Perhe, 1942
Alla Naiset lukemassa, 1954
Tänään liputetaan Tove Janssonin syntymäpäivän ja suomalaisen taiteen kunniaksi.
Joten päivään sopinee pieni raportti vierailusta Didrichsenin taidemuseossa.
MAALAAMINEN ON KAIKKEIN TÄRKEINTÄ,
DIDRICHSENIN TAIDEMUSEO 22.8. ASTI
Didrichsenin taidemuseo Kuusisaaressa on aina hieno vierailukohde. Arkkitehti Viljo Revellin suunnittelema moderni rakennus sijaitsee kauniilla paikalla ja veistospuistossa on maailmankuulujen taiteilijoiden veistoksia. Vielä ehtii käydä katsomassa Tove Janssonia (1914-2001) kuvataiteilijana esittelevän näyttelyn Maalaaminen on kaikkein tärkeintä. Me tunnemme Janssonin parhaiten muumihahmojen luojana, kirjailijana ja kuvittajana, mutta monilahjakas Jansson painotti usein olevansa ensisijaisesti taidemaalari. Hänen merkittävintä kuvataiteellista tuotantoaan ovat julkiset tilaustyöt ja koristelumaalaukset muun muassa Auroran lastensairaalaan, kouluihin ja lastentarhoihin. Wikipediassa on hieno kuva, jossa Jansson maalaa paratiisimaista freskoa Helsingin kaupungintalon ravintolaan.
Jansson opiskeli 1930-luvulla Tukholmassa taideteollisuuskoulussa, Helsingissä Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa ja täydensi opintojaan Pariisissa. Näyttelyn ajalliset painopisteet mukailevat Janssonin kuvataiteilijan uran aktiivisimpia kausia: keskiössä ovat uran alkuvuodet 1930- ja 1940-lukujen taitteessa sekä taiteellisen uudistumisen aika 1950-luvun lopulla ja 1960-luvulla, jolloin Janssonin teoksissa ilmeni pyrkimys yhä yksinkertaistetumpaan muotoon ja hallittuun sommitteluun. 1960-luvulla Jansson kokeili myös täysin abstraktia ilmaisua.
Leena Vaskin kertoo videolla Janssonin elämästä ja taiteesta, myös näkemyseroista ja ristiriidoista isän kanssa. Itse pidin eniten Janssonin varhaiskauden töistä, joissa oli murrettu väripaletti.
Janssonin maalausten rinnalla nähdään teoksia hänen lähipiiriinsä kuuluneilta sekä häneen vaikuttaneilta aikalaistaiteilijoilta. Näyttelyn muita taiteilijoita ovat muun muassa Janssonin opiskelutoveri Eva Cederström, opettaja Sam Vanni, vanhemmat Signe Hammarsten-Jansson ja Viktor Jansson sekä elämänkumppani Tuulikki Pietilä.
Paratiisi, 1939
Maisema (piknik), 1930-luku
Omakuva ja korituoli, 1937
Asetelma värikkäällä pöytäliinalla, 1942
Vasemmalla Eva Cederströmin sininen omakuva.
Turkispukeinen tyttö, 1943
Pariisi (Metro), 1930-luku
Malli, 1954
Tupakoiva tyttö, omakuva, 1940
Ilvesboa, omakuva, 1942
Didrichsenin taidemuseon veistospuistossa on teoksia mm. seuraavilta kuvanveistäjiltä: Henry Moore, Mario Negri, Bernard Meadows, Eila Hiltunen, Laila Pullinen ja Eero Hiironen. Museon omiin kokoelmiin kuuluvien veistosten lisäksi joukossa on ajoittain myös museolle lainattuja teoksia. Nyt veistospuistossa on nähtävillä Björn Weckströmin teoksia. Veistokset ennakoivat 11.9.2021 avautuvaa näyttelyä Björn Weckström – Ihminen, kone ja koru.
Saakos noita veistoksia käydä katsomassa ilman pääsymaksua milloin tahansa? Eivät siis ole mitenkään aidatulla alueella? Tuonne voisi nimittäin ehkä tehdä retken, jos ehtii. Sisänäyttelykin voisi olla kiva, mutta en tiedä riittääkö keskittymiskykyni.
VastaaPoistaVeistospihalle pääsee ilman pääsymaksua. Ne olivat hienoja, tässä pienessä koossa menettävät.
PoistaIhana näyttely. Haluaisin käydä katsomassa, sillä olen Tove-fani.
VastaaPoistaOli hienoa nähdä nämä Janssonin työt ja Didrichsen on miljööltäänkin upea.
Poista