10. marraskuuta 2020

Haruki Murakami - Pimeän jälkeen


Tarkastelemme maisemaa yötaivaalla liitävän linnun silmin. Laajassa näkökentässämme kaupunki tuo mieleen jonkin valtavan olennon. Tai kokonaisuuden, joka on muodostunut monien eliöiden kietoutuessa yhteen. // Kaupungin jyrinä on alati läsnä basso continuona. Se on monotoninen, ei kohoa eikä madallu, mutta sisältää silti jonkin aavistuksen tulevasta.

Haruki Murakami vie lukijan uusimmassa suomennetussa teoksessaan öiseen Tokioon. Parisataasivuinen Pimeän jälkeen kuvaa yhtä yötä tässä miljoonakaupungissa. Kaikki tapahtuu muutamana yön tuntina klo 23.56 - klo 06.53, ennen auringonnousua. Baarissa nuori kiinan kielen opiskelija Mari viettää unetonta yötään lukien paksua kirjaa. Hänen seuraansa tuppautuu pian pasunisti Takashi, joka harjoittelee bändinsä kanssa lähistöllä läpi yön. Itse asiassa he ovat tavanneet aiemminkin, mutta Takashi tuntuu olevan enemmän kiinnostunut Marin jumalaisen kauniista sisaresta Eristä.

Erissä on jotain tavallisesta tai normaalista poikkeavaa: hän nukkuu eikä ota herätäkseen. Tytöt asuvat vanhempiensa kanssa, mutta lääkäriin he eivät ole tytärtään patistaneet evätkä ole asiasta huolissaan. Maria sisaren nukkuminen ahdistaa, mutta vanhemmat ovat sitä mieltä, että tarpeeksi levättyään tytär herää kyllä.  Murakami ei olisi Murakami, jos hän ei toisi tarinaan maagista realismia tai surrealismia: hän tuo Erin huoneeseen televisioruudun kautta näkyvän toisen todellisuuden ja Eri sänkyineen siirtyilee näiden todellisuuksien välillä.

Kiinankielentaitoisena Mari joutuu tulkiksi tuntihotelli Alphavilleen, jossa joku asiakas on pahoinpidellyt japania osaamattoman kiinalaisen prostituoidun. Mari ystävystyy tuntihotellin työntekijöiden kanssa ja menee sinne yhteen huoneeseen jopa torkkumaan. Takashin kanssa tavataan toistamiseen ja heidän välilleen syntyy yhä avoimempia keskusteluja. Sulkeutunut Marikin avautuu lapsuuden merkittävästä tapahtumasta ja saman tekee Takashi. Jossain vaiheessa he istuvat leikkipuistossa ja syöttävät pientä valkoista kissanpentua. Siinä se taas on, Murakami ja kissat!

Murakami suo meidän kurkistaa myös tärkeää tietokoneohjelmaa korjaavan Shirakawan öiseen työhuoneeseen. Mies tekee töitä läpi yön, mutta ehtii välillä käydä tuntihotellissa panemassa ja pieksemässä prostituoituja. Tämä perheenisä oli romaanin jäätävin hahmo. Eristä minulle tuli mieleen Ottessa Moshfeghin teoksen Vuosi horroksessa päähenkilö, joka myös halusi vain nukkua. Molemmilla nuorilla naisilla oli käytössään myös uneen vieviä pillereitä, Moshfeghin naisella kasapäin.

Minulla oli kirjaston kirjakin lainassa, mutta silti kuuntelin Pimeän jälkeen äänikirjana. Pidin kovasti Toni Kamulan äänestä, joka istui loistavasti myös Marin ja Takashin dialogeihin. Antti Valkaman suomennos tuntui myös erinomaiselta. Onhan tämä absurdi ja surrealistinen tarina, osittain ruma ja väkivaltainenkin. Mutta joku kumma imu tässä Murakamin lyhyessä teoksessa oli. Öinen Tokio sykki ja oudot kulkijat risteilivät suurkaupungin yössä. Kaikki kerrottu voisi hyvin olla totta. 

Uusi päivä on saapunut jo aivan likelle, mutta vanhan päivän raskaat helmat laahaavat yhä näkyvillä. Meriveteen törmäävän ja sen kanssa voimia koettelevan jokiveden lailla myös uusi aika kamppailee vanhaa aikaa vastaan, sekoittuu siihen.

Haruki Murakami - Pimeän jälkeen
Alkuteos Afuta Daku 2004
Suomentanut Antti Valkama
Kansi Jussi Kaakinen
Tammi 2020
Äänikirjan lukija Toni Kamula
_______________


Öisin aika tuntuu kulkevan omassa uomassaan, ja todellisuuskin saattaa nyrjähtää hetkittäin paikaltaan.

7 kommenttia:

  1. Öinen Tokio tässä tosiaan syvästi ja hyvästi sykki, ja Shirakawan persoona loi kontrastia unenomaiseen, viivyttelevään yleistunnelmaan. Teos istui saumatta ajankohdan vallitsevaan hämäränhyssään. Murakami osaa asiansa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Loistavaa luettavaa pimeään marraskuuhun, totta!

      Poista
  2. Minäkään en pidä paksuista kirjoista. Sellainen jää useimmiten lukematta. Murakami on yksi suosikkikirjailijoistani, jolla toki on myös niitä ’tiiliskiviä’.

    VastaaPoista
  3. Kiitos tuon uusimman Murakamin esittelystä. Ehdottomasti minun lempikirjailijoita. Pidän jopa hänen maagisesta realismistaan, jotka kohtaukset ovat jotenkin keinotekoisia hänen kirjoissaan. Tämän tulen kyllä lukeneeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä iski minuun jostain syystä. Minusta Mari ja Takashi tuntuivat aidoilta nuorilta aikuisilta, vähän aroilta ja eksyneiltä. Sisko Erin arvoitus ei minulle oikein selvinnyt, mutta ei se ollut tarpeenkaan.

      Poista
  4. Hyvä arvio! Tä taas tykkää pitkistä tarinoista, onneksi jonkun TSHn saa kolmesa osassa, samoin monet Clavellin teoksista joista tykkään, on jaettu useampaan kirjaan. Pitkiin tarinoihin, sukukertomuksiin, syntyy ihan erilainen side kun kerrotaan ihmisten koko elinkaari ja viekä oerään niiden lasten... . Tiiliskivet kunniaan!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, Murakamilta löytyy niitä tiiliskiviäkin! En tiedä oletko lukenut. Paksuin taitaa olla 1Q84, sivumääriä en mene sanoman. Se on tosi hyvä, samoin Kafka rannalla.

      Poista

Thank you for your comment ♥ All comments containing an advertising link shall be removed.

Kommentoimalla HYVÄKSYT, että Google kerää sinusta määrättyjä tietoja. Mitä ne ovat, löytyy sivulta Yksityisyydensuoja ja Googlen sivulta.