Riitta Konttinen - Boheemielämä & Aholassa

Kävin kesällä tutustumassa Juhani Ahon ja Venny Soldan-Brofeldtin kotina vuosina 1897-1911 toimineeseen Aholaan Ainolan lähellä ja silloin muistui mieleeni Riitta Konttisen jo vuonna 1996 ilmestynyt elämäkerta Boheemielämä. Venny Soldan-Brofeldtin taiteilijantie. Elämäkerta on ansiokas ja perusteellinen, kuten Konttiselta voi odottaakin. En entuudestaan tuntenut kovinkaan hyvin Soldan-Brofeldtin taidetta, mielessäni oli vain hänen ystävänsä Hanna Paulin muotokuva, jossa Venny istuu boheemina ja epänaisellisena ateljeen lattialla. Ja sellainen Venny olikin: boheemi, oikeudentuntoinen, itsensä hillitsevä ja mutkaton nainen, joka viis välitti pukeutumisesta ja sovinnaisuuksista.

Hanna Pauli: Venny Soldan-Brofeldt, 1887

Museona Ahola ei ollut mikään kotimuseo, sillä perheen muuttaessa sieltä Helsinkiin kaikki irtain myytiin ja tilalle on haalittu jälkikäteen aikakauden esineistöä. Suuret valaistut kuvakollaasit olivat sen sijaan upeita. Ne esittelivät piirroksin ja valokuvin Ahon perheen elämää. Vennyhän oli aivan loistava piirtäjä, joka piirsi kuvituksia Päivälehteen, lastenkirjoihin ja julkaisi jopa omiakin kuvakirjoja. Rakkaita aiheita olivat merimaisemat ja lapset, ja lapsimallit olivat aina saatavilla, sillä myös Tilly-siskon poika Nisse kasvoi perheessä ja Antti sai pitää hurmaavat vaaleat kiharansa koulun alkuun saakka voidakseen toimia myös tytön mallina. Kuvasin Aholassa nämä hellyttävät lapsikuvat, jotka esittävät pientä Heikkiä.

Heikki Taavetti, 1898. Kuvattu Aholassa.

Nämä teokset voi nähdä äidin rakkaudentunnustuksena pienelle pojalleen, ja tässä mielessä 

ne ovat poikkeuksellisia Suomen 1800-luvun lopun taiteessa. 

Maalaus on nopeasti ja luonnosmaisesti toteutettu, ja Venny on siinä tarkkanäköisesti 

tallentanut hetken omiin maailmoihinsa syventyneen lapsensa elämästä.

Pikku insinööri, 1898. Kuvattu Aholassa.

Teos ei ole spontaanisti syntynyt, vaan tietoisesti sommiteltu, vaikka sen lähtökohtana 

samoin kuin esim Heränneiden näyttää olleen Vennyn sattumalta havaitsema tapahtuma.

Tärkeä osuus on valolla; se tulvii ruokasalin ikkunasta, luo heijastuksia teeastioihin 

ja samovaariin ja valaisee hanaa tutkivan lapsen keskittyneet kasvot.

Soldanien perheessä oli kuusi lasta ja Venny oli isän tyttö, jota tämä rohkaisi taiteilijanuralle. Oli kiehtovaa eläytyä 1800- ja 1900-lukujen vaihteen taidemaailmaan, jossa meidän lahjakkaat taiteilijamme valloittivat stipendiaatteina Pariisia ja Eurooppaa. Vennykin opiskeli Pariisissa useaan otteeseen ja solmi elämänikäisiä ystävyyssuhteita. Avioiduttuaan Juhani Ahon kanssa he oleskelivat myös paljon ulkomailla. Varsinaista omaa kotia ei heillä ollut ennen kuin Venny tuli raskaaksi. Silloin muutettiin Hausjärvelle, sillä molemmat halusivat maaseudun rauhaan, ja Juhani Ahon toiminta Päivälehdessä avasi Vennylle lehteen kuvitustehtäviä.

Kirjassa onkin todella runsaasti Vennyn taidokkaita piirroksia ja mustavalkoisia maalausten kuvia. Suppeahko neliväriliite esittelee öljymaalauksia, joista aikalaiskriitikot sanoivat, etteivät ne olleet taiteilijan vahvinta aluetta. Jälki oli usein luonnostelevaa ja viimeistelemätöntä. Itse ihastelin erityisesti piirroksia ja kuvitustöitä, sekä herkkiä omakuvia ja esim. vaikuttavaa monumentaaliteosta Heränneitä. Naistaiteilijan aikaa verottivat perhe, Ahon asema ja suuri talous runsaine vieraineen. Vennyllä ei aina ollut edes kunnon ateljeetilaa käytettävissä ja myöhemmin hänellä oli liikaa hajottavia kiinnostuksen kohteita. Mutta hän pystyi silti yhdistämään perheen ja taiteen, mihin moni tuon ajan naistaiteilija ei pystynyt. Porkkalan saaristo oli Vennyn sielunmaisemaa, mutta rannikkomaisemat eivät istuneet aikanaan suomalaiskansalliseen kuvastoon.

Vasemmassa reunassa liehuvahiuksinen Antti, oikealla pianon ääressä Aino Sibelius.

Venny Soldan-Brofeldt oli velvollisuuksistaan huolimatta hyvin tuottelias ja hänen uransa kesti 60 vuotta. Vielä vanhoilla päivillään hän Ahon kuolemasta (1921) toivuttuaan oli tavattoman tuottelias: maalasi ahkerasti ja piti monta myyntinäyttelyä. Venny eli aikana, jolloin Suomessa tapahtui paljon: kansallistunne nosti päätään ja Suomi selvisi sortokausista, joskin Ahon perhe joutui lähtemään joksikin aikaa maanpakoon ulkomaille. Kirja antaa siis myös hyvän lähihistoriakatsauksen ja kertoo elävästi kultakauden kulttuuripersoonista, jotka matkustivat maailmalla kosmopoliitteina ja seurasivat uusia ismejä.

Tiesin entuudestaan Ahon, Vennyn ja tämän nuorimman sisarensa Tillyn kolmiodraamasta, jota Konttinen käsittelee hienotunteisesti ja lähes ohimennen. Venny oli hyvin kiintynyt Tillyyn, joka asui perheessä toipuen vakavasta munasarjatulehduksesta ja auttoi sitten vuonna 1895 syntyneen Heikin hoidossa. Ahon ja Tillyn suhde paljastui, mutta silti Venny jätti pienen Heikin Ahon ja Tillyn hoitoon Hausjärven kotiin ja lähti stipendimatkalle Berliiniin syksyllä 1896. Seuraavana keväänä oli Ahon vuoro matkustaa ulkomaille tutkimaan tunteitaan, mutta valintaa naisten kesken hän ei pystynyt tekemään. Venny vastusti avioeroja ja rakasti sekä siskoaan että miestään, ja Aho rakasti kumpaakin naista - niin kolmiodraama jatkui, salassa suvuilta ja julkisuudelta. Vennyn ja Ahon toinen poika Antti syntyi vuonna 1900 Aholan aikana ja Tillyn ja Ahon Nisse vuonna 1902 ulkomailla. Tillyn poika esiteltiin tämän kasvattilapsena. Asioiden oikea laita paljastui vasta vuonna 1951 Antti Ahon julkaistessa kirjailijaisänsä elämäkerran Juhani Aho – Elämä ja teokset.

Kolmiodraama ja sen salailu julkisuudelta oli taatusti raskasta, mutta on ihailtava kolmikon suvaitsevaisuuttta, minkä johdosta lapset eivät kärsineet. Oli tavattoman hienoa, että pojat kasvoivat yhdessä kuin veljekset ja viettivät kesiään Vennyn ja Ahon kanssa Tvärminnessä. Heikki Aho ja Tillyn poika Nisse Björn Soldan perustivat 30-luvulla Aho & Soldan nimisen mainosvalokuvaamon ja dokumenttielokuvayhtiön, joka oli alallaan uranuurtaja. Heikin tyttärestä Claire Ahosta (1925-2015) tuli maailmankuulu valokuvaaja. Olen blogannut seuraavista Claire Ahon valokuvateoksista:

Aho & Soldan - Suomi 1950-luvun väreissä

"Claire Aho oli pikkutyttönä isoäitinsä Venny Soldan-Brofeldtin suosikkimalli ja oppi tältä kaksi tärkeää taitoa: ikuistettavan aiheen valinnan sekä sommittelun periaatteet. Hän on vanginnut kuviinsa hienosti pysäytetyn hetken. Toki pysähtynyt hetki on valokuvalle ominaista, mutta kuvia katsellessa tulee tunne, että kohta tuo auto lähtee liikkelle tai tuo poika ryntää juoksuun. Mieltä kutkuttaa myös, miten kuvan asetelmaan on päädytty, mitä on tapahtunut juuri ennen.”

Aho & Soldan - Helsinki 1950-luvun väreissä

Claire Aho, Kjell Westö - Helsinki 1968

Boheemielämä oli kiehtovaa luettavaa ja tutustutti taas yhdeltä kantilta Suomen kultakauden taiteeseen. Lainasin kirjan kirjastosta, mutta sitä näyttää olevan myynnissä antikvariaateissa. 

Riitta Konttinen - Boheemielämä. Venny Soldan-Brofeldtin taiteilijantie

Otava 1996