2. syyskuuta 2018

Ilmiö nimeltä Rupi Kaur #runosunnuntai


maitoa ja hunajaa

Suunnattoman Instagram-suosion saavuttanut Rupi Kaur on intialaistaustainen maahanmuuttajatyttö Kanadasta. Vuonna 1992 syntynyt Kaur muutti vanhempineen Kanadaan alle nelivuotiaana. Ennen kuin hän sai englannin haltuun, piirtäminen oli lapsena ominta ajanvietettä - vähitellen alkoi syntyä myös lyhyitä tekstejä. Kaur alkoi julkaista kevyin piirroksin kuvitettuja runojaan Tumblr:ssa, Twitterisä ja Instagramissa. Hänen kuuluisuutensa rävähti eksponentiaalisesti vuonna 2015 kun Instagram poisti Kaurin kuukautisista kertovat kuvat säädyttöminä.

Esikoisteos maitoa ja hunajaa ilmestyi ensin siis somessa, kirjana loppuvuodesta 2014; toinen runokokoelma the sun and her flowers on ilmestynyt loppuvuodesta 2017. Kaur on herättänyt paljon keskustelua ja saanut osakseen kritiikkiä, niin meillä (Kiiltomadon Vesa Rantama) kuin maailmalla ( muutama linkki bloggauksen lopussa). Mutta jonkun aukon hänen runonsa ilman muuta nuorten parissa täyttävät. Tästä kielii huikea 2,9 miljoonan Instagram-seuraajan joukko. Kaurin Instagram-tililtä pääset heti näkemään hänen runojaan ja piirroksiaan; Youtubesta löytyy lisäksi runsaasti videoita kauniista Kaurista estradilla.

milk and honey koostuu neljästä osiosta: satuttaminen, rakastaminen, hajoaminen ja paranemimen. Runot ovat hyvin lyhyitä, aforismin luonteisia ja melkein jokaiseen liittyy piirros. Muutama pitempi teksti löytyy myös. Pääaiheita ovat nuoria puhuttavat asiat kuten rakkaus, seksi ja sydänsurut; mukana on runoja myös tyttöjen hyväksikäytöstä ja rasismista. Kauria on kritisoitu siitä, että on epäselvää mikä on omaa kokemaa, mikä yleistä. Hän puhuu mm. raiskauksista, etäisestä isästä ja alkoholistivanhemmista. Mikä on faktaa, mikä fiktiota - en tiedä. Onko intialaisessa kulttuurissa yleistä, että suvun miehet käyttävät pikkutyttöjä hyväkseen? Tehokas runo ainakin on. Alla runoesimerkit jokaisesta osiosta:

polvemme
serkkujen
ja setien
ja miesten
auki kankeamat
kehomme
kaikkien väärien ihmisten koskettamat
niin että jopa turvallisuuden
täyttämässä sängyssä me pelkäämme / satuttaminen
...
ajatus sinusta
levittää jalkani
niin kuin maalaustelineen tyhjä taulu
kerjää taidetta / rakastaminen
...
en lähtenyt koska
lakkasin rakastamasta sinua
lähdin koska mitä pitempään
pysyin kanssasi sitä vähemmän rakastin itseäni / hajoaminen
...
jos et riitä itsellesi
et tule koskaan riittämään
kenellekään / paraneminen

Ällistyttävä Instagram-seuraajien määrä osoittaa, että nuoret naiset saavat lohtua ja vertaistukea Kaurin runoista olivatpa he värillisiä tai valkoisia - kohderyhmäkohdistus on siis napakymppi.  Monella nuorella ei ole lähellään yhtään välittävää aikuista tai keskusteluyhteys esim. omiin vanhempiin on olematon. Siksi kavereiden - tai netti-idolin - vertaistuki on tervetullutta. Kolmesta ensimmäisestä osiosta löysin minuakin puhuttelevaa, mutta osio paraneminen tuntui kevyimmältä. Koin oudoksi sen, että vähän yli parikymppinen nuori nainen jakelee syvällisiä elämänviisauksia. Toisaalta mikä ettei. Nuoret naiset ottavat voimaannuttavan viestin vastaan varmaan paremmin ikäiseltään kuin joltain harmaahapsiselta sovinistiäijältä.

Monista runoista kuultaa itsensä rakastamisen ja itsensä hyväksymisen tärkeys, mikä on todella hieno juttu. Tyttöjä vähätellään aina, monissa kulttuureissa jopa hiuksia nostattavalla tavalla- siksi Kaurin sanoma olet arvokas on huipputärkeä. Seurustelusuhteen päättymisen tuoma sydänsuru on monesti nuorelle kuin maailmanloppu, mutta Kaur luo uskoa siihen, että siitäkin selviää ja elämä jatkuu. Runoista löytyy myös kihelmöivää erotiikkaa sekä säkein että kuvin.

Kaur ja muut instarunoilijat ovat internetajan ilmiö. Nopeasti luettavat ja peukutettavat lyhyet viestit tai runot vastaavat hyvin kysyntään tänä nopeana aikana. Uskon, että nuori naislukija löytää Kaurin runoista paljonkin lohdutusta ja samastumispintaa. En tokikaan kuulunut kohderyhmään, mutta  pidin herkällä viivalla piirretyistä kuvista ja osin sanomasta myös. 

The Guardian / Laura Aziz
Rupi Kaur
milk and honey 2014
maitoa ja hunajaa
Suomentanut Riikka Majanen
Kansi
Sammakko 2017
***
Kirjastosta
_______________

Muissa blogeissa: Mitä luimme kerran, Ruskeat tytöt, SivutielläYöpöydän kirjat

Feministiseksi ja voimauttavaksi kutsuttu Maitoa ja hunajaa -esikoisrunokokoelma on konkretisoinut Rupi Kaurin Instagram- ja Twitter-suosion perinteisillä kirjamarkkinoilla. Kirja ilmestyi omakustanteena vuonna 2014, ja on sittemmin käännetty kymmenille kielille. Teos käännöksineen on myynyt maailmanlaajuisesti miljoonia kappaleita.

* Rupi Kaur (s. 1992) on intialaistaustainen Kanadassa asuva runoilija, kuvittaja ja esiintyjä. 
* Runoilijasta The Guardian / The Problem with Rupi Kaur’s Poetry / the sun and her flowers
* Plagiointia Nayyirah Waheedilta?
_______________

Kuluneella viikolla Facebookin Kirjallisuuden ystävät -ryhmässä maitoa ja hunajaa
keskustelututti kovastikin ihmisiä. Oltiin puolesta ja vastaan.
Enpä muista mikä runoteos olisi aiemmin näin puhuttanut!
Julkaisen alla luvalla ja kokonaan Daniil Kozlovin (Susinukke Kosola) kommentin,
joka selventää minusta hienosti mistä Rupi Kaur -ilmiössä ja hänen runoissaan on kyse.


"Teos herättää kriitikoissa ”pahennusta” siksi, että kaurin runot ovat niin sanotusti käyttörunoutta. Ne ovat yksinkertaisia, kliseitä viliseviä, helposti sulatettavia eivätkä sano mitään, mitä ei esimerkiksi kirjoittamisen opettajana olisi nähnyt irtoavan jokaisen oppilaan kynästä; kustantajana, jonka postilaatikko tulvii sellaista tekstiä päivittäin tai ihan vaan runouden harrastajana, jonka silmissä teoksen aiheet, kuvat ja tekstit eivät juurikaan tarjoa mitään uutta, ja samoja aiheita on käsitelty runoudessa iät ja ajat ja paremmin. Runouden suurkuluttajien ja runouden kenttää tarkkailevien kriitikoiden hyvän runouden kriteerit ovatkin ilmaisun, muodon ja aiheiden tuoreudessa ja/tai omintakeisuudessa, kielellisessä taituruudessa, erilaisten kirjallisten traditioiden tietoisuudessa jne. Siksi kriitikot ja runouden suurkuluttajat harvemmin pitävät rupi kauria arvossa. 

He eivät kuitenkaan usein näe teoksen muuta arvoa, sillä kaurin helppo runous on täydellistä ja täsmällisesti suunnattua kamaa aivan toiselle yleisölle kuin runokirjojen suurkuluttajille ja kirjallisuustutkijoille. Ne ovat yksinkertaisuudessaan alustalleen (Instagram) suunniteltuja, sillä kukaan ei sosiaalisessa mediassa jäisi ihmettelemään ajatusta, jota tarvitsisi pyöritellä vähän pidempään. Ne ovat peilipintoja heille, jotka kaipaavat tulla nähdyksi. Ne ovat voimaannuttavaa tavaraa heille, jotka pelkäävät olevansa tunteissaan yksin. Se on pientä viihdettä ja self-helppiä. Se on populaaria.

Tällainen runous on kuitenkin myös vahvasti sidoksissa kirjoittajansa persoonaan ja näkyvyyteen. Moisen kirjan julkaiseminen ilman sitä tukevaa persoonaa ja siihen liittyvää ilmiötä olisi mahdotonta juuri siksi, ettei se yleisö, jolle se on suunnattu, koskaan löytäisi sitä (osin juurikin siksi, millaisina portinvartijoina kriitikot usein toimivat), ja vaikka löytäisikin, kirjan on kasvettava ilmiöksi levitäkseen kunnolla.

Suomessa julkaistaan aika paljon myös tuollaista "helppoa" runoutta, mutta se ei tosiaan löydä yleisöään ellei sen kirjoittajalla ole yleisöä valmiiksi, kuten Paperi-T tai rupi kaur tai Kyösti Mäkimattila tai Antti Holma.

Itse toivoisin, että runouksien erilaiset funktiot osattaisiin nähdä ja erottaa toisistaan, eikä esimerkiksi sellaisia teoksia kuin maitoa ja hunajaa arvosteltaisi samalla kriteeristöllä kuin "tavallista runoutta", vaan siihen tartuttaisiin ilmiönä ja tarkkailtaisiin sitä sen ilmiön syntymän ja funktion kautta eikä vasten vallitsevia runouden kentän normeja. Yksinkertaisesti siksi, ettei teosta ole kirjoitettu siihen muottiin, johon kriitikot ovat tottuneet, eikä sen tunkeminen siihen muottiin johda muuhun kuin tylsiin lyttäyksiin. (Mielestäni kuitenkin Vesa Rantaman Kiiltomadon kritiikki on tutustumisen arvoinen analyysi eikä lyttäys, toisin kuin monet muut tässä ketjussa tuntuvat asian kokevan.)

Kauan eläköön runouden monimuotoisuus!”

❤︎
SusuPetalin runo Nämä pöydät edustaa myös käyttörunoutta ja kuvaa lähiön arkirealismia 
Tuija luki Juhani Ahvenjärven teoksen Maitovalas vatsa täynnä mandariineja
Esther Helmiän runoissa Syyskuu valuu iholle säkein & kuvin
Uuna Syrjäsuo kertoo runossaan kuinka runous vei koko käden - jo lapsena
Saassan herkkä runo Rannaton saari

11 kommenttia:

  1. Peukutus käyttörunoudelle, sille on paikkansa, kuten hienosti esittelit. Ja Susinuken kommentti viisaudellaan virkitää. Juuri niin, eläköön monimuotoisuus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Susinukelle ❤︎ Kunpa aina muistaisimme, että runoudella on monta käyttötarkoitusta. Runot antavat ja lohduttavat, vaikka eivät maailmankirjallisuuden valioiksi tähtääkään.

      Poista
  2. Olen niin ulkona kaikesta kirjallisesta, että tämä Kaur on minulle tuntematon, mutta voin kyllä arvata, minkälaista kritiikkiä tällainen suosittu insta-runoilija tietyistä piireistä saa.

    Intialaista kulttuuria en tunne, mutta tuntuu, että nykyään uutisissa on viikottain uutinen joukkoraiskauksista. No, tuollaiset jutut ylittävät uutiskynnyksen. Intiassa on niin tuhottomasti väkeä, että suurin osa elänee ns. normaalia elämää.

    On hyvä, että joku antaa äänen näille tytöille/naisille, joiden elämä ei todellakaan ole samanlaista kuin täällä meillä. Vertaistukea tarvitaan aina ja runoilijan seuraajien määrästä päätellen hän on tärkeä monelle.

    Tuo, että ihmetellään, mikä on fiktiota, mikä faktaa, ohhoijaa. Autokfiktiivisyys voi hyvin Suomessa, miksei myös muualla.

    Susinuken kommentti on juuri sitä, mitä itsekin ajattelen. Ei vaan jaksa tuntea pahennusta, etenkään, jos ei itse todellakaan ole kohderyhmää.

    Tuo paraneminen-osio kuulostaa näin kirjaa lukematta hieman yliampuvalta kirjoittajan ollessa noinkin nuori. Itse kun tässä iässä vielä kipuilee niin monien asioiden kanssa.

    Sumuista runosunnuntaita! Oma käyttörunoni löytyy nimeni linkistä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rupi Kaur asuu Kanadassa, mutta sielläkin on monia maahanmuuttajakulttuureita joissa tyttöjä vähätellään. Seikkailin tapani mukaan netissä, ja keskustelua tämän ilmiön tiimoilta on tosiaan käyty. Nuoret hullaantuvat musiikki-idoleihinsa myös, miksei myös runoidoliinsa. Hyvää sanomaahan Kaur levittää - en minä siinä mitään pahaa näe. Nuo aforisminomaiset elämänohjeet tuntuivat minusta jostain lainatuilta, mutta varmaan oma funktionsa niilläkin kohderyhmälleen on.

      Kiitos runosta Susu & hyvää sunnuntaita!

      Poista
  3. Kiitos mielenkiintoisesta esittelystä. Hyvä että joku herättää nuoria runouden pariin. Tästä on hyvä aloittaa. Aloittaahan moni lukemisenkin Aku Ankasta, enkä tarkoita tätä vähättelynä, vaan yksinkertaisesti siksi, että tarvitaan jokin joka tempaiseee mukaansa, siitä on sitten hyvä jatkaa.

    Linkissä oma runosunnuntainai :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juurikin näin Uuna - jostain on aloitettava. Ehkä Rupi Kaur osaltaan johdattelee nuoria lukijoitaan kirjallisuuden ja runouden pariin.

      Aivan ihanaa että olet mukana runosunnuntaissa <3

      Poista
  4. Minusta kaikelle runoudelle löytyy paikkansa, se juuri kertoo monimuotoisuudesta,ihmisestä joka on jokainen erilainen. Ei ole vain yhtä runoa, on miljoonia sanoja, tunteita ja ihmisiä. Hyvä että on erilaisuutta, vaikka en välttämättä kaikista itse tykkääkään, mutta silti. Hyvää runosunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, kaikelle on oma paikkansa, ja lukijat ovat erilaisia - niin myös kirjalisuus. Mukavaa runosunnuntaita.

      Poista
  5. Kiitos Riitta mielenkiintoisesta esittelystä. Olen samaa mieltä, kaikelle on paikkansa. Kriitikoitakin tarvitaan, mutta en valitse luettavaa tai katsottavaa kriitikoiden kehun perusteella. Haluan itse päättää mistä pidän. Enkä aina halua edes vertailla, koska erilaisuus on rikkaus, eikä kaikesta tarvitse pitää. Silti se ei sulje kiinnostavuutta pois.
    Omat runoni ovat tunteita tai kuvia, jotka ottavat sanan muodon. Kirjoittamisen ilo on tärkeäpi kuin se, täyttävätkö ne sisällöllisesti, annettuja raameja. Raameihin kun en sovi itsekkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa kun tulit mukaan runosunnuntaihin <3 Käytin sinusta nyt nimeä Saassa - onko oikein? Ihailen niin teitä, jotka osaavat pukea tuntonsa sanoiksi - se on LAHJA.

      Poista
    2. Kiitos Riitta, oli kunnia saada tulla mukaan. Pidän tavastasi esitellä kirjallisuutta. Ja sinä selvästikin rakastat lukemista,sanoja,joita itsekin käytät taidokkaasti niin kuin myös kuvia.
      Saassa nimeä käytän kirjoittaessa.

      Poista

KIITOS kommentistasi ♥ THANK YOU for your comment ♥

HUOM! Kaikki jonkun mainoslinkin sisältävät kommentit poistetaan. - OBS! All comments containing an advertising link shall be removed.

Kirja vieköön! ei pidä lukijarekisteriä eikä kerää minkäänlaisia lukijatietoja itse. Blogger-blogina noudatamme Googlen yksityisyydensuojakäytäntöä. Kommentoimalla HYVÄKSYT, että Google kerää sinusta määrättyjä tietoja. Mitä ne ovat, löytyy sivultaYksityisyydensuoja ja Googlen sivulta.