3. joulukuuta 2018

Jarkko Tontti - Vedeera vaarallisilla vesillä #2


Vedeera vaarallisilla vesillä on sarjan toinen osa. En ole juurikaan fantasiakirjojen lukija, mutta pidin erittäin paljon Tontin tuoreesta romaanista Perintö, ja halusin tutustua kirjailijan luomaan, nuorille suunnattuun fantasiamaailmaan. Fiksu ja sympaattinen nimihenkilö on Vedeera, nuori haltijatyttö, joka on jättänyt lapsuuskotinsa ja toimii nyt haltijavaltakunnan Einean kuningattaren vartijatiimissä yönsilmissä. Se on huippukoulutettu joukko, johon vain harvat ja valitut pääsevät.

Romaanissa on keskiössä meidän ihmismaailman Välimeren tapainen Suuri meri, jota ympäröi kolme mannervaltiota: haltijoiden Einea, ihmisten Taurea ja quirenilaisten Quiren. Nyt on rauha, mutta eripuraa ja selkkauksia on valtioiden välillä ollut kautta historian. Kaikkien valtioiden asukkaat ovat ihmisten näköisiä, paitsi että haltijoilla on pitkä häntä ja quirenilaisilla vain neljä sormea. Keskellä Suurta merta sijaitsee Saherinin saari, joka kuuluu suuriruhtinaskuntana ihmisten Taureaan. Sen asukkaat ovat aikoinaan paenneet saarelle eri mannervaltioista ja sekoittuneet etnisesti toisiinsa - tästä kertovat lyhyet hännät. Saherinin kupeessa sijaitsevat karikkoiset Piraattisaaret, joiden merirosvot terrorisoivat Suuren meren laivaliikennettä kaikkien mannervaltioiden suureksi vahingoksi.

Piraattien toiminta on kuumentanut tunteita ja herättänyt villejä huhuja: milloin mitäkin mannervaltiota epäillään liitosta piraattien kanssa. Asiaa tutkimaan lähetetään kolmen valtion yhteinen valtuuskunta, jonka jäseniksi valitaan haltijoista neuvokas Vedeera (joka kulkee kaikkialle valkoisen kissansa Jatoxin kanssa) sekä ylhäisneito, kopea Thinadra. Ihmisiä edustaa nuorimies Koril sekä keski-ikäinen suurlähettiläs Derek Tinto, quirenilaisia suurlähettiläs Aldor ja poikansa Selderon. Joukko päätyy hurjaan seikkailuun ja armottomiin taisteluihin sekä vehkeilijöiden ja vakoilijoiden labyrinttiin, josta ei ota selkoa millään.

Parhaita kohtauksia oli mielestäni Piraattisaarten pääkaupungissa Morfallissa luolassa pidetty suuri Kerfal Cedar -kokous, jonka päätähdiksi nousivat hurmaavat vesikkäät, meren asukit, jotka ovat puoliksi ihmisiä, puoliksi delfiineitä. Vesikkäät olivat minusta aivan ihania Tontin mielikuvituksen luomuksia, ja niiden toiminta todella hauskaa laivojen kulun nopeuttajana. Nuo kaksi nuorta miestä Vedeeran ympärillä, Koril ja Selderon, taisivat kumpikin olla ihastuneita tähän terävään ja reiluun haltijatyttöön, jonka häntä ilmaisi viehkeästi hänen tunnetilojaan.

Valtuuskunta selvisi ehjin nahoin koteihinsa kiperistä tilanteista ja kovista taisteluista Piraattisaarilla. Mutta paljon jäi irtonaisia langanpäitä ja spekulaatioita seuraavaan Vedeeran seikkailujen osaan:

  • miksi korkeampien tahojen toimesta takavarikoitiin piraattien laaja ja ilmeisen tulenarka arkisto - mitä halutaan salata?
  • miksi valtava pöly-nimisen huumeen varasto laivattiin samaan laivaan kuin pettureiksi leimatut Derek Tinto ja Saherinin kuvernööri Burro Kaljupää?
  • mihin kaikkiin kolmen valtakunnan ylimpiin portaisiin Rengas-niminen vakoiluorganisaatio on soluttautunut, kehen voi luottaa? 
  • onko ylhäinen haltijaneito Thinadra niin viaton kuin antaa ymmärtää? Jotain epäilyttävää tytössä minusta on.

Vedeera vaarallisilla vesillä on juonivetoinen fantasiatarina, jonka kerronnassa on paikoin myös hienoja ja maalailevia kohtia. Pidin paljon Tontin luomasta fantasiamaailmasta kokonaisuutena. Haltijatyttö Vedeera elävine ja ilmaisuvoimaisine häntineen oli todella sympaattinen nuori nainen ja ennen kaikkea sitä olivat hurmaavat vesikkäät. 

Henkilöiden runsaus pisti pääni pyörryksiin etenkin alussa ja heidän nimiensä vaikeus vei tekstistä sujuvuutta. Ehkä tätä pulmaa ei olisi ollut, jos olisin lukenut myös ensimmäisen osan, sillä kirjassa viitataan useaan otteeseen edellisen osan Helmisimpukkasaaren sotaan. Toki voi olla, että fantasiasta pitävä nuori lukija juuri näihin puoliin kirjassa ihastuu ja pitää vierasperäisistä fantasianimistä - toki kirjailija oli ne mielikuvituksella sepittänyt. Koin juonen myös turhan monimutkaiseksi, sillä takakannen lupaamat tai muuten hyvät teemat kuten esim. huumeiden vastaisuus, suvaitsevaisuus ja valtaapitävien historian manipulointi pääsivät hautautumaan juonen mutkien alle. Vauhtia tarinassa kyllä riitti, etenkin taistelukohtauksissa kirjan loppupuolella. Mieltäni kutkuttaa miltä Vedeera näyttää - jospa kuvittaja Kirsi Haapamäki hänet vielä joskus meille näyttäisi! Sarjakuvaksikin Vedeera ehkä taipuisi.

Jarkko Tontti
Vedeera vaarallisilla vesillä
Kuvitus Kirsi Haapamäki
Aviador 2018
***
Kustantajan lukukappale - kiitän
_______________

Suketus on lukenut molemmat osat. 
Sarjan ensimmäinen osa Vedeeran taru (2012) voitti Lasten LukuVarkaus -palkinnon 2013.

2 kommenttia:

  1. Odotin niin tätä kalenteria ja vasta nyt pääsin avaamaan kolme luukkua kerralla.
    Minusta tämä on meidän jälkikasvulla. Tosin en ole lukenut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on nuorten fantasia. Ihailtava mielikuvitus kirjailijalla! Vedeera menee pukinkonttiin jollekin sopivan ikäiselle suvun pojalle.

      Poista

Kiitos kommentistasi - Thank you for your comment ♥ Poistan kaikki jonkun mainoslinkin sisältävät kommentit. All comments containing an advertising link shall be removed.

Kirja vieköön! ei pidä lukijarekisteriä eikä kerää minkäänlaisia lukijatietoja. Blogger-blogina Kirja vieköön! noudattaa Googlen yksityisyydensuojakäytäntöä. Kommentoimalla HYVÄKSYT, että Google kerää sinusta määrättyjä tietoja. Mitä ne ovat, löytyy sivulta Yksityisyydensuoja ja Googlen sivulta.