4. kesäkuuta 2016

Katarina Wennstam - Kivisydän


Kivisydän on Wennstamin uuden trilogian itsenäinen kakkososa. Ensimmäinen on Petturi, josta mietteitäni täällä. Kolmatta osaa ei vielä ole suomennettu. Tässä dekkarissa Wennstam tarttuu järkyttävään aiheeseen - lapsiin kohdistuvaan väkivaltaan. Rohkea ja kiitettävä aiheenvalinta kirjailijalta.

Joulukuun puolivälissä hätääntyneet vanhemmat, Anders ja Pernilla Björling kiikuttavat pienen puolivuotiaan Gloria-tyttärensä Astrid Lindgrenin lastensairaalan päivystykseen. Tyttö on mennyt tajuttomaksi eikä hengitä. Hänen tilansa on kriittinen.

Tutkimuksissa selviää, että vauvalla on ravistellun lapsen syndrooma. Häntä on ravisteltu niin kovakouraisesti, että seurauksena on massiivinen aivoverenvuoto. Tämän vahvistavat silmänpohjakuvauksessa näkyvät verenpurkaumat. Lisäksi hänellä todetaan viitisentoista eri aikoina syntynyttä luunmurtumaa eri puolilla kehoa. Voi miten vauva onkaan kärsinyt!

Tapahtumaa tutkivat Petturista tuttu parivaljakko, poliisitarkastaja Charlotta Lugn ja iranilaistaustainen asianajaja Shirin Sundin, joka toimii pikku Glorian edunvalvojana. Syyttäjänä on myös tuttu mies, Theodor Dahlgren. Vastaavissa tapauksissa uhrin lähiomaiset ovat automaattisesti tärkeimpiä  epäiltyjä. Epäiltyjen joukkoon lasketaan isän ja äidin lisäksi myös perheen pienet pojat, Max ja Isaac sekä vauvaa hoitaneet molemmat isoäidit ja nuori lastenhoitaja. Visainen, tunteita kuohuttava juttu.

Tämä on järkyttävä aihe, jonka asiatiedot Wennstam tuntee. Hän tietää miten Ruotsin oikeuslaitos toimii, faktat ovat hallussa. Teksti oli asiallista ja sujuvaa, mutta minusta kuivahkoa. Tämä oli raporttimainen. Petturista pidin suuresti, sillä se oli virkistävän erilainen nykydekkari naapurimaastamme. Tähän en juurikaan syttynyt, tuntui että tämä on nähty jo.

Olisin kaivannut jotain lisää pääparin, Charlotta Lugnin ja Shirin Sundinin persooniin, mutta sitä ei tullut. Charlottan painolastina oli tässä elämänikäinen kauna äitiään kohtaan ja Shirin tuskaili edelleen avioliittonsa kanssa. Lukukokemukseni vaimeuteen vaikutti varmasti se, että luin tämän upeakielisen Hertan jälkeen. Toisaalta näin rankkaa aihetta ei voine kovin keveästi ja rempseästi käsitelläkään.

Yksi kirjan liikuttavimmista kohtauksista oli mielestäni pikku Glorian ristiäiset sairaalassa: pieni hento vauva tajuttomana hengityskoneessa, isä ja äiti käsiraudoissa paikalletuotuina, pienet veljet pyhäpuvuissaan arkoina ympärillä. Valkoiset ja vaaleanpunaiset ruusut juhlistivat pikku Glorian elämän tärkeää juhlaa karussa teho-osaston huoneessa.

Syyllinen tunnusti lopussa, mutta sai minusta liian lievän tuomion.

Katarina Wennstam
Stenhjärtat 2012
Kivisydän
Suomentanut Anja Meripirtti
Otava 2016
★★★ OK, mutta en innostunut.
Kirjastosta

Kirjan ovat lukeneet mm. Annika ja Ulla

1 kommentti:

Kiva kun kävit & kiitos kommentista!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...