Luiz Ruffato - Lissabonissa muistin sinut

Lissabonissa muistin sinut  on maahanmuuttajan työnsaanti- ja sopeutumisvaikeuksista kertova pienoisromaani. Ei sinänsä erikoista, mutta vallan mainioksi ja riemastuttavaksi teoksen tekee Luiz Ruffaton tapa kirjoittaa ja hänen luomansa eläväisistä eläväisin, latinalaisen temperamentin omaava Sérgio. Siirtolaisuus entisestä siirtomaasta Brasiliasta entiseen emämaahan Portugaliin on ollut vilkasta kautta aikain, myös 1990-luvulla. Maahanmuuttajien päinvastainen virta on myös ollut vuolas; bloggauksen lopussa pari linkkiä aiheesta.

Suomalaisen lukijan on vaikea hahmottaa niitä moninaisia jännitteitä, joita näiden kahden maan välillä vallitsee ja joita Ruffato tekstissään irvailee. Coimbran yliopistossa brassit ja lusitaanit pitävät hajurakoa, Portugalin jalkapallomaajoukkueen kokoonpano puhuttaa ja Sérgiommekin kohtaa vähättelyä ja halveksuntaa. Vähäisen syntyvyyden vuoksi Portugalia uhkaa väestökato, mutta siellä arvostetaan enemmän vaaleita eurooppalaisia kuin omista entisistä siirtokunnista, esim. Angolasta tulevia mustia tai etnisesti sekoittuneita brasseja. Lukijan on syytä lukea alkuun myös huiman suomentajan Jyrki Lappi-Seppälän vinkki:

Tekijä käyttää typografisia keinoja korostaakseen toisaalta Brasilian portugalin puhe- ja kirjakielen välisiä eroja, toisaalta Portugalissa, Brasiliassa ja Afrikassa puhuttujen portugalin muunnosten erilaisuutta.

... tyhmähän minä en ole - valitsin puhekumppaniksi erään horatsun, joka huolimatta kalikkakorkoisista saappaistaan ja liki olemattomasta vaatetuksestaan näytti jokseenkin rehdiltä, joten kosketin hänen olkaansa, Ottia tuota... jolloin vaaleanruskean hiuspehkon peittämä pää kääntyi ja esiin tulivat vahvasti meikatut kasvot, sinisellä varjostetut silmät, tulipunaisiksi maalatut huulet, "Herran pieksut", hän kujersi, "Että oikein kotipuolen poikia!" (...) "Niin että brassityttö?", "Takuulla, brasileiríssima, ja sinä olet Minasista", "Vau, mistä arvasit?, "Vain minasilaiset sanovat Ottia tuota", ja hän nauroi koko vitivalkoisella hammasrivillään...

Varmastikin haasteellisen tekstin suomennos on minusta napakymppi! Kursiivi ja lihavointi istuvat nerokkaasti näiden kielellisten erojen osoittamiseen. Lukuelämys oli silkkaa nautintoa. Itse osaan portugalia vain Muito obrigada'n verran, mutta hänelle joka pystyy lukemaan alkukielellä ja tuntee näitä eroja, lukuelämys on taatusti vieläkin herkullisempi.

Ystävämme Sérgio, hellitellen Serginho on huoleton, kouluja käymätön ja köyhässä kodissa kasvanut nuorimies Cataguasesin pikkukapupungista. Hän pokailee tyttöjä ja kaahailee mopollaan kunnes varakkaasta perheestä oleva tyttöystävä Noema pamahtaa paksuksi. Se on pakkoavioliittoa se, ja pian syntyy poika Pierre. Yllättäen Noema alkaa liehua ympäriinsä bipolaarisena, joutuu hoitoon ja poika appivanhempien huostaan. Ero tulee ja työtön Serginho jää tyhjän päälle.

Kulmakunnan kapakkarähjässä pulpahtaa impulsiivinen päätös muuttaa Portugaliin rikastumaan. Ja ei kun tuumasta toimeen, ja kohta koko kaupunki lähettää miehen riemusaatossa valtameren yli. Luulisi että kun kieli on jo hallussa, kotoutuminen ja työllistyminen sujuisivat kuin vettä vaan. Mutta elämä Portugalissa ei vastaakaan Serginhomme ruusuisia kuvitelmia: asuntona nuhruinen matkustajakoti, osana ylenkatse ja rahattomuus. Lopullista romahdusta enteilee lyhyen ravintolatyöntekijän pestin päättyminen potkuihin, koska pomo ja asiakkaat arvostavat enemmän vaaleita ja sujuvasanaisia ukrainalaisia anatoleita. Heilastelu brassihuora Sheilan kanssa päättyy sekin höynäytykseen ja Sérgiomme päätyy passittomien ja paperittomien kastiin.

"Serginho, ollaan hylkysakkia", ei olla täällä Portugalissa penninkään arvoisia, "Meitä ei edes kutsuta nimeltä", ollaan pelkkiä brasseja. "No, mitä me sitten Brasiliassa ollaan?", ei mitään sielläkään, nyttemmin pelkästään toisenlaisia, "Paskamaa, pelkkiä varkaita ja huijareita!"

Ruffato sanoo pienoisromaaninsa alussa, että tämä tarina on kevyesti editoitu versio siitä, mitä Sérgio de Souza Sampaio (s. 1969, Cataguases, Minas Gerais) kertoi hänelle lissabonilaisessa baarissa. Ei väliä onko Sérgio todellinen henkilö vai ei, hänen tarinansa on koskettava, surullinen ja ajatuksia herättävä - tarina jonka Ruffato sai säkenöimään ja loistamaan. Vau ❤︎

Brasilia jossa elin, missä kärsin,

ja pienenä niin usein pelkäsin:

Kuinka kauan sitten sinut jätinkään

ja nyt muistan sinusta vain laivalaiturin.

(...)

Kaikkien kasvoilta paistaa maanpakolaisuus,

kahdeksi kappaleeksi revityn sylin kaipaus,

Epätoivoni haaksirikkoutukoon siis

matkalla vanhasta kotimaasta kohti uutta!

- Miguel Torga

Luiz Ruffato 

Estive em Lisboa e lembrei de você (2009)

Lissabonissa muistin sinut

Suomentanut Jyrki Lappi-Seppälä

Into 2018

****

Kirjastosta

_______________

Luiz Ruffato (s. 1961 Cataguases) on palkittu brasilialainen kirjailija ja runoilija. Hän syntyi  pienituloiseen maahanmuuttajaperheeseen: portugalilaistaustainen äiti työskenteli pesulassa, italialaistaustainen isä myi popcornia. Ruffato on julkaissut kaksi runoteosta ja kahdeksan romaania. Rutosti hevosia on palkittu Paulista Art Critics Associationin ja Machado de Assiksen palkinnoilla. - Sen verran Ruffato ihastutti, että Rutosti hevosia ja Tekokukkia päätyivät lukulistalleni!

Muissa blogeissa: Aina joku kesken, Kirjallisia, Kirjaluotsi, Kirjan pauloissa, Kirjarouvan elämää, Maailman kirjat, Mummo matkalla, Oksan hyllyltä

* Portugalilaiset maahanmuuttajat Brasiliassa, Wikipedia espanjaksi / noin. 35 miljoonalla brasilialaisella portugalilaiset juuret huomioiden maahanmuutto vuoden 1850 jälkeen.
* Maahanmuuttajat Portugalissa kansallisuusryhmittäin, Wikipedia espanjaksi / Angolasta n. 160.000, Brasiliasta n. 140.000, Ukrainasta n. 40.000.