Kolmevitonen Richard on hillitty suomenruotsalainen perheenisä; mies on sekä kirjailija että töissä sanomalehden kulttuuriosastolla. Hänen juurensa ovat ruotsinkielisellä Pohjanmaalla ja Helsingin koti jossain Etu-Töölössä. Nuorena solmittu avioliitto Sonjan kanssa on tasainen ja riidaton, parilla on kaksi varhaisteini-ikäistä lasta. Kustantamon joulunaluskokkareissa Richard tutustuu Paulaan eikä saa naista enää mielestään. Richardista tuntuu, että häntä 12 vuotta vanhempi Paula täyttää hänessä jonkun tyhjiön, antaa jotain mitä vailla hän on ollut.
Paula ja Richard alkavat tapailla toisiaan, käydä kahvilla ja jutella. Kunnollinen ja vastuuntuntoinen Richard taistelee vetovoimaa vastaan, mutta on sen edessä avuton. Pari ottaa tavakseen tavata Paulan kauniissa Neitsytpolun kodissa aamuisin ennen Paulan töihin lähtöä. He syövät yhdessä aamiaista ja lukevat lehtiä sängyssä. Platonisesti, kaikki vaatteet päällä. Mikä heidän ystävyydessään on erilaista kuin muiden naispuolisten kollegoiden kanssa, milloin suhde on sellainen, että siitä pitää kertoa vaimo Sonjalle?
Kauan emmittyään ja harkittuaan Richard sitten sanoo Sonjalle haluavansa eron ja kivulias eroprosessi käynnistyy. Avioero on kivulias myös harkitsevalle ja hillitylle Richardille. Vaimon osuus yhteisestä kesämökistä on lunastettava ja Töölön asunto myytävä; rahahuoletkin painavat ja elämä on myllerryksessä. Pisteliäiltä tekstiviesteiltä Sonjan kanssa ei vältytä. On etsittävä uusi tilavampi vuokra-asunto, jossa lapsillekin olisi tilaa, kauniiseen Neitsytpolun asuntoon he eivät mahdu. Lapset viettävät vuoroviikoin vanhempiensa kodeissa..
Uusperheen arki on kitkaa täynnä. Kotitöistä, ruokavaliosta ja lasten kasvatuksesta tulee kinaa, sillä Richard on sallivampi kuin Paula. Etenkin 11-vuotias William kokee uusperhekuvion vaikeaksi ja on napit vastakkain uuden äitipuolensa kanssa; urheilullinen Ninni sopeutuu paremmin. Richardin äiti Suvi on hyvin tuohtunut ja puhuu 'siitä naisesta' eikä suostu pitkään aikaan tapaamaan poikansa uutta valittua.
Kuuntelin teoksen äänikirjana enkä erityisemmin pitänyt Antti Virmavirran äänestä. Williamin kitinä kuulosti hyvältä, mutta Richardin äiti Suvi ikivanhalta ja höpsähtäneeltä. Luin Teirin haastattelun Helsingin Sanomista, jossa hän sanoi näin: ”Halusin, että kirja olisi romanttinen, ja romantiikkaan kuuluu joku ihmeellinen tunne siitä, kuin jonkun ihmisen tavatessaan näkisi suoraan hänen sieluunsa.”
Tämä tunne ei aivan välittynyt minulle. Odotin siis enemmän intohimoa ja romantiikkaa kuin mitä Neitsytpolku tarjosi, tai sitten ilo rakastumisesta hautautui uusperheen alun ongelmien alle. Lähinnä tarina oli arkinen ja hyvin yksityiskohtainen kuvaus erosta ja uusperheen arjesta. Toki sinänsä ansiokas ja todentuntuinen. Minua huvitti uudessa asunnossa kuuluva epämääräinen sirinä, joka teki Paulan ja Richardin hulluiksi ja vei yöunetkin. Vähillä unilla jopa kohteliaan ja korrektin Richardin pinna paloi - räiskyihän tämä hillitty mies vihdoinkin! Neitsytpolku on hyvin ja varmasti vilpittömällä tunteella kirjoitettu, mutta aiheen ”knausgårdilainen” pedantti käsittely ei ollut minulle kiinnostavaa.
Uskon, että uusperhekuvioissaan kipuileva lukija saa romaanista paljon vertaistukea. Oppii sen, että kaikilta osapuolilta vie oman aikansa sopeutua uuteen tilanteeseen. Paulan ja Richardinkin uusperhe asettuu lopulta sujuvasti arjen rutiineihin ja normielämän uomiin. Kirjan lopussa vietetään idyllisesti joulua lumen kaunistaessa Helsingin katuja.
Alkuteos Jungfrustigen 2020
Suomentanut Jaana Nikula
Otava 2020
Äänikirjan lukija Antti Virmavirta
______________
Muualla: Kirsin Book Club, Tuijata, HS:n haastattelu ja arvio
Philip Teir (s. 1980 Pietarsaari) on kirjailija, toimittaja ja Helsinki Lit -kirjallisuusfestivaalin ohjelmajohtaja. Teokset: novellikokoelma Donner-ryhmä (2011) sekä romaanit Talvisota. Avioliittoromaani (2013) ja Tällä tavalla maailma loppuu (2017).
"Hillitty" kuvaa hyvin päähenkilöä ja tapaa, jolla rakkaus ja ero siirtyvät paperille. Jotain viehättävää siinä on, mutta on siinä myös jotain etäännyttävääkin.
VastaaPoista