Pari vuotta sitten ilmestynyt Anniina Tarasovan esikoisteos Venäläiset tilikirjani on saanut jatkoa. Särmikäs uraohjus, pieni ja pippurinen Reija Wren touhuaa taas Pietarissa vosukorkkareissaan, tällä kertaa megaluokan monialayritys Woilingtonin leivissä.
En ollut tullut Kyprokselle litkimään vedellä jatkettua ouzoa. Minulle tämä matka ja Venäjä tarkoittivat tasaista, Uralvuorten korkuista verenpainetta ja urakiitoa.
Kuoleman kulissit alkaa Kyprokselta, jossa Woilington Ltd. pitää maailmanlaajuista konferenssiaan. Reija on laskenut kaiken tämän kortin varaan ja pesti tuntuu aivan varmalta, vaikka työsopimusta ei vielä olekaan. Mutta sitten hänet headhuntannut Ezra putoaa hotellin ylätasanteelta ja kuolee. Woilingtonin pääpomo väittää, ettei Reija sovikaan heidän tiimiinsä. Ei näytä lupaavalta, mutta onnellisten sattumusten kautta Reija saa kuin saakin toimen: hänen tehtävänään on tutkia kannattaako yrityksen ostaa venäläinen muovialan yritys Novyneft. Tiimi on mitättömän pieni. Siihen kuuluvat Reijan lisäksi vain suomalainen Miko, kreikkalaisvenäläinen Ana ja yllätys, yllätys: pomoksi ilmaantuu mies menneisyydestä - Konstantin, jonka kanssa ollaan napit vastakkain ihan joka asiassa.
Ei olisi ikinä pitänyt luottaa mieheen, joka oli lukenut pääaineenaan lingvistiikkaa mutta sen jälkeen jotenkin päätynyt töihin pääomasijoitusyhtiöön. Konsta ei osannut käyttää edes Exceliä, jo sen olisi pitänyt olla varoitusmerkki. Mutta Konsta oli minulle vähän kuin pokeri, sikarit tai olut: vaikka olisin vetänyt överit, aina paheet alkoivat jossain vaiheessa taas kiinnostaa.
Reija on menettänyt entisen hulppean työsuhdeasuntonsa ja asuu nyt entisessä kommunalkassa toimittajaystävänsä Innan ja tämän miehen Ivanin kanssa. Hän on hyvin yksinäinen, kihlaus Veli-Pekan kanssa on purkautunut ja mies on nainut toisen. Reijaa askarruttaa kovin hänen äitinsä menneisyys, josta tihkuu uutta tietoa. Isä Perttikin tuntuu epäilyttävältä ja salailevalta. Emoyhtiön HR-osaston Pamela hiillostaa, moitteita ja uhkauksia satelee, puhelinta kuunnellaan ja naista seurataan. Sotkuinen ja haasteellinen vyyhti taas kerran.
Valitsin toimistokengikseni törkeimmät korkokenkäni verenpunaisella pohjalla. Loboutinit eivät todellakaan olleet mitkään työkengät, mutta onneksi oltiin Venäjällä. Ei tarvinnut huolehtia, vaikutinko viisitoistasenttisissä kengissä vosulta, kuten kaikki olisivat entisellä työpaikallani Turussa ajatelleet.
Kuoleman kulissit on kiva sekoitus chick litiä ja dekkaria. Kuuntelin kirjan äänikirjana ja annoin itseni uppoutua tarinaan. Olen käynyt Pietarissa vain lyhyellä viikonloppumatkalla, joten pidin kovasti Pietarin ja venäläisen elämänmenon kuvauksista. Pieniä venäläisiä välähdyksiä tuli vastaan pitkin matkaa. Tarasovan kielellinen ilmaisu on hyvin omaperäistä ja hauskaa. Hän käyttää sanoja, joita ei ole tullut ennen vastaan, ties vaikka osa olisi Tarasovan omia sepitteitä.
Pysyin Reijan vauhdissa kiinnostuneena ja valppaana. Loppu tuntui särmikkäälle naiselle vähän siloiselta, mutta siitä löytyy kiinnostava asetelma Reijan seikkailujen seuraavaan osaan. Miten Reija selviää selkänsä kanssa, mitä äidistä loppujen lopuksi paljastuu ja ennen kaikkea: miten Reijan ja Konstan tarina jatkuu. Ja mitä Tolstoin Sodan ja rauhan henkilöhahmon Andrei Bolkonskin viestiin sisältyy: Voitko sinä sovittaa äitisi synnit?
Gummerus 2020
Äänikirjan lukija Usva Kärnä
_______________
Äänikirjan lukija Usva Kärnä
_______________
Anniina Tarasovan (s. 1985) esikoisromaani Venäläiset tilikirjani ilmestyi helmikuussa 2018. Tarasova opiskeli sosiologiaa Turun yliopistossa ja kauppatieteitä Aalto-yliopistossa. Kauppatieteiden gradussaan hän tutki ekspatriaatin työarkea Venäjällä.
Kuulosti heti kiinnostavalta. Olen viime viikkoina siirtynyt äänikirjojen maailmaan ja täytän kirjahyllyyn helposti 'tämä seuraavaksi' -riviä.
VastaaPoistaÄänikirjat on hieno juttu. Pietari ja venäläisyys ovat tässä hienosti läsnä.
Poista