Tuula-Liina Varis - Muotokuvamaalarin tytär & Naisen paras ystävä

Muotokuvamaalarin tytär

Wsoy 2010
****

Tässä novellikokoelmassa Tuula-Liina Varis paneutuu iän tuomalla ymmärryksellä vanhenemiseen ja vanhusten elämään. Kirjailija oli itse 68-vuotias kokoelman ilmestyessä ja sen viimeisessä novellissa Muistin että unohdin hän puhuu kerrassaan nautittavasti kirjoittamisesta ja omasta ikääntymisestään. Pitkä novelli on mainio, täynnä hersyvää huumoria ja ironiaa, siksipä siteeraus juuri sieltä:

Tänään on syntymäpäiväni. Kauhea latteus sanoa, että ihminen on niin vanha kuin tuntee olevansa, mutta kyllä siinä perää on. Olen ollut paljon vanhempikin kuin nyt. Olin hyvin vanha ensimmäisen avioeroni jälkeen, 23-vuotiaana. Olin finito, elämäni elänyt, en enää koskaan rakastuisi ja menisi naimisiin. (...) Olin vanha ja väsynyt toisen avioeroni jälkeen, vaikka olinkin keskellä ääliömäisen rakastumisen pyörrettä. Olin silloin 33-vuotias. Sitten olin hyvin vanha vuonna 1997, jolloin olin 55-vuotias. (...)  Noista päivistä olen huomattavasti nuortunut, olen paremmassa fyysisessä ja psyykkisessä kunnossa, enkä tunne itseäni vanhaksi. Edessä ei enää ole vaikka mitä, mutta jotain kuitenkin.

Ihanaa ja lohduttavaa elämän luotausta, eikö? Vaikeuksien silmäkkeessä ollessa tuntuu, ettei tästä selviä mitenkään. Mutta yleensä elämä kantaa, joskin itse kukin havaitsee tämän vasta jälkikäteen. Osiossa Pieni mummosarja kirjailija läväyttää silmille pikkuisten poloisten mummojen osan. Ei ole herkkua olla kotihoidossa, vielä vähemmän laitoshoidossa. Itsemääräämisoikeus on sana vailla merkitystä. Kaiken pitää sujua sutjakkaasti; siksi vaipat, siksi vahva lääkitys. Emmehän me halua itsenäisiä ja oma-aloitteisia mummoja, vaan alistuvia ja mukautuvia, sellaisia jotka vievät mahdollisimman vähän hoitohenkilökunnan aikaa. Huoleti systeemit! Ei yksi pieni mummo jaksa kauaa taistella tylsistyttäviä rutiineita ja arvostuksen puutetta vastaan. Kyllä koneisto hänet nopeasti lamaa ja vie elämänhalun.

Nämä vanhenemista ja arkielämää terävästi ja psykologisesti havainnoivat novellit antavat ajattelemisen aihetta kaikenikäisille lukijoille. Itse mummoutuvaa alkaa ehkä pelottaa oma tulevaisuus; nuorempi oppii ehkä ymmärtämään ja arvostamaan vanhempaa ikäpolvea mahdollisesta dementiasta ja raihnaisuudesta huolimatta. Me kaikki vanhenemme ja joudumme alttiiksi erilaisille hyväksikäytön tavoille, joudumme muiden armoille enempi tai vähempi. Mutta lohdullista on se, että iäkäs täti-ihminen voi olla se joka nauraa makeimmin kuten novellissa Paskiainen!

_______________

Muualla: Luetut, lukemattomat, P. S.Rakastan kirjoja

Naisen paras ystävä

Wsoy 2014
**

Tämä dekkari oli omiaan luettavaksi helteisessä heinäkuussa, sillä kirjan tapahtumat sijoittuvat elokuun helteissä kärvistelevään Joensuuhun. Sikäläinen rikoskomisario Hanna on viisikymppinen, rattijuopon vammauttaman tytön äiti. Naapurustossa murhataan nuorehko eronnut nainen, josta kukaan ei oikein tunnu pitäneen.

Hanna kertoo elämästään ja arjestaan, tutkinnan etenemisestä ja omakotitaloalueen asukkaista. Hän kertoo myös huolistaan tyttärensä tulevaisuuden suhteen. Toinen kertojaääni kuuluu Juhalle, jonka elämä suistui jo lapsuudessa vinoraiteille. Äiti oli alkoholisti eikä pystynyt huolehtimaan pojastaan. Äidin kadottua jälkiä jättämättä, Juha pääsi tavallaan ottolapseksi pari vuotta vanhemman Outin perheeseen. Nämä kaksi jatkoivat yhdessä asumista myös aikuisina ja heidän välilleen kehittyi riippuvaisuutta huokuva rakkaussuhde. Outi on Juhan pakkomielle. Mutta nyt Outi on tehnyt irtioton ja Juha on kostoajatuksistaan tavallistakin enemmän sekaisin. Päässä pyörii, ei Outi saa häntä jättää, mieluummin naiselta henki pois kuin hylätyksi tuleminen.

Varis kuvasi loistavalla psykologisella otteella Juhan sairasta psyykeä. Mies käänsi mustan valkoiseksi selittäessään psykopaattisia toimiaan. Takakannen väittämän mukaan Naisen paras ystävä on trilleri, mutta siihen genreen se on liian kesy. Toki jännitystä riitti etenkin kirjan alussa, mutta sitten jännitys suli Joensuun kuumaan ja hiostavaan kesään. Kirjan parasta antia oli psykologisesti terävä ja selkeä kuvaus tämän sairaan miehen mielestä ja ajatustenjuoksusta.

______________

Muualla: Kirjakaapin kummitus, P. S. Rakastan kirjoja

Tuula-Liina Variksen teokset ovat minua jo aiemminkin ihastuttaneet: 

Huvila, Että tuntisin eläväni & Kilpikonna ja olkimarsalkka. 
Tässä linkissä kaikki bloggaukseni Tuula-Liina Variksen kirjoista.