Omppu bloggasi hiljattain Märta Tikkasen kirjasta Kaksi - Kohtauksia eräästä taiteilija-avioliitosta. Innostuin itsekin tarttumaan Tikkasen tuotantoon. Luin yllämainittua sekä Vuosisadan rakkaustarinaa rinnakkain.
Kaksi on hyvin mielenkiintoinen teos. Märtan ja Henrikin myrskyisän avioliiton kuvauksen ohella se kertoo feminismin rantautumisesta Pohjoismaihin, naiskirjailijoiden arjesta, vähäisestä arvostuksesta ja runsaasta pohjoismaisesta yhteistyöstä 70-luvulta eteenpäin. Kirjassa vilisee tunnettuja suomenruotsalaisia nimiä, feminismin laineet hyökyvät.
Kirjaa lukiessa on muistettava, että ajat olivat toiset. Miesten ja naisten välinen tasa-arvo ja esim. yhtäläinen vastuu kodin- ja lastenhoidosta suuri utopistinen unelma vain. Näihin akkain hommiin eivät tuon ikäpolven miehet puuttuneet. Lisäksi Henrik oli 10 vuotta Märtaa vanhempi ja kasvanut passattuna kotiapulaisten keskellä.
Tämä oli hyvin asiallinen, joskin mieltä ravisuttava kirja, vaikka Tikkasten avioliiton sekasortoisista vuosista olisi saanut tuohtuneempaakin tekstiä aikaan. Toki Märta julkaisi tämän vasta 20 vuotta Henrikin kuoleman jälkeen. Hän kykeni tarkastelemaan uupumustaan ja ahdistustaan hyvin objektiivisesti. Henrikin alkoholismin vuoristoradassa ja narsismin kukoistaessa Märtan ja lasten elämä oli aikamoista helvettiä:
Kauas taakse olivat jääneet meidän hilpeät ja virkistävät ajatuksenvaihtomme aamuin illoin, hauskat sutkaukset joita pulppusi vähän väliä. (...) Emme olleet pitkiin aikoihin nauraneet samoille asioille, pitkiin aikoihin nauraneet yhdessä, pitkiin aikoihin ylipäätään nauraneet. Oli ilmiselvää ettei Henrikille ollut minusta mitään iloa, mitä ikinä teinkin se oli väärin, minä en enää ollut se jota hän tarvitsi rinnalleen.
Henrik oli kieltämättä komea ja säkenöivä mies. Huippuälykäs jalat alta vievä monilahjakkuus. Se mikä alkoi kaikki vastukset voittavana suurena intohimona ja yhteensulautumisena päätyi Henrikin puolelta vähättelyyn, syytöksiin, vainoharhaisuuteen, manipulointiin, kateellisuuteenkin... Kaikki vain sen takia, että vaimo kirjoitti, halusi julkaista ja josta tuli yksi feminismin keulahahmoista Suomessa.
Ristiriitaista oli, että kahden kirjailijan liitto oli alussa molempien unelma. Kaiken vääristyessä jotain läheisriippuvaista - rakkauttako? - kuitenkin riitti liimana. Tikkasten suhdesotku oli sitä luokkaa, ettei kannata edes yrittää analysoida. Neljä lasta siinä loputtomien satiiristen monologitulvien, mekastuksen, ryyppyputkien ja vainoharhojen keskellä. Oirehtimatta eivät lapsiparat selvinneet.
Minä ihmettelen suuresti miten Märta kesti. Hän venyi ja vanui, hoiti perheen ja ansiotyön luovan kirjoittamisen ohella. Hän varasti kirjoittamiselleen kymmenminuuttisia ja kirjoitti öisin. Rauhaa ei ovettomassa kodissa ollut, keskeytykset olivat jatkuvia. Mutta ei se helppoa ollut vaativan puolison ja lapsiperheen arjen keskellä. Kirjassa Märta kertookin käyneensä 7 vuotta psykoterapiassa pysyäkseen järjissään.
Tätä mieltä olin Vuosisadan rakkaustarinasta.
Tätä mieltä olin Vuosisadan rakkaustarinasta.
Märta Tikkanen
Två - Scener ur ett konstnärsäktenskap
Söderströms 2004
Kaksi - Kohtauksia eräästä taiteilija-avioliitosta
Suomentanut Liisa Ryömä
Otava 2004
★★★✩
Kirjastosta.
★★★✩
Kirjastosta.
Riitta, ihastuttavaa että sinäkin innostuit lukemaan tämän. Kaksi lienee alastomin kertomus avioliitosta, jonka olen lukenut. Kuvaat tätä teosta hyvin ja tiivistät kirjoitukseesi olennaisimman. Olen kyllä sitäkin miettinyt, että olisiko Märta Tikkasen aseman suomalaisessa kirjallisuudessa toinen, jos hän olisi suomenkielinen. Mitä luulet? Olisiko hänet siinä tapauksessa otettu enemmän ns. omaksi?
VastaaPoistaKyllä, luulen niin. Ruotsinsuomalaiset piirit ovat kuitenkin aika pienet ja jonkin sortin 'kränää' on heidän ja supisuomalaisten välissä. Tässä kirjassahan Märta kertoo mm. siitä kuinka upean vastaanoton hänen muut kirjansa esim. Miestä ei voi raiskata ja Vuosisadan rakkaustarina saivat muissa Pohjoismaissa.
PoistaKiitän sinua Omppu hienosta lukuvinkistä! Mukavaa juhannuksen jatkoa.
... siis suomenruotsalaiset piirit... hehheh :))
Poista