Isänsä kuoltua Tom ja hänen äitinsä joutuivat pakenemaan Englantiin. Se ettei vanhene, tuottaa suunnattomia vaikeuksia alballe ja on uhka hänen läheisilleen: 1600-luvulla kaikki outo tulkittiin noituudeksi. Tom oli nuorena myös naimisissa, mutta noituushuhut alkoivat myllätä, koska muutaman vuoden kuluttua vaimo näytti Tomin äidiltä. Säästääkseen perheensä noitavainoilta Tom joutui pakenemaan ja hylkäämään rakastamansa naisen ja pienen tyttärensä.
Joskus minusta tuntuu, että haluan pysäyttää ajan. Onnellisena hetkenä toivon, etteivät kirkonkellot koskaan enää soisi. (...) Haluan, että kottaraiset pysähtyvät taivaalle kesken lentonsa... Olemme silti kaikki ajan armoilla. Olemme kuin luutun kielet.
1600-luvulta lähtien Tom on kulkenut ympäri maailmaa henkilöllisyyttään vaihtaen, sillä alba pystyy elämään maksimissaan kahdeksan vuotta samassa paikassa, sitten huhut ja epäluulot yltyvät. Hän on saanut selville, että vaimo kuoli ruttoon, mutta uskoo tyttären olevan alba ja elossa. Toive tyttären löytymisestä pitää Tomin hengissä kautta melskeisen historian ja vuosisatojen.
Neljässäsadassa vuodessa maailma on muuttunut. Kerronta risteilee nykypäivän ja historian eri tasoissa. Haig vie lukijan keskelle historian tapahtumia ja näyttää 'silminnäkijän' havainnoin, miten tavalliset ihmiset eri aikakausilla elivät, mitä he tunsivat ja mitä haasteita kohtasivat. Haig näyttää miten elämämme on muuttunut tiedon lisääntyessä ja tekniikan huimasti kehittyessä. Mutta olemmeko oppineet mitään? Ihmiskunta tuntuu alati toistavan kaameita virheitään.
Paikoilla ei enää ole merkitystä ihmisille. Paikat eivät ole tärkeitä. Ihmiset ovat nykyään vain puoliksi läsnä siellä missä ovatkin. Heillä on aina vähintään toinen jalka suuressa digitaalisessa tyhjyydessä.
En juurikaan lue tämän tapaista fantasiafiktiota, mutta elävästi ja kiinnostavasti Haig kirjoittaa. Kirja oli kuitenkin aika monisivuinen, jotain 360 sivua kaikkiaan. Pitkästyin jonkun verran, pieni tiivistys olisi ollut hyväksi. Eniten kiinnosti 1600-luvun haisevan ja kuhisevan Lontoon kuvaus. Shakespearen ajan teatteriesitysten hurjasta älämölöstä oli myös hauska lukea. Haigin matkassa oli mielenkiintoista. Uskon että teos puhuttelee erityisesti brittilukijoita, sijoittuvathan sen tapahtumat pitkälti Lontooseen ja Englantiin. Haigin sanoma lienee se, että tärkeintä on rakkaus ja että on elettävä tätä päivää. Aika kulkee vääjäämättä vain yhteen suuntaan, emme sitä pysäyttää voi.
Paikoilla ei enää ole merkitystä ihmisille. Paikat eivät ole tärkeitä. Ihmiset ovat nykyään vain puoliksi läsnä siellä missä ovatkin. Heillä on aina vähintään toinen jalka suuressa digitaalisessa tyhjyydessä.
En juurikaan lue tämän tapaista fantasiafiktiota, mutta elävästi ja kiinnostavasti Haig kirjoittaa. Kirja oli kuitenkin aika monisivuinen, jotain 360 sivua kaikkiaan. Pitkästyin jonkun verran, pieni tiivistys olisi ollut hyväksi. Eniten kiinnosti 1600-luvun haisevan ja kuhisevan Lontoon kuvaus. Shakespearen ajan teatteriesitysten hurjasta älämölöstä oli myös hauska lukea. Haigin matkassa oli mielenkiintoista. Uskon että teos puhuttelee erityisesti brittilukijoita, sijoittuvathan sen tapahtumat pitkälti Lontooseen ja Englantiin. Haigin sanoma lienee se, että tärkeintä on rakkaus ja että on elettävä tätä päivää. Aika kulkee vääjäämättä vain yhteen suuntaan, emme sitä pysäyttää voi.
On vain nykyhetki. / Niinä hetkinä, jotka pakahtuvat elämästä, nykyhetki kestää ikuisesti, ja tiedän, että minulla on vielä monta nykyisyyttä elettävänäni.
Matt Haig
How to Stop Time 2017
Kuinka aika pysäytetään
Suomentanut Sarianna Silvonen
Kansi Tuomo Parikka
Aula & Co 2018
***
Kirjastosta
_______________
Vuonna 1975 syntynyt Matt Haig on tämän hetken suosituimpia brittiläisiä kirjailijoita. Hän on kirjoittanut sekä tietokirjoja että romaaneja aikuisille ja lapsille, usein tyylilajina spekulatiivinen fiktio. Hän on saanut kirjoistaan lukuisia palkintoja ja niitä on käännetty yli 30 kielelle.
Samaan vanhenemattomuuden ideaan olen törmännyt aiemmin espanjalaisen Enrique Morielin teoksessa Ajattoman kaupungin varjot. Morielin 'ajaton/iätön' oli paholaisen poika Barcelonassa.
Taustan kuva: Public domain / Suuri Lontoon palo syyskuussa 1666, jota Tom oli sammuttamassa.
Samaan vanhenemattomuuden ideaan olen törmännyt aiemmin espanjalaisen Enrique Morielin teoksessa Ajattoman kaupungin varjot. Morielin 'ajaton/iätön' oli paholaisen poika Barcelonassa.
Taustan kuva: Public domain / Suuri Lontoon palo syyskuussa 1666, jota Tom oli sammuttamassa.
Tämä oli miellyttävälukuinen kirja hyvällä teemalla elää juuri tätä päivää ja tätä hetkeä. Matt Haigilla on hyppysissään vanha kunnon tarinaniskennän taito:)
VastaaPoistaTodella tärkeä sanoma tuo, ei mitään ideaa haikailla menneitä tai kurkotella liikoja tulevaisuuteen. Tässä se elämä on. Nyt. Aika kivasti tuli historiaa kerrattua, tosin koin että niitä löytöretkeilijäjuttuja oli liikaa. Ehkä minua ei vain kiinnostanut...
PoistaTykkäsin tosi paljon seikkailla menneisyydessä ja aikamatkailla :)
VastaaPoistaJep, muistan että sinä tykkäsit kovastikin. Jostain syystä Haig ei saanut minua täysin mukaansa.
PoistaSí, contaba sobre cuatro cientos de historia en una manera muy interesante.
VastaaPoista