Luiz Ruffato - Tekokukkia

Brasilialaisen Luiz Ruffaton matkassa olen jo käynyt Lissabonissa / Lissabonissa muistin sinut ja kiihkeässä Sāo Paulossa / Rutosti hevosia. Tekokukkia vie Latinalaisen Amerikan maihin, mutta myös Eurooppaan ja Lähi-Itään. Tässäkin teoksessa kirjailijalla on yhteiskuntaa kritisoiva ja dokumentaarinen ote, mutta hän saattaa myös huijata lukijaa. Ehkä Dório Finetto on todellinen henkilö, ehkä keksitty - mutta ei sillä suurta väliä ole.

Näin Ruffato avaa johdannossaan teoksen syntyä: eläkkeelle jäänyt Finetto lähettää vuonna 2010 kirjailijalle sekavat muistelmansa, antaa vapaat kädet ja toivoo, että Ruffato kirjoittaisi niistä romaanin, kaukainen sukulainenkin kun on. Ruffato empii, mutta ryhtyy työhön. Finetton maailmalla tapaamien ihmisten kanssa käydyistä ihmeen avoimista keskusteluista muodostuu usean elämäntarinan episodiromaani.

Finetton oma elämä piirtyy muistiinpanoista myös. Köyhien italialaisten maahanmuuttajien monilapsiseen perheeseen 50-luvun alussa syntynyt poika oli lapsista ainoa, joka pääsi opin tielle. Hän tunsi itsensä jo nuorena ulkopuoliseksi, etääntyi läheisistään eikä koskaan perustanut omaa perhettä. Ura maailmanpankin asiantuntijatehtävissä kuljetti sitten ympäri maailmaa. Juurettomana hän ryhtyi keskusteluihin tapaamiensa samanlaisten yksinäisten ja kovia kokeneiden sielujen kanssa. 

Yhdistävinä tekijöinä tarinoissa on Etelä-Amerikan maiden poliittiset kuohunnat, jotka ovat heitelleet ihmisiä maasta toiseen, pakoon ja piiloon; sotilasjuntat ovat vaihtuneet, ihmisiä on vainottu ja kadonnut. Meillä Suomessa tunnetaan parhaiten Chilen ja Argentiinan diktatuurit, mutta Brasiliaakin hallitsi sotilasjuntta vuosina 1964-85 ja vasta viime vuosina sen ihmisoikeusrikkomuksia on alettu tutkia. Frankfurtin kirjamessuilla 2013 Ruffato kohahdutti syyttäessään kotimaataan sosiaalisesta eriarvoisuudesta ja syrjinnästä: varallisuus on edelleen jyrkästi jakautunut ja miljoonat asuvat slummeissa. 

Bobby saapui Juiz de Foraan karnevaaliaikana, laskiaislauantain iltana 1973, lopen uupuneena, parta harmaantuneena, harventuneet hiukset takussa, koko ruumis hieltä haisevana, vaatteet sokeriviinalta ja piipputupakalle löyhkäävinä, muodottomaksi litistynyt vaatemytty kainalossaan.

Ensimmäinen pitkä episodi Epäuskottava tarina kertoo skotlantilaissyntyisestä, rotanmyrkkyä kaupittelemaan päätyneestä Bobby Clarkesta, jonka elämäntarina on katastrofien täyttämä. Äiti kuoli mielisairaalassa ja isä häipyi brittisiirtomaihin Afrikkaan. Vanhemmitta kasvanut Bobby värväytyi itsekin, ja lähti listimään kapinoivia afrikkalaisia siirtomaa-alaisia; perimmäisenä turhana toiveena oli löytää isä. Vuodet palkkasoturina painoivat, vaikka kuinka turrutti päätään viinalla. Bobby päätti palata Brasiliaan, jossa oli lapsena viettänyt muutaman onnellisen vuoden. Mutta Bobby oli niin rikki, että pilasi naissuhteensa ja kaikki normaalin elämän edellytykset.

• Absoluuttinen nykyhetki kertoo eläkeikäisestä ranskattaresta, jonka on tuonut Buenos Airesiin argentiinalaisen tangon hurma ja huuma. 
• Iltapäivä Havannassa kertoo prostituoitu Nadiasta, joka etsii epätoivoisesti pelastusta elämäntilanteeseensa. 
• Jalka kertoo Ankasta, joka pitää Hampurissa bed & breakfastia. 
• Susanan tragedian tapahtumapaikka on Itä-Timor. 
• Sushia Beirutissa vie Argentiinan sotilasdiktatuurin tuhoisiin jälkiin hohottelevan ja lihavan Marcelon elämässä. 
• Paksukaisen näyttämö on pieni kaupunki Uruguayssa. Hälisevässä ravintolassa Finetto tutustuu lihavaan perheenisään, joka kantaa traumaa ja salaisuutta. Kun vuosien etsinnän jälkeen kadonneen isän salaisuus on selvinnyt, se on niin häpeällinen, ettei sitä voi kertoa edes omalle vaimolle. 

Diego Laxaltilla ei ole mitään tekemistä Tekokukkien kanssa, mutta episodi Paksukainen 

toi hänet heti mieleeni. Viime kesänä tämä ilmeikäs ja supernopea rastatukka viiletti 

kentällä Uruguayn maajoukkueessa jalkapallon MM-kisoissa.

Hän on nykyään keskikenttäpelaaja AC Milanissa.

Tekokukkien episodit kertovat elämässään enemmän tai vähemmän epäonnistuneista, rikkinäisistä ihmisistä, joita kohtalo heittelee kuin lastuja laineilla. Sotilasjuntat,  epävakaat olot, köyhyys ja näistä johtuva onneton lapsuus ovat ajaneet heidät ajelehtimaan surkeassa elämässään. Vain tangon lumoon joutuneella ranskattarella on napakampi ote porvarillisesta elämästään, mutta silti sisällä tyhjyys ja jonkun kaipuu. Lyhyistä tarinoista piirtyy tarkkoja ja vahvoja henkilökuvia, ja minusta oli kiinnostavaa kulkea Ruffaton värikkään kerronnan matkassa Etelä-Amerikan maissa, joihin kirjalliset polut harvemmin vievät. Ruffaton runsaassa tekstissä on vetovoimaa ja Lappi-Seppälän suomennosta nautinto lukea. Ruffaton monipuolisuus kirjailijana on kertakaikkiaan ihailtavaa. 

Luiz Ruffato 

Flores Artificiais 2014

Tekokukkia

Suomentanut Jyrki Lappi-Seppälä

Kansi Elina Salonen

Into 2015

****

Kirjastosta

_______________

Muissa blogeissa: Annelin kirjoissa, Kaisa Reetta, Mummo matkalla, 

“Teos koostuu tarinoista, jotka ovat nopeiden spurttien sijasta pikemminkin painavia kuulia. Kirjailija pudottelee niitä lukijan syliin yhden kerrallaan pettämättömällä rytmitajulla.” 
- Juhani Karila, Helsingin Sanomat, 2.8.2015