Alex Schulman - Polta nämä kirjeet

Jokaisen sukututkijan unelma on löytää suvustaan jotain dramaattista. Sukututkimus ei kuitenkaan ajanut Alex Schulmania kirjoittamaan teosta Polta nämä kirjeet, vaan henkilökohtainen pakko. Perhe-elämä oli ajautunut kriisiin hänen raivokohtaustensa takia: kolme lasta oirehtivat ja pelkäsivät isäänsä ja vaimo Amanda oli uupunut. Uudella psykiatrilla oli mielenkiintoinen perhekarttaidea. Isän- ja äidinpuoleisten sukupuiden henkilöt yhdistetään suoralla viivalla, jos suhde on hyvä, siksak-viivalla, jos suhde on myrskyisä. Alex huomaa, että äidinpuoleinen suku on täynnä siksakkia ja riitaa. Hän arvelee oman kiukkunsa periytyvän aiemmista sukupolvista, etenkin isoisä Sven Stolpesta. Premissinä siis: isien pahat teot vaikuttavat kolmanteen ja neljänteen polveen.

Kirja rakentuu kolmelle aikatasolle: on nykyaika ja Alexin perheen tilanne, vuoden 1988 muistot ukin ja mummin luota Alexin ollessa 12-vuotias ja vuoden 1932 aikataso, johon hänet johdattavat kirjaimet OL. Alex lukee vimmaisesti isoisänsä tuotantoa ja muistelmia. Tämän tuotannossa näkyy selvä malli: kaikki teokset tuntuvat kertovan petollisesta naisesta ja vuosi 1932 toistuu usein isoisän muistelmissa. Isoisä sanoo, että elämä sammui tuolloin, pimeys sai alkunsa ja että hän joutui seksuaalisen attentaatin uhriksi.

Selviää, että nimikirjaimet OL tarkoittavat Olof Lagercrantzia ja että jotain dramaattista tapahtui muutaman kuuman kesäpäivän aikana vuonna 1932 Sigtuna-säätiössä. 21-vuotias Olof oli siellä stipendiaattina, 27-vuotias Sven Stolpe luennoitsijana; Svenin vaimo ja Alexin mummi Karin oli tuolloin 25-vuotias. Tuon kohtalokkaan kesän tapahtumien jäljille Alex pääsee etenkin Olof Lagercrantzin päiväkirjojen kautta, jotka hän saa haltuunsa tavattuaan tämän pojan Davidin (Jag är Zlatan Ibrahimovic, Millenium-sarja).

Alex Schulmanille paljastuu traaginen ja järkyttävä kolmiodraama. Karinin ja Olofin rakkaus oli elämää suurempaa, mutta Karin ei pystynyt jättämään vihan ja mustasukkaisuuden täyttämää narsistimiestään. Polta nämä kirjeet oli valtavan hieno teos näiden kolmen henkilön elämästä ja traagisesta kohtalosta. Surettaa ja ihmetyttää, että Karin ei päässyt eroon henkisesti sairaasta miehestään, olihan hän kuitenkin ammatissaan arvostettu ja pätevä kääntäjä. Mutta Karin pelkäsi liikaa ja narsisteilla on kyllä keinonsa sitoa ja alistaa uhrinsa.

Nämä kaksi kulttuurivaikuttajaa, Olof ja Sven olivat arkkivihollisia ja sotajalalla yli 70 vuotta. Erityisen koskettavaa on, että Lagercrantz tuntuu kertoneen rakkaudestaan Kariniin kaikissa teoksissaan, nimeä mainitsematta. Hänelle Karin oli aina ruusu ja madonna, Svenille huora ja pettäjä. Stolpe on kirjoittanut Olof Lagercrantzista myös kriittisen elämäkerran, mikä kuvaa näiden herrojen välistä vihamielisyyttä.

Vanhoilla päivillään Karin siteeraa nuorelle Alexille Edith Södergranin runoa Jag längtar till landet, som icke är. Alexin tulkinnan mukaan Karin ei nähnyt runon puhuvan kuolemasta, vaan siitä elämästä joka olisi voinut olla Olofin rinnalla, mutta joka ei toteutunut. Runosta on siteerattu teoksessa osa, tässä kokonaan:

Jag längtar till landet som icke är,
ty allting som är, är jag trött att begära.
Månen berättar mig i silverne runor
om landet som icke är.
Landet, där all vår önskan blir underbart uppfylld,
landet, där alla våra kedjor falla,
landet, där vi svalka vår sargade panna
i månens dagg.
Mitt liv var en het villa.
Men ett har jag funnit och ett har jag verkligen vunnit -
vägen till landet som icke är.
I landet som icke är
där går min älskade med gnistrande krona.
Vem är min älskade? Natten är mörk
och stjärnorna dallra till svar.
Vem är min älskade? Vad är hans namn?
Himlarna välva sig högre och högre,
och ett människobarn drunknar i ändlösa dimmor
och vet intet svar.
Men ett människobarn är ingenting annat än visshet.
Och det sträcker ut sina armar högre än alla himlar.
Och det kommer ett svar: Jag är den du älskar och alltid skall älska.

Teos on kaunis ja koskettava ja piti minut otteessaan hengitystä pidätellen, dramaattisia tapahtumia oli runsaasti. Voi tietysti kysyä, onko todellisten henkilöiden elämää oikeus penkoa näin. Kuitenkin Stolpet ja Lagercrantzit olivat suhtautuneet tähän suureen salaisuuteen eri tavoin: Stolpet vaikenivat asiasta tyystin, Lagercrantzeilla lapsenlapsetkin tiesivät tästä rakkausdraamasta. Olen lukenut aiemmin Alex Schulmanin teoksen äidistään Lisettestä - Unohda minut. Nyt selvisi yksi trauma, joka ehkä myötävaikutti Lisette Schulmanin alkoholismin syntyyn. Hänen isänsä laittoi koulun ilmoitustaululle lappusia ’Lisette Stolpe on huora’ tytön ollessa 16-vuotias. Aivan käsittämätöntä. Sven Stolpe oli uskomattoman tuottelias, mutta hänen persoonansa osoittaa, että nerouden ja hulluuden välinen raja on hiuksenhieno.

Alex Schulman - Polta nämä kirjeet
Alkuteos Bränn alla mina brev 2018
Suomentanut Jaana Nikula
Nemo 2020
Äänikirjan lukija Kuisma Eskola
_______________

Muualla: Lukemista, Tuijata
Expressen