Huomasin Cheryl Strayedin (s. 1968) muistelmateoksen Villi vaellus ilmestyneen elokuussa äänikirjana ja päätin kuunnella. Kirja kertoo siitä, miten äidin kuoleman jälkeen 22-vuotiaan Cherylin elämä romahti hurjaan syöksykierteeseen. Seurasi neljä vuotta sekavaa elämää: uskottomuutta, avioero, irtosuhteita ja huumeita. Avioliitto Paulin kanssa päättyi, vaikka rakkautta oli. Ystävätär Bobbi ja Paul kuitenkin yrittivät repiä Cheryliä syöveristä ylös. Erään tällaisen ’puhuttelun’ lomassa hän näki kauniskantisen esitteen Pacific Crest Trailista ja päätti siltä istumalta, että sinne.
Cheryl säästi kuukausia rahaa tarvikkeisiin ja muonavarastoon; pakkasi valmiiksi täydennyslaatikot, jotka Bobbi lähettäisi etapin eri kohteisiin vaelluksen edetessä. Mutta hän unohti olennaisen: fyysisen harjoittelun. Uhkarohkeaan yritykseen lähtiessään Cheryliltä puuttui lihasvoima eikä hän meinannut saada painavaa rinkkaa selkäänsä. Mustelmien ja ruhjeiden lisääntyessä lihasvoima kasvoi ja kanssavaeltajat myös auttoivat häntä karsimaan rinkastaan turhaa tavaraa.
Cheryl oli 26-vuotias ja vaelluksella hän pyrki tutustumaan itseensä ja selvittämään päänsä; antamaan itselleen anteeksi ja jättämään menneen taakseen. Hän piti päiväkirjaa, jossa kertoi päivän tapahtumista, epätoivosta ja tyytyväisyydestä, mutta palasi myös väkivaltaisen isän varjostamiin lapsuusvuosiin, jumaloidun äidin kuolemaan syöpään vain 45-vuotiaana sekä sitä seuraavaan alamäkeen.
Strayed kirjoittaa avoimesti ja rehellisesti. Vaikuttava kuuntelukokemus erämaasta, yksinäisyydestä ja pelosta, mutta myös kohtaamisista auttavien ihmisten kanssa. Strayed oli tuolloin ainoa nainen reitillä ja selvisi ihmeen hyvin. Onni oli myötä, vaikka varpaankynnet mustuivat, iho raapiutui rikki ja likaisuus oli vaikeaa kestää. Pahin kohta oli ehkä vesitankin yllättävä tyhjyys yhdellä etapilla, mutta Strayed selvisi limaisen ja kuvottavan lammikon luo, josta sai vedenpuhdistajallaan vettä nestehukkaansa. Katsoin myös kirjan pohjalta tehdyn Reese Witherspoonen tähdittämän elokuvan. Molemmilla oli puolensa ja ne täydensivät hienosti toisiaan.
Alkuteos Wild – From Lost to Found on the Pacific Crest Trail 2012
Suomentanut Kirsi Luoma
Like 2013
Äänikirjan kertoja Emma Castrén
____________________
Suomentanut Kirsi Luoma
Like 2013
Äänikirjan kertoja Emma Castrén
____________________
Cheryl päättää kävellä Meksikon rajalta Kanadan rajalle ulottuvaa vaellusreittiä sadan päivän ajan seuranaan vain hirviömäisiin mittoihin paisunut rinkkansa. Kuvitelmat sielukkaasta itsensä etsimisestä ja meditatiivisen eteerisistä iltahetkistä vaihtuvat lihaskipuun, hiertymiin ja kovaan fyysiseen väsymykseen. Kuitenkin kehon vahvistuessa myös mieli vahvistuu, eikä hän jää rypemään menneeseen vaan suuntaa päättäväisesti eteenpäin, askel askeleelta. Villi vaellus oli Yhdysvaltojen bestsellerlistojen kärjessä kuukausia, ja käännösoikeudet on myyty 18 maahan. Cheryl vaelsi 1100 mailin mittaisen reittinsä vuonna 1995, ja tätä nykyä hän elää Portlandissa miehensä, elokuvaohjaaja Brian Lindstromin ja heidän kahden lapsensa kanssa.
Olen lukenut tämän joskus blogin alkuaikoina, joten en kovin tarkkaan enää muista yksityiskohtia. Mutta itse olin odottanut lähinnä vaelluskuvausta, enkä ollut kovin kiinnostunut kirjailijan sisäisistä prosesseista. Varmasti jollekin samanlaisia asioita läpikäyneelle tämä voi olla tärkeä kirja.
VastaaPoistaNo, tässä oli sekä elämän kelausta että vaellusta. Äänikirjana toimi erittäin hyvin.
PoistaOlen lukenut kirjan, ja elokuvankin haluaisin nähdä. Parasta on, että kirja on omaelämäkerrallinen. En kyllä uskaltaisi vaeltaa yksin ja tuo matkatkin oli valtavan pitkä.
VastaaPoistaItseasiassa kokemattomalle Cherylille täysin järjetön ajatus. Ihme, että hän selvisi hengissä, tiukkoja tilanteita oli.
PoistaKiitos kirjan esittelystä. En ole tätä kirjaa lukenut, mutta periaatteessa tiedän tarinan, koska Cherylin vaelluksesta on kirjoitettu paljon eri medioissa. Varmasti kiinnostava myös kirjana. Mukavaa viikonloppua sinulle!
VastaaPoistaMinä olin onnellisesti ohittanut kokonaan Cherylin tarinan. Sekä kirja että elokuva olivat kiinnostavia.
PoistaKuten muinaiset filosofitkin tiesivät, on kävely hyvä tapa auttaa ajatusten jäsentelyssä. Tässä mennään kyllä äärimmäisyyksiin matkan pituudessa. Ehkä joskus tartun tähän.
VastaaPoistaTämä kombo sopi minulle hyvin tähän kesään. Itse kävelen, mutta hyvin maltillisesti :)
Poista