Eppu Nuotio / Pirkko Soininen - Nainen parvekkeella

Nainen parvekkeella vie 1800-luvun lopun hurmaavaan ja boheemiin Pariisiin, jossa naisten pitkät helmat heilahtelevat, korot kopisevat ja mielikuvitukselliset hatut valtavine liereineen ovat juuri oikealla tavalla kallellaan. Luxemburgin puistossa nautitaan kesäisiä picknikkejä ja kaupunki on täynnään eri maista tulleita taiteilijoita. Myös Albert Edelfeltillä on Pariisissa ateljeensa, jossa hän maalaa suosikkimalliaan ja rakastajatartaan, kuvankaunista ja suloista Virginietä.

Nainen parvekkeella 1884

Vuonna 2015 nuori dokumentaristi Salome Virta pääsee Edelfeltin Nainen parvekkeella -teoksen ja sen luonnosten jäljille. Hän ottaa umpimähkään yhteyttä muutamaan tunnettuun taiteenkeräilijään, joista A. S. Joenmaa osoittautuu napakympiksi.

Salome lähtee Pariisiin dokumenttielokuvaansa valmistelemaan ja ilmoille putkahtaneita luonnoksia kuvaamaan. Samalla hän haluaa myös selvittää Pariisissa asuneen ja kuolleen äitinsä vaiheita.

Nykyinen omistaja on himoinnut tätä maalausta 30 vuotta ja se toivottaa hänelle hyvää huomenta joka aamu - kunnes...

Pian sekä Pariisissa että Suomessa alkaa tapahtua outoja ja pelottavia asioita. A. S. Joenmaan poika Tuomas Giulia-rakastajattarineen ilmaantuu kuvioihin; on Salomen ympärivuorokautista videovalvontaa tositeeveen tyyliin; on varjostavia miehiä kantapäillä, vaarallisesti kiihdyttäviä autoja, kaapattuja puhelimia, rikottuja ikkunoita ja murtoja... Ja lopuksi myös tauluvarkaus.

Tämän dekkarin aihe oli kovasti mieleeni - taidetta ja Pariisia, lumoavaahan se on. Myös kirjan rakenne ihastutti. Salomen ja A. S. Joenmaan tiivis, kuukausia kestävä sähköpostivaihto oli hurmaavaa luettavaa. Viesteissä oli menneen ajan kohteliasta, toisensa huomioonottavaa tyyliä, vaikka kaikesta ei oltukaan yhtä mieltä.

Soraäänen kirjan viehättävään tyyliin toivat Tuomaksen mietteet. Mietin sitä, että käyttääkö nelikymppinen hyvän kasvatuksen saanut, korkeasti koulutettu mies todellakin sanoja muija ja mimmi? Minusta tämä oli tyylirikko kirjan hienostuneessa kokonaisuudessa. Käyttämällä yksinkertaisesti sanaa nainen tämä olisi vältetty. Kirjan loppuratkaisu löi minut myös ällikällä enkä sille lämmennyt ollenkaan. Odotin jotain tyylikkäämpää, en näin brutaalia.

Pariisitar - Virginie 1885

Mutta loistavan viihdyttävää kesälukemista Nainen parvekkeella oli. Taidepiireistä on aina mielenkiintoista lukea ja taidankin varata kirjastosta seuraavaksi Anna Kortelaisen Virginien, vaikka hänen kohtalonsa mysteeriä sekään ei ehkä ratkaise.

Kirjasta ovat bloganneet hyvin monet, mm. Lumiomena ja Tuijata

Eppu Nuotio / Pirkko Soininen
Nainen parvekkeella
Bazar 2016
★★★
Kirjastosta.