24. marraskuuta 2020

Anni Kytömäki - Margarita


Tämän Finlandia-ehdokkaan ehdin vielä ennen huomista voittajan julistusta. Anni Kytömäen Margarita on runsas ja polveileva romaani, kuten kirjailijan aiemmatkin teokset Kultarinta (2014) ja Kivitasku (2017)Kuuntelin romaanin äänikirjana, jonka kolme lukijaa veivät Kytömäelle rakkaisiin luonnonsuojelun ja ihmisyyden teemoihin. Kustantajan sivuilta löytyy vielä kirjailijan haastattelu Helsingin kirjamessuilla. Kannattaa kuunnella - klik.

Romaanissa kurkistetaan sota-aikaan, mutta pääosin tapahtumat sijoittuvat 50-luvulle. Kolme keskeistä henkilöä ovat Senni, Mikko ja Antti. Heitä ja sivuhenkilöitä yhdistävä tekijä on Kankariston kauppalan kylpylä, jossa syrjäänvetäytyvä ja jotenkin osattoman oloinen Senni hoitaa hierojana isältä perittyjä asiakkaita. Herkkä sotamies Mikko päätyy mieli järkkyneenä läheisiin Vehkasalon metsiin, ja metsänhoitaja Antti kartoittaa valtionmetsien puuvarantoja nousevan metsäteollisuuden tarpeisiin. Neljäs tärkeä kertojaääni kuuluu erittäin uhanalaiselle jokihelmisimpukalle, joka rauhoitettiin Suomessa vuonna 1955 ja jonka tieteellisestä nimestä Margaritifera margaritifera romaani on saanut nimensä. WWF:n sivulla on lajista upeita kuvia ja lisää tietoa.

Sormet lepäävät iholla kevyinä linnunsiipinä, ja silmät ummessa liikautan kasvojani niitä vasten. Tuuli pöyhii vaahteroita ja koivuja, kesä suhisee kuin sade. Pisarat virtaavat suoniini ja kasvavat puroksi, joka juoksee varpaisiin asti, kääntyy ja huljahtaa vatsanpohjaan.

Kytömäki on kirjoittanut muutaman valtavan kauniin ja aistillisen rakastelukohtauksen, ja luulenkin etten ole aiemmin lukenut mitään vastaavaa. Hän sanoo kirjamessujen haastattelussa halunneensa tutkia mm. sitä, missä määrin ihminen voi itse päättää omasta kohtalostaan, vai onko kaikki vain sattumaa. Valkealassa kasvanut Mikko oli kasvanut pasifisti-isänsä aatteiden ympäröimänä, mutta niin vain hänkin joutui sotaan ja etulinjaan täyttämään valtion määräystä. Senni toteutti isänsä valitsemaa työuraa omia toiveitaan kuuntelematta. Sennin perheen unelma muutosta Petsamoon kariutui, kun isän ja Suomen itäisen sojottavan käsivarren vei sota. Arka ja pienissä ympyröissä kasvanut Senni keräsi kaiken empatiani.

Sotienjälkeisen perhepolitiikan tunteettomuus löi silmille Sennin raskauden kuvauksessa. 'Valtion vauvaa' oman henkensä uhalla kantanutta Senniä ei autettu ja lääkärien mantrat naisen velvollisuudesta synnyttää kirkuivat korvissani. Tuolloinen ihanne oli vähintään kuusi lasta per perhe eivätkä lääkärit tunteneet äärimmäisen voimakasta raskauspahoinvointia, hyperemeesiä, josta Senni kärsi. On käsittämätöntä, ettei Sennille myönnetty aborttia, vaikka hän oli ilmeisessä hengenvaarassa.

Tähän päivään Margaritan liittää 1950-luvun alun polioepidemia. Lohtua tuo se, että siihenkin löytyi rokote, ehkä niin onnellisesti käy koronankin kohdalla. 19 tuntia kuunneltavaa tai 582 sivua luettavaa on tietysti paljon. Paksujen kirjojen kohdalla tuntuu aina siltä, että tiivistämisen varaa olisi. Margaritassakin on paljon sivuhenkilöitä ja kuvauksia heidän elämästään, mutta toisaalta tämä tekee ajankuvan eläväksi. Kuunnellessani ihmettelin Kytömäen anatomian tuntemusta, mutta sitten luin että hän on yhdeltä ammatiltaan hieroja - ilmankos! 

Margarita on vahva ja vaikuttava romaani, myös juoneltaan taitavasti punottu. Tarina sai miettimään ihmisen osaa pienenä universumin höytyvänä; miettimään myös sotiamme ja Suomen sodanjälkeisiä vuosia. Luonnonsuojelun teema on aina ajankohtainen ja juuri nytkin keskustellaan kiivaasti valtionmetsien uhanalaisista lajeista, joita hakkuut ja ilmastonmuutos uhkaavat. Kytömäen luontokuvauksen lumoavuutta ei voi liikaa ylistää. Siinä kuultaa rakkaus luontoon ja itse todeksi eletty. Henkilöiden rinnalla kuljeksin Vehkasalolla ja muissa ikimetsissä. Linnut lauloivat ja pihka tuoksui. Toivon, että Sennin ja Antin pelastamat jokihelmisimpukat päätyivät riittävän kirkkaaseen veteen ja pelastuivat.


Finlandia 2020 - lukemisen juhlaa huomenna Yle TV 1:ssä klo 19.00. 
Kaunokirjallisuuden voittajan valitsee kapellimestari Hannu Lintu. Olen lukenut tähän mennessä 
ehdokkaista neljä: Kinnusen, Kytömäen, Kännön ja Vuori-Kemilän teokset, 
enkä pystyisi tekemään valintaa. Jännittävää.

Anni Kytömäki - Margarita
Kansi Jenni Noponen
Gummerus 2020
Äänikirjan lukijat Mirjami Heikkinen, Aarne Linden, Ville-Veikko Niemelä
______________
Kirjailijan kuva Vihreä lanka

Anni Kytömäki (s. 1980) on hämeenkyröläinen kirjailija, joka on työskennellyt kansalaisjärjestöissä ja muusikkona. Kotiseudullaan hän kulkee harjuilla, soilla ja sammalmetsissä, kuuntelee tuulta ja etsii polkuja tarinoihin, jotka saattoivat olla totta. Kytömäen esikoisromaani Kultarinta (2014) oli ilmestymisvuonnaan Finlandia-palkintoehdokkaana. Kytömäki sai teoksestaan Kaarlen palkinnon, Blogistanian Finlandian, Tulenkantaja-palkinnon sekä Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinnon. Kytömäen toinen romaani Kivitasku (2017) on ollut suuren suosion kohteena ja voittanut niinikään Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinnon.

7 kommenttia:

  1. Tämä ei lähtenyt viemään minua mukanaan. Jätin kirjan lukemisen jo muutaman sivun jälkeen. Enkä aio palata, vaikka saisi Finlandian. Kultarinnasta ja Kivitaskusta tykkäsin, olivat tosi hyviä ja mukaansatempaavia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokainen kirja vaatii sille sopivan lukuajan, aina ei nappaa. Tämä on paksu. Minä mielelläni lyhentäisin hiukan näin paksuja kirjoja. Vain muutaman sivumäärältään tällaisen luen vuodessa.

      Poista
  2. Tämä ja Kinnusen kirja kirja olivat minun suosikkini ehdokkaista.
    Ei kertonut katuvansa ja Margarita toimivat minulle myös tietokirjoina. Sain molemmista paljon uutta tietoa.
    Onnea Anni Kytömäelle voitosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoja kirjoja molemmat. Kaikki Kytömäen kirjat ovat tehneet vaikutuksen, Kinnuselta olen lukenut vain tämän uusimman. Polio-epidemia istui niin hyvin tähän päivään. Huomenna tulee taas uusia koronarajoituksia, ikävää kun ei voi / uskalla tavata lapsenlapsia.

      Poista
  3. Itse oli jo sivuuttamassa tätä kirjaa, kun sitten luin Kytömäen haastattelun ja ihastuin hänen jokisimpukkavertaukseen. Tunnistin siitä itseni ja ihastuin muutenkin Kytömäen pohtivaan asenteeseen. Alkoi ihan hävettää, etten ole aiemmin tutustunut Kytömäen teoksiin! Tämä sinun kirjoituksesi vielä sinetöi haluni lukea tämä kirja. Ja kenties sitten Kytämäen muutkin romaanit.

    Nyt kommentoidessani tiedän, että Kytömäki voitti Finlandian - onnea hänelle! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kultarintaa suositan sinulle myös, se vei minut aivan hurmoksiin, Kivitasku ei aivan niin. Kytömäki taisi sanoa Finlandia-puheessaan, että hän on varsin 'kuorellinen' ihminen, siis introvertti. Hän on niin hento, mutta kirjoittaa vahvasti, käsittämätöntä. Kaikki hänen romaaninsa ovat paksuja, eli kannattaa varata aikaa.

      Poista
  4. Olen samaa mieltä kanssasi, kirja oli vahva ja vaikuttava. Minulla kirii kotimaisten suosikkien kärkikastiin! Aivan ihana kirja!

    VastaaPoista

Thank you for your comment ♥ All comments containing an advertising link shall be removed.

Kommentoimalla HYVÄKSYT, että Google kerää sinusta määrättyjä tietoja. Mitä ne ovat, löytyy sivulta Yksityisyydensuoja ja Googlen sivulta.