Marisha Rasi-Koskinen - REC

Kertomus kuolemasta oli Lucaksen ja Colen ensimmäinen yhteinen dokumenttielokuva. Cole oli alusta alkaen varma, että he saisivat aikaan jotain suurta. Jotain ainutkertaista, aitoa ja rohkeaa, ei sepitettä vaan täyttä totta.

Marisha Rasi-Koskisen REC on 600-sivuinen ja vangitseva, teos joka vaatii lukijaltaan paljon keskittymistä ja aikaa. Heti ensimmäisiltä sivuilta valkenee, että taas Rasi-Koskinen kutoo mysteerin, joka kieputtaa lukijaa miten tahtoo. Mikä on totta, mikä ei? Onko fiktiossa yleensäkään mikään totta? Jo kirjan sisällysluettelon vilkaisu antaa osviittaa tulevasta pyörityksestä ja painostavista, jopa painajaismaisista tunnelmista. Olen lukenut kaikki kirjailijan teokset, ja niissä on paljon samaa: tumma ja epätodellinen tunnelma maagisen realismin, fantasian ja dystopian vivahtein. REC on sitä kaikkea: mielikuvituksellinen ja yllätyksellinen tarinakudelma, jossa aika ja hahmot linkittyvät jännittävästi menneeseen, nykyiseen ja toisiinsa. Rasi-Koskisen psykologin koulutus kuuluu. Hän osaa asettua hahmonsa nahkoihin ja kuvata tämän mielenliikkeitä, usein sekaisia ja vääristyneitä, upealla tavalla. Mystisyys lainehtii lukijan ympärillä epätodellisena ja uhkaavana, dekkarimaisen jännittävänä. 

Some ja internet sekä valokuvaaminen ja sen keinot ovat teoksen keskeisiä teemoja. Valokuvan katsoja ei tiedä mitä on rajattu kuvan ulkopuolelle eikä taitavaa kuvankäsittelyä aivan heti huomaa. Tarinan kertoja valitsee mitä kertoo kuulijalle. Näin ollen totuus muuttaa radikaalisti luonnettaan, ja oikeastaan koko käsitteen voi viskata romukoppaan. REC:issä on traaginen juonikuvio, mutta runsaasti  visuaalisia, irrallisilta tuntuvia näkyjä tai selostuksia valokuvanäyttelyistä tai videoteoksista. Ja sitten ovat nämä tarinan nautittavat sivuhenkilöt ja heidän kiehtovat tarinansa! 

Oikeasti. Elämä on pyöreä pallo. Niin kuin maapallo. Minne tahansa kävelee päätyy lopulta samaan paikkaan josta lähti. Tapahtumat eivät seuraa toisiaan. Tapahtumat ovat siinä missä ovat. Koko ajan tapahtuu. Tapahtuu ja on. Ei ole alkua tai loppua. Kaikki on koko ajan. On äsken ja on nyt. On nyt ja on kohta.

Yllä oleva sitaatti selittää REC:in maailmaa. Kirjoitin aluksi, että kirjan nykytasossa 33-vuotias valokuvaaja Lucas on matkalla jossain Itä-Euroopan maassa, ehkä Balkanilla. Mutta tavanomaisessa merkityksessä REC:issä ei nykytasoa ole. Joka tapauksessa Lucas on yhdessä kohtaa tarinaa turistien suosimassa kaupungissa Z, jossa kuvattiin osa kuolemaa käsittelevästä dokumentista. Hän on menossa tapaamaan henkilöä, jota ei ole nähnyt vuosiin. Nuorena Lucas oli yksinäinen avioerolapsi ja aivan tavallinen poika, joka piti itseään näkymättömänä - sen olivat hänen empiiriset havaintonsa todistaneet. Lucaksesta kehittyi ytimeltään valokuvaaja, joka hahmottaa ympäristönsä kuvina. Hän katsoo maailmaa kameran linssin läpi ja rajaa koko ajan kaikkea näkemäänsä, vaikka kamera ei olisikaan mukana.

Kolmetoistavuotissyntymäpäivänsä korvilla Lucas näkee ’poikapatsaita’ yhden ei-kenenkään talon pihalla. Talo vetää Lucasta kuin magneetti ja niin hän tutustuu merkilliseen ja manipuloivaan Coleen, jossa on jotain maanista ja pahaenteistä. Poikien välille kehittyy symbioottinen ystävyys, joka jatkuu on-off. Colen ansiosta Lucaksesta tulee jotain erityistä ja he sulautuvat toisiinsa kuin kaksoset ja kokevat, että heidän alitajuntansakin on yhteinen. He viettävät aikaansa Huoneessa suunnitellen tulevia tekemisiään ja perustavat nettiin Gallerian kuvilleen ja videoilleen.

Colella on identtinen kaksoisveli Nik, vai onko sittenkään? Onko Nik vain roolihahmo, kuviteltu kaksoisolento vai sittenkin todellinen? Mutta Eve on, taatusti on. Hän on kuolemasta kertovan dokumentin tähti. Kaupungissa Z tapahtuu outoja: väitetään että keskusta vajoaa, väitetään että terrori-iskuja on ollut. Huhut vellovat, mutta valtava ruuhka on todellista, ja siihen juuttuu yksi tarinan sivuhenkilöiksi joutuva perhe asuntovaunuineen. Muutama muukin kaupungin outoon ilmapiiriin eksynyt turisti päätyy sivuhenkilöksi Lucaksen tarinaan. Heitä ovat mm. matkablogia pitävät Ray ja Gabriel sekä kaupungin huvipuistossa painajaiseen päätyvä Anita. Katulapsi kertoo mitä he tekevät länsimaalaisille perkeleille. Nämä itsenäiset, sivuhenkilöistä kertovat tarinat kuin lyhytelokuvat olivat loistavia. Irrallisuuden tuntu on hämäävää, sillä Rasi-Koskinen punoo ne taidokkaasti kokonaisuuteen. 

REC on alati pyörivä tarinakudelma, hyvin mystinen ja hyvin taidokas. Luin teosta hitaasti nauttiakseni vaivattomasti virtaavasta tekstistä. Kaikki mysteerit eivät minulle avautuneet, mutta lukukokemus oli upea. REC kätkee sivuilleen monia tärkeitä teemoja: syvän ystävyyden merkitys niin hyvässä kuin pahassa, ensirakkauden unohtumattomuus, luovuuden lumo ja kiihko,  erityisyyden ja merkityksellisyyden etsiminen, turismin rumemmat kasvot. Jussi Karjalaisen kaunis kansi kuvaa kahta tärkeää tapahtumaa sekä kirjan alusta että lopusta. Marisha Rasi-Koskisen taitavuutta ei voi kuin ihailla.

Minä etsin hänet ja jos en löydä, minulla on valo jonka hän heijasti.

Romaani on Runeberg-palkintoehdokas 2021. Onnea!

Marisha Rasi-Koskinen - REC

Kansi ja taitto Jussi Karjalainen
Schildts & Söderströms 2020
Kustantajalta
______________

Reader why did I marry him?

Marisha Rasi-Koskisen luomat maailmat pakenevat arkihavaintoa. Hän on aiemmin julkaissut viisi palkittua ja kiitettyä kaunokirjallista teosta. Nuorten romaani Auringon pimeä puoli (WSOY) voitti lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnon vuonna 2019.

Auringon pimeä puoli
Valheet

Katariina

Eksymisen ja unohtamisen kirja

Vaaleanpunainen meri