias Marianna lähti ovet paukkuen köyhästä kotikylästään Puolasta maailmalle heti kommunismin romahdettua, kolmekymmentä vuotta sitten. Puolan Gubiniin jäivät veli ja sittemmin myös Berliiniin muuttanut äiti. Marianna on velkaantunut ja yksinäinen, sillä kaikki miessuhteet ovat kariutuneet.  Hänellä on kukkakauppa maan alla metrotunnelissa, ja asiakaspalvelun lomassa hän puhuu pitkiä puheluita veljelleen Borysille. Veli on vannoutunut saksanvihaaja, joka sanoo ettei ylitä Neisseä, vaikka saksanpuoleinen osa kaupunkia on ihan tuossa muutaman metrin päässä. Sisko ja veli muistelevat puheluissaan kotitaloaan, joka on hylätty ja lahoamassa. Eräänä päivänä Borys kuitenkin ryntää siskonsa luo Berliiniin ja yhdessä he ajavat Puolan puolelle kotitaloa katsomaan. Mutta mitään tärkeää ei saada edelleenkään sanotuksi, vaan he eroavat omille teilleen.

Amalia on aikaisemmalta nimeltään Amal, tunisialaisten siirtotyöläisten tytär, mutta naimisissa saksalaisen Peterin kanssa. Amalia kokee elämänsä jotenkin väliaikaiseksi ja unelmoi tulevaisuudesta. Silloin hän osaisi englantia ja hänellä olisi hyvä työ. Nyt nelivuotias Karimkin olisi jo teini-ikäinen. Mutta nyt Karim on pieni poika, jota retuutetaan pitkin katuja paikasta toiseen. Karim kyselee äidiltään jatkuvasti kaikenlaista ja hänellä on huimaava mielikuvitus. Poika kerjää kaikin mahdollisin tavoin äitinsä huomiota, mutta äidillä on kiire eikä hän kuuntele tai huomioi pientä poikaansa. Surullista.

Saalon teksti toi mieleeni Cristina Sandun tyylin. Vähäeleisen ja tunnelmallisen, jossa kaikkea ei selitetä puhki, vaan annetaan lukijalle tulkinnan mahdollisuus. Romaanissa on lyhytelokuvan tapaisia välähdyksiä näiden naisten ja heidän lähipiirinsä elämästä. Berliinin tuntu oli hyvin aistittavissa, samoin kuin sinne päätyneitten ihmisten elämän väliaikaisuus ja irrallisuus. Amalian unelma on pieni talo niityn reunalla, kaukana Berliinistä. Marianna ei osaa enää kaivata pois, mutta hän toivoo, että veli muuttaisi hänen lähelleen.  Äiti Berliinissä jo on, mutta äiti ja tytär eivät pysty kuromaan henkistä välimatkaansa. Kukkia maan alla on hyvin kaunis ja herkkävireinen tarina, jossa aika kuluu ja elämä on epätäydellistä eivätkä toiveet aina toteudu.

Venla Saalo - Kukkia maan alla

Gummerus 2020

Äänikirjan lukija Anniina Piiparinen

_______________

Annelin kirjoissa

Helmi Kekkonen 

Venla Saalo (s. 1988) on kirjailija, kääntäjä ja kulttuurilehti Särön toimitussihteeri. Helsinkiläislähtöinen Saalo on asunut vuosia Saksassa, ensin Berliinissä ja vuodesta 2019 lähtien rajaseudulla Görlitzissä. Saalon teos Kirkkaalla liekillä oli lasten- ja nuortenkirjallisuuden vuoden 2012 Finlandia-palkintoehdokkaana.