Mitähän tästä kauniista ja kuumasta heinäkuusta sanoisi? Puutarhaharrastajana kuukausi oli ilon ja kauhun tasapainoa Leena Lumin sanoin, sillä puutarhaa oli kasteltava lähes joka ilta ja silti kasvit näyttivät surkeilta ja kukat kuihtuivat hetkessä. Onneksi viime päivinä on satanut. Meidän rakas Sissi pääsi taivaallisille hiirimaille kuukauden ensimmäisenä päivänä ja suru ja ikävä ovat tietysti varjostaneet kauniita heinäkuun päiviä.
Kulttuurimenojen kohokohta oli ehdottomasti Ilja Repinin näyttely Ateneumissa, jonne ehtii vielä, sillä näyttely on avoinna elokuun loppuun. Bloggasin myös Tuusulan rantatiellä Erkkolassa olevasta Tapani Eskolan taidenäyttelystä Ajan virrassa ja kerroin Sipoon Gumbostrand Konst & Formista. Muutakin iloa on ollut: perheen piirissä on nautittu synttäreistä ja Kustavin rauhoittavista maisemista.
Luetut olivat äänikirjapainotteisia: yhteensä 14 kirjaa, joista yhdeksän oli äänikirjoja. Tuijan naistenviikkoon osallistuin viidellä postauksella, jotka olen maalannut naisellisesti pinkeiksi.
Elizabeth Acevedo - Maata jalkojen alle ***** Karisto 2021 #äänikirja
En tiennyt etukäteen, että kyseessä on säeromaani, joskin teksti kuulosti runolta. Pidin valtavasti kirjan tunnelmasta ja Acevedon tyylistä. Romaanin kertojat ovat kaksi kuusitoistavuotiasta teinityttöä täysin erilaisista maailmoista. Camino Rios asuu tätinsä Solanan kanssa Dominikaanisessa tasavallassa ja Yahaira Rios asuu äitinsä kanssa New Yorkissa. Molemmissa perheissä isä tulee ja menee ja sahaa Yhdysvaltojen ja Dominikaanisen tasavallan väliä biljardisalibisnestään hoitaen. Tytöillä on sama sukunimi, serkuksiako siis? Ei, isän menehtyessä lento-onnettomuudessa isän salaisuus paljastuu: kaksi perhettä eri maissa, kaksi melkein samanikäistä tytärtä.
Tytöt kertovat vuorotellen elämästään ja tunnoistaan isän onnettomuuden tapahduttua. Acevedo kuvaa hauraan herkästi kummankin tytön shokkia tahoillaan. Ja ylipäätään hän tavoittaa hienosti kuusitoistakesäisten tyttöjen äänen. Nuorten tapa puhua puhekieltä tuntuu hyvältä eikä yhtään häiritsevältä. Caminon puheessa on paljon espanjankielisiä ilmauksia autenttisuutta korostamassa. Minulle ne toivat pikantin lisän, mutta entä lukijalle joka ei osaa espanjaa?
Dara McAnulty - Nuoren luonnontutkijan päiväkirja ***** Karisto 2021 #äänikirja
Nuoren irlantilaisen autistipojan päiväkirja oli ihastuttavaa kuunneltavaa. Koko hänen perheensä on lumoutunut luonnosta, bongaa lintuja ja tekee pitkiä patikkaretkiä Irlannin rannikoilla ja metsissä. Erikoista rakastavassa perheessä on se, että kaikilla on joku autismikirjon diagnoosi, paitsi biologi-isällä. Daran havainnot lintujen käyttäytymisestä ovat tarkkoja ja hänen kirjoitustyylinsä vivahteikasta. Voi vain ihailla sitä tietomäärää, mikä nuorella 15-vuotiaalla teinipojalla on. Autismiinsa, sen oireisiin ja sen tuomiin haasteisiin Dara viittaa luontevasti päiväkirjatekstien lomassa. Hän sanoo, että monet sanovat autistien palavan kiinnostuksen kohdetta pakkomielteeksi, mutta hänestä se on vain tiedonjanoa. Piste.
Luontohavainnot ovat rikkaita ja tarkkoja, onpa mukana jonkun verran irlantilaisia uskomuksiakin. Painokas puheenvuoro luonnon puolesta on tietysti etusijalla, mutta samalla teos antaa paljon tietoa ja lisää ymmärrystä autistisen ihmisen elämänongelmista ja tavasta hahmottaa maailmaa. Dara McNaulty on jo ilmiö luonnonsuojelupiireissä kuten Greta Thunbergkin ja teos on ansaitusti ollut bestseller ja palkittu useilla palkinnoilla.
Sarjakuvataiteilija Viivi Rintanen oli blogivieraanani marraskuussa 2017 Mielenterveysviikolla. Silloin hän kertoi Hulluussarjakuva-projektistaan. Viivi piti samannimistä blogia vuosina 2015-2020, jolloin hän kuvitti muiden mielenterveystarinoita. Blogiin tarinoita kertyi enemmänkin, mutta nyt niistä 12 on julkaistu sarjakuva-albumina Sarjakuvaterapiaa ja muita kertomuksia hulluudesta. Viivi itse on kärsinyt syömishäiriöstä: vuoroin syömättömyydestä ja vuoroin ahmimisesta. Sivuilta käy selväksi myös avunsaannin vaikeus ja se jättimäinen stigma ja häpeä, jotka mielenterveyden ongelmiin liittyvät. Ihmisten tarinat ovat rankkoja ja järkyttäviä, mutta niistä löytyy myös toivo.
Viivin kuvat ovat ravisuttavia ja taidokkaita. Jokainen ruutu on kuin pienoistaideteos ja koko albumin piirtämiseen on kulunut varmaan tuhansia tunteja. Toivon tuominen masentuneille, ahdistuneille tai paniikkihäiriöisille nuorille sarjakuvaformaatissa on hieno idea. Kuin myös se, että avoimesti ongelmista puhuminen tuo valtavan helpotuksen. Kiitos teille rohkeat tarinanne kertojat! Jokainen tarina on koskettava, mutta minua järkytti eniten itsemurhaa viidennestä kerroksesta hyppäämällä yrittäneen Outin tarina. Hän ei kuollut, mutta putoamisessa saaduista vammoista toipuminen vaati useita leikkauksia ja vei vuosia. Jälkeenpäin hän ymmärtää, miten järjetön hänen tekonsa oli. Hän on oppinut arvostamaan elämää.
MUUT KOTIMAISET
Juha Laitinen - Ajansilmä *** BoD 2021
Kreetta Onkeli - Eräitä sanaselityksiä *** Audiomaa 2021 #äänikirja
MUUT ULKOMAISET
Sophie Hannah - Los crímenes del monograma ** Planeta audio 2021 #äänikirja
Camilla Läckberg, Alexander Karim - Sydänjää ** Storytel Original 2021 #äänikirja
Håkan Nesser - Koston jumalatar *** Tammi 2021 #äänikirja
Kesän iloja ja mukavia lukuhetkiä elokuuhun!
Nuoren luonnontutkijan päiväkirja kiinnostaisi minuakin, veljelleni se olisi oiva lahjakirja lintuharrastuksen takia.
VastaaPoistaSe on todella hieno kirja!
PoistaPaljon olet taas lukenut ja kuunnellut! Itsekin sain saldoksi 17 luettua, vaikka lukeminen tuntui takkuilevan. :D
VastaaPoistaHyvä saldo sinulla Anki - mukavia lukuelämyksiä elokuuhun.
Poista