Paula Havaste - Pronssitähti

Pronssitähti vie lukijan menneitten aikojen maalaisidylliin pieneen kylään Saarenmaalle. Tosiasiassa idylli on tietysti kaukana, sillä Virossa on uudet miehittäjät: saksalaiset ovat vaihtuneet Stalinin väkeen. Maita on lohkottu sovhooseille ja kyläläisille on annettu tiukat tuotantotavoitteet ja työvelvollisuudet. Kaikkialla näkyy aseistettuja neuvostovartijoita kiiltävine saappaineen ja tiukkoine katseineen. Pelko asuu ihmisten sydämissä.

Päähenkilö on nuori kovan lapsuuden elänyt Vilja. Hän on nuorikko ja tuore äiti, joka ahertaa oman talonsa pihapiirissä - hoitaa muutamia elukoita ja puutarhaansa. Puoliso Villem on niin söpö ja ihana, mutta kulkee pää runouden pilvissä. Mies piittaa vähät vaimonsa arjen huolista: Villem elää runoilleen ja unelmoi suurista, ei hänestä ole vaimon tueksi arjessa. Taloudessa elää myös Viljan aiemmin hyvin ylimielinen ja kopea anoppi Liilia, jonka kopeus on vaihtunut säikähtäneeseen lapsen mieleen.

Sattuu niin onnellisesti, että Villem voittaa koko Neuvostoliiton runouspalkinnon isä Aurinkoisesta kertovalla runollaan. Vilja varustaa huolestunein mielin miehensä Tallinnan matkalle pronssitähteään noutamaan. Tallinnassa uusien valtaapitävien kosteissa juhlissa sitten sattuu ja tapahtuu: viina virtaa ja snapseja kumotaan. Hienolla kunniakirjalla ja pronssitähdellä palkittu kunniarunoilija Villem toikkaroi kulttuuriväen votkanhuuruisissa juhlissa, mutta palaa kotiin hengissä, tosin ympäripäissään mutta hyvin uutisin. Ja niin vahvan ja realistisen Viljan elämä jatkuu; päivästä päivään samaa aherrusta, mutta hän tuntee että hänen pieni elämänsä ja juurensa ovat juuri tässä:

Oli lämpimän alkukesän leuto iltayö, tuoksui mehevältä mullalta ja kanervikon yrteiltä. Jostakin korkealta kuului joutsenen huudon kaiku, ja kun Vilja katsoi ylös, hän näki korkeuksissa kaksi valkeaa lintua lentämässä kohti pohjoista. Siellä ne pesivät, siellä ne aloittivat uutta elämää, hän ajatteli syvää lohdutusta tuntien. ------ Oli turha palata liikaa menneisiin tai odottaa liikaa tulevia. Kauas hän ei koskaan lähtisi vaan pysyisi tämän pienen pihan ja puutarhan luona, sylissään tämä tai joku tuleva lapsi. 

Havaste kuvaa hienosti maaseudun köyhää elämää ja arkista aherrusta. Ilo voi löytyä muutamasta kananpojasta tai pikkuporsaasta puutteen keskellä. Ilo löytyy ympärillä olevasta luonnosta ja lintujen liverryksestä; onni omasta tuvasta ja läheisistä. Pronssitähti on liikuttava kertomus juurevasta Viljasta, joka uurastaa päivästä toiseen haihattelevan miehensä rinnalla, ahdistavassa tilanteessa jossa ajatuksiaankin pitää varoa.

Tämä on ensimmäinen Havasteelta lukemani romaani, joten en tunne kirjailijan tyyliä enkä tiennyt mitä odottaa. Viron neuvostoaikojen kyseessä ollen odotin ehkä enemmän dramatiikkaa ja särmää. Kieli on hiottua ja kaunista kuten sitaattikin osoittaa, ja tarina sinänsä liikuttava mutta ehkä vähän naivi. Valitettavasti Pronssitähti ei vedonnut minuun, sillä koin lisäksi, että maalaiselämän yksityiskohtaista kuvausta oli liikaa. Uskon kuitenkin että Pronssitähti vetoaa moneen naislukijaan. Karun ja aherruksentäyteisen maalaiselämän kuvauksena erinomainen. Tuollaista meilläkin oli sotien jälkeen, onneksi ilman valvovaa isoveljeä.

Paula Havaste
Pronssitähti
Gummerus 2018
**
Kirjastosta
_______________

Muissa blogeissa: Tuijata

Paula Havaste ( s. 1962) on filosofian tohtori, jonka tuotantoon kuuluu tietokirjoja, runoja, lastenkirjoja sekä suosittuja historiallisia romaaneja. Romaanien pääosassa ovat naiset, jotka selviävät ankaristakin tilanteista. Havaste on opiskellut viron kieltä ja kulttuuria sekä erityisesti neuvostoaikaa Saarenmaalla museoissa ja arkistoissa sekä saarenmaalaisia haastattelemalla.

”Ihmiset löysivät jostain voimaa jatkaa eteenpäin, perustaa perheitä, viljellä maata, elää jopa onnen ja ilon hetkiä kaikesta huolimatta. Tällaiset selviytymistarinat ovat aina kiinnostaneet minua kirjailijana, ja selviytyjiä ovat myös Villem ja ennen kaikkea Vilja, joka niin rakastaa mehiläisiään. Toivon, että uutteran Viljan ja kunniakirjarunoilija Villemin tarina avaa vastauksia siihen, mistä onni voisi nykyäänkin löytyä”, Paula Havaste kertoo.