6. syyskuuta 2018

Luiz Ruffato - Rutosti hevosia


Sāo Paulo - jätti joka ei koskaan pysähdy

Etelä-Amerikan suurin kaupunki Sāo Paulo on jättimäinen sulatusuuni, jonka hektisessä ja meluisassa sykkeessä rikkaita vaanii joka hetki kidnappaus, ryöstö tai ryöstömurha; se on kaupunki, jossa yhteiskunnasta ulos tipahtaneet poloiset yrittävät vain selvitä hengissä päivästä toiseen. Kaupungin massiivisuutta ja sekasortoa on pienen ja puhtaan Suomen asukkaan vaikea hahmottaa: 12 miljoonaa asukasta, ja koko metropolialueella liki 20 miljoonaa. Sāo Paulo on pilvenpiirtäjien ja faveloiden kaupunki, rikollisuuden ja paheiden pesä, oikea sodoma ja gomorra.

Brasilialaiset kuulemma sanovat, että Sāo Paulo on kaupunki joka ei osaa pysähtyä - una ciudad que no puede parar. Teoksen alussa on lainaus Cecilia Meirelesiltä: Hevosia oli niin paljon ettei niiden nimiä värejä alkuperää kukaan enää muista. Ruffato on valinnut tuosta nimettömästä ja kasvottomasta massasta seitsemänkymmentä ihmiskohtaloa ja läväyttää ne hengästyttävällä tavalla ja vauhdilla lukijan katseltaviksi. Näky ei ole kaunis.

bussi pomppii Avenida Reboucasilla
vihreä valo punainen
autoja autoja
kerjäläisiä katukauppiaita poikia tyttöjä
pankkirosvoja taskuvarkaita prostituoituja diilereitä
autoja autoja
taas yksi päivä
tiistai
viikonloppu kaukana edessä
katuvalot autonlyhdyt bussien reittikilvet
kaikkien sydän on väsynyt
                     ja ruumis väsyneempi
                                           vielä väsyneempi
pohkeita särkee päätä särkee ja

Köyhien maahanmuuttajien lapsena Ruffato tietää mistä puhuu: hän on elänyt tuon jättimäisen miljoonakaupungin kaduilla ja kokenut itse myös asunnottomuuden. Liikenteen järkyttävä meteli, alituiset ruuhkat ja hengitystä haittaava keltainen saastesumu ovat arkipäivää. Sitä ovat myös narkkarit, prostituutio, pedofilia, varkaudet ja tapot; ennen kaikkea joka hetki läsnä olevat väkivalta ja vaara, jotka sävyttävät Ruffaton teosta.

Suomentajalla, Jyrki Lappi-Seppälällä on ollut työssään haasteita, mutta kokemuksellaan ja taitavuudellaan hän on luonut upeaa jälkeä tässäkin. Ruffaton monesti välimerkittömät, pitkät ja polveilevaa ajatuskulkua tulvivat lauseet ja sanojen litaniat vaativat lukijaltakin tarkkaavaisuutta. Typografisina keinoina on tässäkin teoksessa käytetty lihavointia ja kursiivia. Väliin Ruffaton teksti muuttuu riveille jaetuksi proosarunoksi, väliin tarjotaan listoja ja sanomalehtien rivi-ilmoituksia.

Kollaasiajatus on aika kuvaava tälle teokselle. Jokainen ruutu, ikkuna tai luukku huutaa omaa yksilöllistä onnettomuuttaan. Luukuista kaikuu kuolema ja epätoivo. Luukuista huokuu väkivalta ha pelko. Ruffato esittää hämmästyttävän monta erilaista ihmiskohtaloa ja ääntä, joista monet tuntuivat tosilta ja autenttisilta.

Kevyt ja helppo luettava Rutosti hevosia ei ole. Se on hurja ja julma; surullinen ja metelöivä. Se on tykittävän kakofonian täyttämä kuvaus pienissä lokeroissaan pyristelevistä onnettomista ihmisistä yhteiskunnan laidalla - ympärillään tuo mieletön miljoonakaupunki.

Eles eram muitos cavalos 2001
Rutosti hevosia
Suomentanut Jyrki Lappi-Seppälä
Kansi Tex Hänninen
Into 2014
*****
Kirjastosta
_______________

Rutosti hevosia on kollaasimaalaus, sanoo Antti Majander, HS 22.5.2014
Bloggaukseni teoksesta Lissabonissa muistin sinut

Into: Frankfurtin kirjamessujen kohukirjailijan Luiz Ruffaton tunnetuin teos Rutosti hevosia on hypnotisoiva yhdenpäivänromaani São Paulon vimmaisesta metropolista. Useiden kertomusten kollaasina romaani pureutuu kaoottisen ja loputtoman suuren kaupungin asukkaiden jokapäiväiseen elämään. Kekseliäästi rakentuva teos vangitsee urbaanin moniäänisyyden ja imaisee lukijan ensimmäiseltä sivulta lähtien. Ruffato kirjoittaa ja puhuu niin kuin näkee maailman, eikä näky ole aina kaunis. Henkeäsalpaavalla vauhdilla kirja esittelee lukijalle metropolin rikkaat, köyhät, varkaat, prostituoidut, aseiden salakuljettajat, lääkärit, työttömät, katukauppiaat, taksikuskit ja slummien lapset. Ruffaton metropolissa ihmiset hukkuvat nimettömyyteen. Tavallisia ihmissuhteita ei enää ole, juurettomia luokkia yhdistää väkivalta ja pelko. 

CC by Jonathan Olsson

Wikipedia: São Paulo on vauras, mutta kaupungissa on myös paljon köyhyyttä. Faveloissa asuu iso määrä köyhiä ihmisiä vieretysten rikkaiden kanssa. Alueet on saatettu eristää sähköaidoin ja erilaisin turvajärjestelmin, koska rikkaat pelkäävät köyhien tekemiä rikoksia. Rikollisuus onkin São Paulossa maailman huippuluokkaa. Eniten tehdään kidnappauksia, ryöstöjä ja murhia. Sen takia monet liikemiehet lentävät helikoptereilla töihin ja kulkevat luodinkestävillä autoilla. São Paulossa on ennätysmäärä helikoptereita ja erillinen lentoliikennejärjestelmä helikoptereita varten. Poliiseista on huutava pula. São Pauloon on luotu erityinen erikoisryhmä kidnappauksia vastaan, mutta silti voimavarat ovat vähissä. 

8 kommenttia:

  1. Jo esittelysi saa minut vakuuttuneeksi että tämä pitää itse lukea ja kokea, kiitos siis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on raju tarinaltaan ja Ruffaton tapa kirjoittaa tekee siitä vielä rajumman. Kovia kohtaloita.

      Poista
  2. Kuulostaa hyvin mielenkiintoiselta.Pelottava olisi tuolla asua. Kiitos esittelystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rikkaat pelkäävät, köyhillä on slummeissaan surkeaa - mutta ei keskiluokkakaan ole turvassa: joku katuammunta voi vammauttaa tai viedä hengen joko itseltä tai perheenjäseneltä. Hirviömäinen kaupunki, en minäkään haluaisi tuollaisessa asua.

      Poista
  3. Kiitos kiinnostavasta kirjan esittelystä. Taidanpa laittaa lukulistalle. Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä molemmat Ruffaton kirjat olivat kovasti mieleeni. Mukava lukea vähän vieraammista kaupungeista.

      Poista
  4. Ruffato on säälimättömän taitava kuvatessaan Brasilian kirjon, värikylläisyyden ja vahvan, rajun luokkajaon kaleidoskooppia. Hän on myös yhteiskunnallinen vaikuttaja - eikä siksi kotmaassaan kaikkien suosiossa -ja jonka viljelemä tyyli on lähinnä toteavaa sekä tuputtamattomasti kantaaottavaa. Samba soi, faveloissa paukkuvat aseet ja henki on halpaa; elämä on rajua.
    Ruffaton teosten henkilöt herättävät vastakaikua, ovat lihaa ja verta omine tuntemuksineen. Vaivattoman oloinen kerronta kuljettaa lukijansa lupaa kysymättä kaupunkien tuoksuihin, hälinään ja kiivaaseen sykkeeseen.
    Brasiliaa ei voi olla rakastamatta ja Ruffato onkin yksi suosikkikirjailijoistani:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vaan Takkutukka! Oli kuin itse olisin paikan päällä ihmetellyt (ja kauhistellut) kaikkea tuota kurjuutta ja rumuutta. Henki on tosiaan halpaa! Tekokukkia on myös lukulistalla, jahka ehtisin.

      Poista

KIITOS kommentistasi ♥ THANK YOU for your comment ♥

HUOM! Kaikki jonkun mainoslinkin sisältävät kommentit poistetaan. - OBS! All comments containing an advertising link shall be removed.

Kirja vieköön! ei pidä lukijarekisteriä eikä kerää minkäänlaisia lukijatietoja itse. Blogger-blogina noudatamme Googlen yksityisyydensuojakäytäntöä. Kommentoimalla HYVÄKSYT, että Google kerää sinusta määrättyjä tietoja. Mitä ne ovat, löytyy sivultaYksityisyydensuoja ja Googlen sivulta.