Tuula-Liina Varis - Sattunut syntymään

Tuula-Liina Varis on nyt 77-vuotias ja sanoo muistelemisen tuovan lohtua. Sattunut syntymään on fiktion ja romaanin muotoon naamioitu elämäkerta tai muistelmateos. Kirjailijan alterego on Assi, vapaasta toimittajasta kirjailijaksi kehittyvä nainen. Muutkin nimet on muutettu, mutta tunnistettavasti romaanissa esiintyvät myös kirjailjan kolme aviopuolisoa. Tarkoin ja elävästi kerrotut lapsuusmuistot olivat minusta kirjan parasta antia ja ne saavatkin paljon tilaa. Näistä muisteluista piirtyy elävä kuva 40-50-lukujen Suomesta sekä Assin lapsuus- ja kouluvuosista.  Myös 60-luvun ajankuva on hieno. Vasemmistolainen opiskelijaliike oli voimissaan; oli Orvokki-kabareeta, Lapualaisoopperaa ja Vanhan valtausta - ja Assi tapahtumien keskiössä.

Assi sattui syntymään jatkosodan kesänä -42. Lapsuuden perheessä oli jo kolmevuotias Anni, kun pienet kaksostytöt, Essi ja Assi putkahtivat maailmaan. Oli sotatila ja hirvittävä ruokapula, ja vauvat niin heikkoja, että heidän pelättiin menehtyvän. Mutta meijerin johtajan myöntämä kerma-annos pelasti tytöt elämälle. Perhe asui Turun lähellä kauppalassa, äidin kanssa napit olivat usein vastakkain, mutta isä oli rakas ja erityisen rakas oli mamma. Vanhin sisko Anni oli hyvin kiltti, kuuliainen ja vastuuntuntoinen, kaksoset villimpiä tapauksia. Erityisesti Assi sai usein moitteita osakseen. Aina saa hävetä! - toistuu kirjassa usein.

Assi tunsi itsensä vääränlaiseksi, vasenkätinenkin kun oli eikä mihinkään saanut vastauksia, vaikka tivasi. Aikuisten asioita, sanottiin vain. Jo 7-vuotiaana Assi tiesi, että hänellä pitää olla aina joku jota rakastaa ja hän ihastui koulunsa poikiin. Koulussa ainoastaan ainekirjoitus sujui, mutta ei se numerossa näkynyt. Juttua riitti tyttöressulla aina liian paljon eikä hän saanut koskaan ainettaan määräajassa valmiiksi. Tekstikin tuhraantui kun vasemmalla kirjoitti. Vaikeuksien kohdatessa Assi eristäytyi omaan kuvittelumaailmaansa ja kirjat tarjosivat paon arkipäivästä. Kirjoista rakkain oli Pieni runotyttö ja Uudenkuun Emilia Assin ihanne.

Tekstiä kuunnellessa mieleen nousi paljon omiakin lapsuus- ja koulumuistoja. Moni asia on noista ajoista muuttunut. Perheissä lasten kanssa keskustellaan eikä vitsaa käytetä kasvatuksessa. Ei ollut opintorahaa eikä edes opintolainojen valtiontakauksia. Sotien jälkeen oltiin köyhiä ja elettiin vaatimattomasti kädestä suuhun. Oma rintamamiestalo oli Assinkin perheen unelma, mutta oma talo ei tuonut onnea, sillä Assin äiti sairastui vakavasti ja sairasti pitkään, mikä löi leimansa perheen elämään. Vähäinenkin ilo katosi ja tilalle astui pelko. Isä masentui. Assi oli lukiossa kun kaikki romahti, alaikäiset sisarukset jäivät yksin. Varis kuvaa koskettavasti tytön surua, elämän toistaiseksi suurinta kriisiä. Assia kalvoi syyllisyys: pahaa tapahtui siksi, ettei hän ollut riittävän hyvä, riittävän kiltti.

Miehistä ihminen oppii. - Eeva Kilpi

Niin oppi totisesti Assikin. Ensimmäisenä hänen sydämensä sai läpättämään komea Tero, jonka kanssa teinirakkaus hiipui ennen kuin oli oikeastaan alkanutkaan. Myöhemmin Tero alkoholisoitui ja esiintyy Assin muistoissa melkein aina ympäripäissään. Sitten tuli varakkaan perheen poika Jarmo, jonka kanssa liitto kesti vain pari vuotta, sillä vasemmistopoliitiikka nielaisi miehen. Jarmon suhteitten ansioksi tosin on laskettava se, että Assi peri tämän kolumnistin paikan vasemmistolaisen liikkeen lehdessä.

Jarmon kanssa oli muutettu rakkaasta Turusta Kallioon Wallininkujalle. Vanhan Ylioppilastalon kulmilla Assi törmäsi Runoilijaan, joka muutti hänen asuntoonsa nopealla aikataululla. Assi oli rakastunut ja uskoi, että myös Runoilija rakasti. Myrskyisä liitto kesti kahdeksan vuotta ja syntyi tytär, mutta sitten Runoilijaa tulee haastattelemaan varakas nainen Ruotsista. Mies rakastuu ja lähtee naisen perään. Tytär ikävöi isäänsä ja Assi on aivan romuna ja saa paniikkikohtauksia.

Ajattelen sinua hellyydellä nyt, kun emme ole toistemme tiellä. 

- Runoilija kirjeessään Assille

Assin ja tyttären pelastaa kaaokselta itäsuomalainen Miska. He muuttavat yhteen, asuvat Toisella linjalla ja myös Assin ja Runoilijan yhteinen tytär tulee Helsinkiin sukulaisten hoivista. Ajatus Helsingistä lähtemiseen kypsyy pariskunnan mielessä. Miska saa nimismiehen viran Heinävedeltä ja sinne lähdetään. He viihtyvät ja Valamon luostari tulee tutuksi, vieraisilla käyvä Runoilijakin ihastuu Valamoon. Vielä kerran muutetaan, tällä kertaa miehen lapsuusmaisemiin Joensuun lähelle. Siellä remontoidussa hirsitalossa Assi ja Miska asuvat edelleen, ympärillään villiintynyt puutarha.

Sattunut syntymään tarjoaa elävää ajankuvaa menneiltä vuosikymmeniltä ja teos on rohkaiseva tavallisen perheen tytön kasvu- ja selviytymistarina. Assi liikkuu ajan virrassa musertavasta kriisistä toiseen, mutta selviää lopulta selvemmille vesille ja löytää oman paikkansa maailmassa. Vapaasta toimittajasta on tullut tuottelias ja lukijoidensa rakastama kirjailija. 

Tuula-Liina Varis - Sattunut syntymään
Kansi Martti Ruokonen
Wsoy 2020
Äänikirjan lukija Erja Manto
_______________

Olen blogannut näistä Variksen kirjoista:
Kilpikonna ja olkimarsalkka (1994)
Muotokuvamaalarin tytär, novellikokoelma (2010)
Että tuntisin eläväni, novellikokoelma (2013)
Naisen paras ystävä, dekkari (2014)
Huvila (2016)

Tuula-Liina Varis (s. 1942) on julkaissut yli 20 teosta sekä yli tuhat kolumnia eri lehdissä. Varis on toiminut Suomen Kirjailijaliiton ensimmäisenä naispuheenjohtajana, juontanut YLE 1:n ikimuistoista Kirja A & Ö -ohjelmaa ja ollut viimeiset 20 vuotta järjestämässä Joensuun kirjallisuustapahtumaa.