18. syyskuuta 2018

Tapio Koivukari - Poltetun miehen tytär


WANTED
”Ja tällainen on hänen ulkomuotonsa:
Hyvinkin keskimittainen, vaaleaverinen, poskipäiltään
korkea, kepeäliikkeinen ja puheissaan järkevä.
Runonlaulajana miltei naisten parhaita.”

- etsintäkuulutus yleiskäräjien pöytäkirjoissa kesällä 1656

Valitsin Poltetun miehen tyttären luettavaksi, koska noitavainot kiinnostavat. Tapio Koivukarin tarinan pohjana on islantilainen tositapaus 1600-luvulta. Asetelmahan on hyvin mieltä kutkuttava: Islanti on kiehtova maa, jossa usko piiloväkeen ja maahisiin elää tänäkin päivänä voimakkaana.  Koivukarin Islannin ja teologian tuntemus antavat syvyyttä tarinalle: kirjailija on asunut maassa useita vuosia, kääntänyt islantilaista kirjallisuutta suomeksi ja on koulutukseltaan teologi.

  • Päällimmäisenä tarinasta huokui tuon ajan ihmisten äärimmäisen köyhä ja kova elämä maailman rajoilla, meren piiskaamassa puuttomassa maassa. Meren antimilla elettiin ja vesille oli lähdettävä aina kun sää suinkin sen salli. 
  • Toisaalta koko elämää hallitsevan kirkon valta oli pelottavan vahva. Iänkaikkisen kadotuksen ja tuomiopäivän julistuksillaan kirkko hallitsi yksinkertaista kansaa. Paholaisen pelkoon liittyi kansanperinteen arveltavuus ja noidiksi alettiin epäillä normeista poikkeavia, vaikka protestanttisessa maassa elettiinkin. 
  • Kolmanneksi mieleen piirtyivät vanhat islantilaiset kansanuskomukset, joita kirkko siis pakanallisiksi kutsui sekä vahva tarina- ja runonlaulantaperinne. Mitä sitä pimeissä turveasumuksissa olisi muuta iltaisin tehty puhurien vinkuessa hatarissa nurkissa, kuin tuotu lohtua itselle ja muulle talonväelle yhteislausunnalla. Näistä aineksista syntyy Koivukarin taianomainen ja tummasävyinen tunnelma.

Vahva ja yritteliäs kalastaja Thórdur erottui kylän muista miehistä ja herätti kateutta, sillä hän oli yksi niistä harvoista, jotka kykenivät hinaamaan ranskalaisten gaskonien pyydystämät valaat maihin. Lisäksi Thórdur suojasi veneensä havereilta vanhojen riimumerkkien taikavoimalla; ei itse nähnyt niissä mitään jumalatonta tai kirkonoppien vastaista - olihan perimätieto omalta isältä lähtöisin.  Mutta tämä ei ollut kyläläisten mieleen: puuhata nyt moisten epäilyttävien merkkien kanssa ja ylpistellä mahtavalla kahdeksanairoisella! Juuri leskeksi jääneellä miehellä oli kolme lasta: esikoispoika Grímur, kuvankaunis nuori tytär Margrét eli Manga ja putoamisonnettomuudessa päänsä pahasti loukannut kuopus Gunnlaugur. Aivovamman saanutta Gunnlauguria kyläläiset sanoivat piiloväen vaihdokkaaksi, koska poika pystyi onnettomuutensa jälkeen ennustamaan rajuilmat sataprosenttisella tarkkuudella. Tämähän oli selvä merkki liitosta paholaisen kanssa ja epäilykset hyökyivät Thórdurin talon ylle.

Huhut kulkivat ja riehaantuivat. Noituuden ja paholaisen pelko - suorastaan hysteria - levisi yhteisössä vyörynä: aivan pienimmätkin sattumukset tulkittiin paholaisen tekosiksi. Jos saarnan aikana papin suuhun lennähti kärpänen, se oli paholaisesta; jos jonkun lammas hukkui vuonoon, se oli paholaisesta - tai jonkun paholaisen kanssa liiton tehneen noituma kirous. Kun joutui epäilysten alaiseksi ja yhteisön silmätikuksi, paluuta ei ollut.

Tässäkin, kuten aiemmin lukemissani noitaoikeudenkäyntikuvauksissa, pelastumisen toivoa ei ollut. Kysymykset on laadittu niin nerokkaasti ja itsensä syyttömäksi todistaminen tehty niin vaikeaksi, että tuloksena on aina syyllinen. Paholaishysteria velloi tarinassa kuvatuilla seuduilla vuosikaudet, ja monta miestä poltettiin roviolla noitina. Koivukari sanookin jälkisanoissa, että päinvastoin kuin Keski-Euroopassa Pohjoismaissa noitina poltetut olivat pääsääntöisesti miehiä.

Poltetun miehen tytär oli kiinnostava tarina karujen olojen myyttisestä Islannista ja islantilaisten perinteitten kuvaus oli asiantuntevaa ja kiehtovaa. Kirjailija oli mukauttanut runsaan sanavarastonsa istumaan hienosti tuohon 1600-luvun aikaan. Vanhahtavat, tai kenties itse sepitetyt, sanat loivat atmosfääriä. Alkupuolella hainpyynnin kuvausta oli tosin aika paljon ja myöhemmin teologista pohdintaa, mikä teki teoksen ajoittain raskaslukuiseksi. Tässä oli myös kaunis rakkaustarina, joka ylitti yhteisön kapeat normit ja kesti kirkon paheksunnat.

Poltetun miehen tytär on värikäs ja elävä kurkistus noitavainojen pimeään aikakauteen. Koin tarinan hyvin visuaalisena, sillä Koivukari loihti miljöön maisemineen, asumuksineen ja ihmisineen hienosti lukijan katseltavaksi.

Tapio Koivukari
Poltetun miehen tytär
Kansi Martti Ruokonen
Johnny Kniga 2018
****
Kirjastosta
_______________

Aamulehti, Satakunnan Kansa

- "Kyse on toisaalta ihmisen herkistymisestä itseä huomattavasti voimakkaamman luonnon äärellä. Ihmisestä tulee Islannissa hiukan aavistelevainen ja unia uneksuva.” - Koivukari

Edellisestä romaanistaan Unissasaarnaaja (2015) Tapio Koivukari (s. 1959) vastaanotti Runeberg-palkinnon. Se on ilmestynyt myös islanniksi. Poltetun miehen tytär ilmestyy samaan aikaan sekä islanniksi että suomeksi. 

4 kommenttia:

  1. Already Burned match stick unique shot . Keep commenting on my blog because I love your comments.

    VastaaPoista
  2. 1656?.....must be poets.
    have a wonderful day

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hi Aditya and Tanza,

      The book tells about witch hunting & burning in Iceland in 1600's. Terrible times there too, as in Central Europe.

      Poista
  3. Kiitos! Tämä menee minun "Must-listalle".

    VastaaPoista

KIITOS kommentistasi ♥ THANK YOU for your comment ♥

HUOM! Kaikki jonkun mainoslinkin sisältävät kommentit poistetaan. - OBS! All comments containing an advertising link shall be removed.

Kirja vieköön! ei pidä lukijarekisteriä eikä kerää minkäänlaisia lukijatietoja itse. Blogger-blogina noudatamme Googlen yksityisyydensuojakäytäntöä. Kommentoimalla HYVÄKSYT, että Google kerää sinusta määrättyjä tietoja. Mitä ne ovat, löytyy sivultaYksityisyydensuoja ja Googlen sivulta.