6. kesäkuuta 2016

John Galsworthy - Omenapuu


Ulla vinkkasi minulle keväällä tästä John Galsworthyn (1867 - 1933) herttaisesta pikkukirjasesta. Oma lukuajoitukseni hieman viivästyi, sillä omenapuitten kukinta on jo ohi. Mutta kyllä ne kukkivatkin tänä keväänä - kuin ei koskaan ennen.

Frank ja Stella Ashurst matkaavat maaseudulle juhlimaan hopeahääpäiväänsä. On kevät ja omenapuut kukkivat valkoisenaan. Yhtäkkiä maisema tuntuu Ashurstista tutulle: hän on ollut täällä joskus, kauan sitten. Vaimon jäädessä akvarellimaalauksensa pariin, Ashurst kiertelee seutua - ja muistelee.

Mieleen palaa hän itse nuorena kevään huumaannuttamana ylioppilaana, 26 vuotta sitten. Hän oli patikkamatkalla ystävänsä kanssa, teloi polvensa ja joutui jäämään maalaistaloon sitä hoitamaan. Siellä oli kastekatseinen ihana Megan. Kaunis, puhdas, kouluja käymätön tyttö. Ensirakkauden huuma hurmasi Ashurstin ja Meganin. He tapailivat puutarhassa omenapuun alla. Mustarastaat lauloivat, puro solisi ja kuu loi kuunsiltaa.
Heidän ympärillään ja yläpuolellaan kävivät kukat yhä loistavammaksi elävässä asussaan. Heidän huulensa olivat löytäneet toisensa, ja he olivat vaiti. Jos he olisivat puhuneet, olisi kaikki samassa hetkessä muuttunut epätodelliseksi. Keväällä ei ole sanoja, vain solinaa ja kuiskauksia.
Mutta sitten kohtalo johdatti Ashurstin läheiseen kaupunkiin asioitaan hoitamaan. Hän tapasi siellä ystävänsä siskon Stellan. Epäilykset hänen ja eri yhteiskuntaluokkaan kuuluvan Meganin suhteesta piinasivat mieltä. Ashurst vetäytyi, hän hävisi Meganin elämästä. Megan ei ensirakkauttaan pystynyt unohtamaan, suri ja teki lopulta oman valinnan.
Ja menneen nuoruuden kaipuu, polttava ikävä, tuhlatun rakkauden ja ihanuuden tunne ahdisti kurkkua.
Herttainen kevään lumouksen, luonnon hurman sekä ensirakkauden kuvaus. Teksti oli vanhahtavaa, ei siinä mitään. Mutta nuo vaikeasti seurattavat lauserakenteet ja runsaat pilkut! Ehkä syy oli Galsworthin tyylissä, ehkä suomennoksessa. On onni että suomenkieli kehittyy.


Muuta
Luin vuonna 1949 painetun 6. painoksen. Sitä on 67 vuodessa moni lukenut. Mutta minua ärsyttivät runsaat töhertelyt, kirosanat ja hakaristit marginaaleissa sekä alleviivaukset. Jopa Meganin kasvot oli piirroksin pilattu - siksi kansikuvasta vain osa.

John Galsworthy
The Apple Tree 1916
Wsoy
6. painos 1949
'Tekijän luvalla suomennettu'
★★★ Viehättävä ensirakkauden ja kevään kuvaus.
Kirjastosta
New to me Reading Challenge nr 3

Tämän on moni lukenut  - mm. Lumiomena  2015 ja Ulla 2014

6 kommenttia:

  1. Inhoan kirjaston kirjoja, kun ihmiset eivät osaa olla sisäsiistejä lukiessaan.

    Omenapuu on hieno kirja, eniten mietin, kuinka vähään sivumäärään tuon saa kutistettua, kun joku toinen olisi tarvinnut samaan 800 sivua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Galsworthy keskittyi olennaiseen. 1900-luvun alussa erisäätyisten suhteet olivat melko mahdottomia. Ashurst karkasi kuin koira veräjästä mikä oli vähän raukkamaista. Mutta hänkin oli nuori ja kuka sitä ei töpeksisi ihmissuhteissaan vanhempanakin.

      Poista
  2. Omenapuu on kirja, joka minun on jo pitkään tehnyt mieleni lukea, vielä vain en ole saanut aikaiseksi. Ehkä joskus... Kukkiva omenapuu on muuten kauneimpia kevätkesän näkyjä, mitä tiedän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän viehättävän kirjan lukee nopeasti, koska siinä on vain runsaat 100 sivua. Omenapuu sopii hyvin kesään, onhan siinä paljon kaunista luontokuvausta. Kannattaa lukaista, vaikka ensirakkaus ei johtanutkaan onnelliseen yhteiseen tulevaisuuteen.

      Kiitos käynnistä ja kommentista Aino!

      Poista
  3. Bom dia, li parcialmente o livro, depois por algum motivo comecei a ler outros, a árvore da maçã é sinonimo de Primavera.
    Boa semana,
    AG

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sí, es verdad. Galsworth describe muy bellamente la primavera y el primer amoraunque este tuvo un final triste. Tendríais que leerlo completamente :)
      Muchas gracias por tu visita AG. Boa semana!

      Poista

Kiva kun kävit & kiitos kommentista!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...