Teija Veijola - Ei sellaista voi menettää

Cembalo antaa lähtökäskyn, matalat jouset piiskaavat rytmin liikkeeseen. Oboe venyttää pitkän fraasin, sen sointi viiltää syviä haavoja, repäisee aistimukset auki. Keuhkot imevät happea, täyttyvät viimeistä solua myöten, ilma purkautuu syvään huokaukseen. Itkupilli oboe jatkaa lauluaan. Sen värähtely vihloo, vedet nousevat silmiin.

Teija Veijolan romaani Ei sellaista voi menettää alkaa tällä kuoroharjoituskohtauksella. Yli sata vuotta sitten Turun tuomiokirkossakin valmistauduttiin pääsiäiseen ja Bachin Johannes-passion esitykseen. Tärkeän roolin oli saanut kirkkaalla tenorillaan nuori Johan Malmström. Liekö etunimi ollut enne, sillä nuoren Johanin elämästä muodostui todellinen kärsimysnäytelmä. Elämä 1900-luvun alun Turussa oli nykymittapuun mukaan hirvittävän köyhää, varsinkin jos ei ollut syntynyt säätyläisperheeseen. Kaupunkikuvaan kuului venäläinen sotaväki kasarmeineen, sillä suuriruhtinaskuntaa hallitsi Nikolai II kovin ottein. Aikaansa teos kiinnittyy maininnoilla Venäjän-Japanin sodasta 1904-05 ja Talvipalatsin Verisunnuntaista 1905.

Veijolan valitsema historiallinen ajankohta esikoisromaanilleen on mielenkiintoinen, sillä ei tule heti mieleen nykyromaania, joka juuri näistä vuosista kertoisi.  Kirjailija myös solahtaa nuoren Johanin horjuvaan mieleen empatialla ja hyvällä psykologisella otteella. Lukija saa seurata pojan elämää myös lapsuudesta kertovien takaumien kautta, jotka istuvat saumatta myöhempään aikatasoon. Johan on kasvanut vaatimattomissa ja surkeissa oloissa. Roistoksi, hulttioksi ja väkivaltaiseksi mainittu isä hylkäsi vaimonsa jo ennen pojan syntymää eikä epävakaa äiti osannut poikaansa rakastaa ja luoda lapselleen turvallista kotia. Äidin kuoltua Johan eli vaarinsa kanssa, mutta nyt kun vaarikin on kuollut, Johan on täysin yksin maailmassa.

Kovista kokemuksistaan huolimatta Johan on kunnollinen ja uskoo tulevaisuuteen. Hän on hankkinut työtä Auran kylpylästä ja saa sieltä myös vaatimattoman asunnon. Kanttori Pahlman on vaikuttunut pojan lauluäänestä ja hän on päässyt kirkkokuoroon ja musiikinopetuksen piiriin. Tenorilupaus unelmoi suuria, uskoo pääsevänsä Tukholmaan ja aina oopperalavoille asti. Mutta toisin käy: kilttiä ja vaikutusvaltaista tukijaa vailla olevaa Johania on helppo petkuttaa. Juopon apteekkarin raskaana oleva tytär Charlotta väittää tämän maanneen hänet väkisin, joten naimisiin on mentävä. Syntyy pieni tyttö, jolle Johan on hyvä isä, vaikkei tämän biologinen isä olekaan.

Avioituminen on valtava kriisi, joka romahduttaa elämän hauraat perustukset. Eihän hän välitä seksuaalisessa mielessä naisista, hän rakastaa iloista, haitaria soittavaa Iivanaa! Seksuaaliasioista Johan ei paljon tiedä, mutta sen hän tietää että suhde Iivanaan on salattava, senhän osoitti jo lapsuusystävä Kalevin kohtalo. Vaimo Charlottan kanssa välit ovat jäätävät ja huhut alkavat pyöriä kaupungilla näiden homorakastavaisten ympärillä. Pinellan johtajatar neiti Seppänenkin antaa ravintolassa esiintyvälle kaksikolle porttikiellon. Nikolai II:n venäläistämistoimien johdosta ilmapiiri kiristyy. Johanin avioiduttua tuohtunut Iivana lähtee vapaaehtoisena taistelemaan Venäjän-Japanin sotaan. Unelmat murskana, rakkaansa menettäneenä ja yksinäisenä Johanin mielenterveys alkaa horjua ja elämä syöksyä alaspäin.

Elämä kohteli Johania julmasti. Erityisen pahalta tuntui lukea lasten turvattomasta asemasta 1900-luvun alussa. Ei ollut sosiaaliturvaa, ei mitään tukea ahdingossa eläville lapsille. Tänään lastensuojelu korjaa vastaavissa oloissa kasvavat johanit, aleksit ja kalevit turvallisempiin sijaisperheisiin tai lastenkoteihin - ajoissa toivon. Henkilökuva onnettomien tähtien alla syntyneestä Johanista tulee liki ja liikuttaa, häntä tulee niin sääli. Ei ole ihme, jos noilla lapsuudenkokemuksilla ja elämän edellytyksillä mieli horjuu.  Oikeastaan Johanilla ei ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia hallita omaa elämäänsä.

Veijola kuvaa elävästi ja todentuntuisesti sadan vuoden takaista elämää Turussa ja Suomessa. Kaupunkia tunteva saa kulkea monilla tutuilla kaduilla ja eläytyä ravintola Pinellankin iltatunnelmiin. Romaanissa ei huumoria juurikaan ollut, mutta Mantan ja Meerin tupsahtaminen tarinaan toi hieman iloa ja lukijalle hengähdystauon traagisuudesta. Kirjailijan muusikkotausta näkyy musiikkiaiheiden hienossa kuvauksessa ja muutenkin teksti on vetävää, soljuvaa ja sydämeen käyvää. Erinomainen ja koskettava esikoisteos.

Teija Veijola - Ei sellaista voi menettää
Kovasana Kustannus 2020
Kustantajalta
_______________

Muualla: Kirsin kirjanurkka

Teija Veijola on suomalainen muusikko ja filologi. Hän on valmistunut saksofonistiksi Leningradin konservatoriosta ja työskennellyt muun muassa keikkamuusikkona, kääntäjänä ja soitonopettajana. Historiallinen romaani Ei sellaista voi menettää on hänen esikoisteoksensa.

Kovasana on vuonna 2017 perustettu turkulainen yleiskustantamo, jonka nettisivulla sanotaan näin: Kovasana on syntynyt tarpeesta tuoda kotimaiseen kirjallisuuteen hieman rosoisuutta. Joskus Kovasanan kirjailijat ovat häpeilemättömän populaareja, joskus korkeakirjallisia, mutta aina yllättävällä tavalla persoonallisia ja omaehtoisia. Samoin kriteerein valitaan myös Kovasanan suomennetut teokset.