Hyppösen kenkätehtaan joululahjamainos. Aikakauslehti Maailma 1. 1918.
- Kansalliskirjaston digitoidut aineistot.
- Kansalliskirjaston digitoidut aineistot.
sivu 340
☆☆☆
☆☆☆
Juu - tietysti meillä joulua odotetaan. Isä sanoi jo viime viikolla, että tänä jouluna ei sitten meidän perheessä joululahjoja annetakaan, kun on niin kallis aika ja suuret verot. Että ruvettiinko me itkemään? Onkos äiti hoopo? Mehän ollaan jo isoja, me! (...) Ja me kuultiin, kun äiti kysyi isältä, mitä se tahtoisi joululahjaksi, ja isä sanoi, että kiltin vaimon. Ja äiti suuttui ja sanoi, että mikäs sinulla nyt sitten on. Ai, että mitäkö me annetaan joululahjoiksi? No, ei me muuta vielä tiedetä kuin se äidin lahja. Me annetan sille yksi kirja. Sen nimi on ”Viisitoista verijälkeä” ja se on kirjakaupan ikkunassa ja hurjan jännän näköinen. Mutta äiti on sanonut, ettei me sitä saada ostaa itsellemme. Ei me sitä itselle ostetakaan, vaan äidille. Kyllä me sitten se saadaan lukea, kun vain tarpeeksi kauan ratkutetaan, että ”anna nyt meidän se lukea, anna nyt”. Se lopulta suuttuu ja sanoo, että ”lukekaa, Jumalan luomat, ja antakaa äidin olla rauhassa”. Niin se on käynyt ennenkin.
Ote Kyllikki Mäntylän pakinasta ”Kuopus puhuu puhelimeen”.
Kyllikki Mäntylä - Lastenkamarin pakinat, Wsoy, Helsinki 1956.
sivut 338-339
Naisia Kansalliskirjastosta. Aarteita kirjaston kätköistä, toimittanut Marjut Hjelt, Into (2018)
TÄSTÄ avautuvat kaikki joulukalenterin luukut aikanaan.
Kirja on ostettavissa vuodenvaihteeseen asti vain Kansalliskirjaston palvelutiskiltä, Unioninkatu 36, Helsinki. Naisia Kansalliskirjastossa on Kansalliskirjaston ystäväkirja eli sen myyntituotolla tuetaan kirjaston ystävätoimintaa ja työtä kulttuuriperinnön säilyttämiseksi ja tunnetuksi tekemiseksi. Liity Kansalliskirjaston ystäviin / Tarkista aukioloajat
Hauska ote pakinasta,lasten silmin. Hyvin on suunniteltu lahja äidille, ehkä itsekin saavat kirjan lukea. Konstit on monet 😊Mukavaa alkavaa viikkoa
VastaaPoistaKonstit on monet :) Mukavaa viikkoa Saassa.
PoistaHerkullinen lainaus ja niin totta. Noin se on meilläkin mennyt. Ja menee vieläkin. Annamme toisillemme kirjoja, jotka haluaisimme itse lukea :)
VastaaPoistaTämä oli tosi hauska. Omasta lapsuudesta muistan tämän: tiesimme veljen kanssa, että äidin joululahjapiilo oli yhdessä yläkomerossa. Kun äiti oli poissa, kiipesimme ja tutkailimme paketteja arvuutellen mitä niissä mahtaisi muodon perusteella olla. Avata emme uskaltaneet :)
PoistaNuo Kyllikki Mäntylän lastekamarijutut naurattivat lapsena ja postauksesi nostiedelleen hymyn huulille:) Yhdessä tarinoista Kuopus ja Esikoinen keräävät äitienpäivälahjaa kenkälaatikkoon keskustan torilta suoraan lämpimäisinä iisvossikoiden jälkeensä jättäminä aarteina. Siitä sai alkunsa perhevitsimme siitä tavanomaisesta äitienpivälahjasta vs poikkeavasta...
VastaaPoistaTuo Kirsti Kaijan on niin totta, ainakin alitajuisesti monasti juuri näin:)
Voi hyvä tavaton :) On siinä äidillä mennyt pasmat sekaisin lahjaa vastaanottaessaan! Lapset keksii kyllä kaikenlaista. Minäkin ostan isännälle isänpäivälahjoja miettien että luen itse myös.
PoistaKiitos kommentista Takkutukka & mukavaa viikkoa!