20. elokuuta 2018

Silja Pitkänen & Ville-Juhani Sutinen - Propagandan historia


Kaikki tiedonvälitys ei ole propagandaa, 
mutta mikä tahansa tiedonvälitys voi sitä olla.

Propagandan historia on mainio ja mielenkiintoinen teos mielipidevaikuttamisesta aikojen alusta meidän päiviimme. Tekijät kutsuvat teosta leikillisesti Propagandan elämäkerraksi. Mutta tämä elämäkerta ei pääty päähenkilönsä kuolemaan, vaan propaganda on vahvasti voimissaan tänä internetin, strategisen viestinnän, infosodan ja vaihtoehtoisten totuuksien aikana. Otan bloggauksessa esiin joitain hajanaisia, minua kiinnostaneita kohtia, sillä kirjan faktatieto on lyhyesti käsiteltäväksi liian runsasta.

Kirja johdattaa lukijan propagandan olemuksen monikasvoiseen ytimeen halki vuosisatojen. Eri aikakausina propagandan ykköstykit ovat vaihdelleet. Esim. keskiajan katoliselle kirkolle ne olivat uljaat katedraalit ja kuvataide; niillä pystyi vaikuttamaan lukutaidottoman kansan. Myöhemminkin arkkitehtuuri, muistomerkit, patsaat, kuvataide ja musiikki ovat propagoineet tilaajansa asemaa ja valtaa, tai tekijänsä mielipidettä. Muistamme mm. Picasson Guernican. Propagandan historia on erinomainen siinä suhteessa, että se havahduttaa lukijan tarkkailemaan ympärillään vellovaa viestintää ja arvioimaan itse onko kyse propagandasta vai ei. Propagandalla on toki myös myönteisiä päämääriä, kuten esim. terveysvalistuksella tai luonnonsuojelulla. Mainontaakaan emme pidä yleensä pahana propagandana, mutta vahvaa mielipidevaikuttamista se kyllä on. Propagandalla on monta määritelmää riippuen sen agitaatioasteesta. Musta propaganda on tuputtavaa, äärimmäisen manipuloivaa ja vääristelevää, valkoinen kiltisti suostuttelevaa. Harmaa näiden kahden väliltä.

Historiaan nimensä saaneita entisiä valtiojohtajia voidaan pitää loistavina propagandisteina. Mainitsen tässä vaikka nämä: antiikin Rooman Julius Caesar, jonka nimestä juontuu arvonimi keisari; Aleksanteri Suuri, joka julisti itsensä Zeuksen pojaksi eikä kukaan muita hänen aikalaisiaan muista; Aurinkokuningas eli Ludvig XIV, joka veti propagandistisen pröystäilynsä överiksi, mutta jätti jälkipolville mm. Versaillesin ja Champs-Èlyséen. Sitten meillä on oikea propagandan ja mielikuvamarkkinoinnin mestari, eräs  Napoleon Bonaparte. Jacques-Louis Davidin maalausta  kuvatessaan kirjoittajat intoutuvat vallan ihastuttavaan kaunokirjalliseen maalailuun. Taitavien propagandistien, kuten Napoleoninkin, kaikki toimet tähtäsivät hänen valtansa ja asemansa propagandistiseen vahvistamiseen: pukeutuminen kolmikolkkahattuineen, monumentaaliset rakennukset ja maalaustaide.

Hevosen harja liehuu kuin tumma tulenliekki. Taustalla myrskyisä taivas luo jylhää tunnelmaa. Harmaiden ja mustien muotojen keskeltä rävähtää punainen viitta, joka hulmuaa maailmanpalon lailla. Viittaa vasten kajastavat päättäväiset, vakaat kasvot, ja niiden yllä korea kolmikolkkahattu. Hevosen ilme on hurjistunut, vimmainen, mutta ratsastajan katseesta voi lukea päättäväisyyden: hän tietää mitä tekee.

Toisessa maailmansodassa koettiin sodankäynnin historian suurin propagandataistelu. Kuuden vuoden ajan osalliset käyttivät propagandaa niin mittavasti, että se peittosi kaikki muut konfliktit, ensimmäinen maailmansota mukaanlukien.

1900-luvun propagandan kuninkaat, Stalin ja Hitler, ovat itselleni tutuimpia. Voi vaan ihailla Hitlerin ja Goebbelsin luomaa, valtavan tehokasta propagandastrategiaa, joka lumosi ja valtasi nopeasti saksalaisten mielet. Natsien selkeästi erottuva brändi: punamusta väritys ja hakaristi ei sanoja kaivannut. Albert Speerin jättimäiset rakennukset, Nürnbergin puoluekokousten megalomaaniset paraatit ja Leni Riefenstahlin elokuvat - tehokkaan manipuloivaa totta vie. Katsellessani hiljattain Yleisurheilun EM-kisoja Berliinin kunnostetulla olympiastadionilla (vuoden 1936 olympialaisten näyttämö), tuumin Hitlerin kääntyvän haudassaan, kun Saksaa edusti lukuisa joukko tummaihoisia urheilijoita.

Toisen maailmansodan aikana kaikki maat suolsivat siis propagandaa minkä ehtivät - Saksa, Britit, Yhdysvallat, Japani... Julisteiden lisäksi propaganda-arsenaaliin kuului kaikki mahdollinen, myös radio, lentolehtiset, elokuvat ja uutiskatsaukset. Pearl Harbourin jälkeen Yhdysvallat loi hurjan ja isohampaisen Tokio Kidin, joka pyrkii urkkimaan tietoa ja huijaamaan amerikkalaisia. Britit taas korostivat julisteissaan, että Careless Talk Costs Lives; teemasta löytyy lukuisia versioita. Netistä löytyy sadoittain sotapropagandajulisteita, ja olen niitä aiemminkin tutkinut lukemani kirjallisuuden innoittamana. Mielenkiintoista.

Mitäpä meillä internetajan ihmisillä sitten on? Twiittaava Yhdysvaltain presidentti, joka puhuu vaihtoehtoisista faktoista ja hänen ja Putinin masinoimat trollit, jotka levittävät valeuutisia. Meitä pommittaa sähköinen viestintä loputtomilla viesteillään, mustilla, harmailla ja valkoisilla, sekä mainoksillaan. Mutta onhan meillä 'vapaus' heittäytyä propagandisteiksi itsekin - toimia mielipidevaikuttajina haluamamme asian puolesta. Sitähän kirjabloggarikin osaltaan tekee - propagoi lukemista ja kirjallisuutta. 

Runsaasta faktasisällöstään huolimatta Propagandan historia oli sujuvalukuinen. Pitkänen ja Sutinen kirjoittavat mukaansa tempaavasti ja höystävät tekstiään hauskoilla pikku anekdooteilla. Tiesitkö sinä muuten, että ensimmäisen maailmansodan aikana sauerkraut nimettiin Yhdysvalloissa saksalaispelossa Liberty Cabbageksi? Lue lisää tästä linkistä - ja ennen kaikkea lue tämä kirja! Kun olemme nykyisessä kiristyneessä maailmanpoliittisessa ilmapiirissä propagandan yltyvässä pyörityksessä, on syytä tietää miten monikasvoinen se on ja miten tähän on tultu.

Silja Pitkänen & Ville-Juhani Sutinen
Propagandan historia - kuinka meihin on vaikutettu antiikista infosotaan
Kansi Annika Pitkänen
Into 2018
*****
Kirjastosta
_______________

Muita bloggauksia: Omppu
Kuvituskuvat CC Commons / Public domain

Ville-Juhani Sutinen (s. 1980) on julkaissut niin romaaneja, esseekokoelmia kuin tietokirjoja, joissa on käsitelty muun muassa Yhdysvaltoja ja Kiinaa. Lisäksi hän on suomentanut klassikkokirjallisuutta.

Silja Pitkänen (s. 1982) valmistelee väitöskirjaa Neuvostoliiton ja Saksan valokuvapropagandasta. Hän toimii myös tietokirjailijana ja häneltä on ilmestynyt yksi nuortenkirja.

8 kommenttia:

  1. Tosi kiinnostava aihe tietokirjalle! Ja hyvä, että mukana on asian selväksi tekevää kuvitusta... varsinkin tuo kansikuva on kyllä melkoinen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on tosi mielenkiintoinen, paljon faktaa, mutta yleistajuinen silti. Ei mikään kuiva tutkimus. Kirjassa on kaksi nelikuvaliitettä, joita en muistanut mainitakaan. Herättää ajattelemaan kaikkia historian ilmiöitä 'propagandasilmällä'. Tykkäsin.

      Poista
  2. Mies on toivonut tätä uutuutta lahjaksi. Enkä ihmettele lainkaan, kun luin esittelysi. Kaikkia miehen kirjoja en lue, mutta tämän taidan lukea.

    VastaaPoista
  3. Kiehtova tietopaketti, joka vei lukijana mennessään ja jätti mietteliääksi. Kuvat oli taitavasti valittu, ne lupaa kysymättä oikein pläjäyttivät silmille propagandan visuaalisen vaikuttamisen tehon.
    Tässä pommituksessa semminkin, kun esim. meille tarjottu uutisointi on jo sinänsä selektiivistä, on mahdotonta jäädä osattomaksi propangandan tulvalta, mutta objektiivisen tiedon etsintä ja hankinta toki jatkukoon:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli vetävästi kirjoitettu, siitä kiitos. Faktaa oli paljon, mutta ei lainkaan kuiva tutkimus.

      Poista
  4. Anonyymi01 lokakuuta

    Hi there just wanted to give you a quick heads up and let you know a few of the images aren't
    loading properly. I'm not sure why but I think its a linking issue.
    I've tried it in two different browsers and both show the same results.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Good to know. Blogger sometimes does that. I have noticed at many blogs when using iPad. Have a good new week.

      Poista

Thank you for your comment ♥ All comments containing an advertising link shall be removed.

Kommentoimalla HYVÄKSYT, että Google kerää sinusta määrättyjä tietoja. Mitä ne ovat, löytyy sivulta Yksityisyydensuoja ja Googlen sivulta.