Anni Kytömäki - Margarita

Tämän Finlandia-ehdokkaan ehdin vielä ennen huomista voittajan julistusta. Anni Kytömäen Margarita on runsas ja polveileva romaani, kuten kirjailijan aiemmatkin teokset Kultarinta (2014) ja Kivitasku (2017). Kuuntelin romaanin äänikirjana, jonka kolme lukijaa veivät Kytömäelle rakkaisiin luonnonsuojelun ja ihmisyyden teemoihin. Kustantajan sivuilta löytyy vielä kirjailijan haastattelu Helsingin kirjamessuilla. Kannattaa kuunnella - klik.

Romaanissa kurkistetaan sota-aikaan, mutta pääosin tapahtumat sijoittuvat 50-luvulle. Kolme keskeistä henkilöä ovat Senni, Mikko ja Antti. Heitä ja sivuhenkilöitä yhdistävä tekijä on Kankariston kauppalan kylpylä, jossa syrjäänvetäytyvä ja jotenkin osattoman oloinen Senni hoitaa hierojana isältä perittyjä asiakkaita. Herkkä sotamies Mikko päätyy mieli järkkyneenä läheisiin Vehkasalon metsiin, ja metsänhoitaja Antti kartoittaa valtionmetsien puuvarantoja nousevan metsäteollisuuden tarpeisiin. Neljäs tärkeä kertojaääni kuuluu erittäin uhanalaiselle jokihelmisimpukalle, joka rauhoitettiin Suomessa vuonna 1955 ja jonka tieteellisestä nimestä Margaritifera margaritifera romaani on saanut nimensä. WWF:n sivulla on lajista upeita kuvia ja lisää tietoa.

Sormet lepäävät iholla kevyinä linnunsiipinä, ja silmät ummessa liikautan kasvojani niitä vasten. Tuuli pöyhii vaahteroita ja koivuja, kesä suhisee kuin sade. Pisarat virtaavat suoniini ja kasvavat puroksi, joka juoksee varpaisiin asti, kääntyy ja huljahtaa vatsanpohjaan.

Kytömäki on kirjoittanut muutaman valtavan kauniin ja aistillisen rakastelukohtauksen, ja luulenkin etten ole aiemmin lukenut mitään vastaavaa. Hän sanoo kirjamessujen haastattelussa halunneensa tutkia mm. sitä, missä määrin ihminen voi itse päättää omasta kohtalostaan, vai onko kaikki vain sattumaa. Valkealassa kasvanut Mikko oli kasvanut pasifisti-isänsä aatteiden ympäröimänä, mutta niin vain hänkin joutui sotaan ja etulinjaan täyttämään valtion määräystä. Senni toteutti isänsä valitsemaa työuraa omia toiveitaan kuuntelematta. Sennin perheen unelma muutosta Petsamoon kariutui, kun isän ja Suomen itäisen sojottavan käsivarren vei sota. Arka ja pienissä ympyröissä kasvanut Senni keräsi kaiken empatiani.

Sotienjälkeisen perhepolitiikan tunteettomuus löi silmille Sennin raskauden kuvauksessa. 'Valtion vauvaa' oman henkensä uhalla kantanutta Senniä ei autettu ja lääkärien mantrat naisen velvollisuudesta synnyttää kirkuivat korvissani. Tuolloinen ihanne oli vähintään kuusi lasta per perhe eivätkä lääkärit tunteneet äärimmäisen voimakasta raskauspahoinvointia, hyperemeesiä, josta Senni kärsi. On käsittämätöntä, ettei Sennille myönnetty aborttia, vaikka hän oli ilmeisessä hengenvaarassa.

Tähän päivään Margaritan liittää 1950-luvun alun polioepidemia. Lohtua tuo se, että siihenkin löytyi rokote, ehkä niin onnellisesti käy koronankin kohdalla. 19 tuntia kuunneltavaa tai 582 sivua luettavaa on tietysti paljon. Paksujen kirjojen kohdalla tuntuu aina siltä, että tiivistämisen varaa olisi. Margaritassakin on paljon sivuhenkilöitä ja kuvauksia heidän elämästään, mutta toisaalta tämä tekee ajankuvan eläväksi. Kuunnellessani ihmettelin Kytömäen anatomian tuntemusta, mutta sitten luin että hän on yhdeltä ammatiltaan hieroja - ilmankos! 

Margarita on vahva ja vaikuttava romaani, myös juoneltaan taitavasti punottu. Tarina sai miettimään ihmisen osaa pienenä universumin höytyvänä; miettimään myös sotiamme ja Suomen sodanjälkeisiä vuosia. Luonnonsuojelun teema on aina ajankohtainen ja juuri nytkin keskustellaan kiivaasti valtionmetsien uhanalaisista lajeista, joita hakkuut ja ilmastonmuutos uhkaavat. Kytömäen luontokuvauksen lumoavuutta ei voi liikaa ylistää. Siinä kuultaa rakkaus luontoon ja itse todeksi eletty. Henkilöiden rinnalla kuljeksin Vehkasalolla ja muissa ikimetsissä. Linnut lauloivat ja pihka tuoksui. Toivon, että Sennin ja Antin pelastamat jokihelmisimpukat päätyivät riittävän kirkkaaseen veteen ja pelastuivat.

Finlandia 2020 - lukemisen juhlaa huomenna Yle TV 1:ssä klo 19.00. 

Kaunokirjallisuuden voittajan valitsee kapellimestari Hannu Lintu. Olen lukenut tähän mennessä 

ehdokkaista neljä: Kinnusen, Kytömäen, Kännön ja Vuori-Kemilän teokset, 

enkä pystyisi tekemään valintaa. Jännittävää.

Anni Kytömäki - Margarita

Kansi Jenni Noponen

Gummerus 2020

Äänikirjan lukijat Mirjami Heikkinen, Aarne Linden, Ville-Veikko Niemelä

______________

Kirjarouvan elämää   /   Kulttuuri kukoistaa

Tuijata

Kirjailijan kuva Vihreä lanka

Anni Kytömäki (s. 1980) on hämeenkyröläinen kirjailija, joka on työskennellyt kansalaisjärjestöissä ja muusikkona. Kotiseudullaan hän kulkee harjuilla, soilla ja sammalmetsissä, kuuntelee tuulta ja etsii polkuja tarinoihin, jotka saattoivat olla totta. Kytömäen esikoisromaani Kultarinta (2014) oli ilmestymisvuonnaan Finlandia-palkintoehdokkaana. Kytömäki sai teoksestaan Kaarlen palkinnon, Blogistanian Finlandian, Tulenkantaja-palkinnon sekä Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinnon. Kytömäen toinen romaani Kivitasku (2017) on ollut suuren suosion kohteena ja voittanut niinikään Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinnon.