Rosa Liksom - Väylä

Meitä kaikkia yhisti yksi asia, olima tien päälä ja kuljima kohti länttä.

Lapin sotaan olen törmännyt monessakin romaanissa, mutta Rosa Liksom ottaa romaanissaan Väylä päähenkilöksi nuoren 13-vuotiaan tytön, joka kuljettaa perheensä karjaa turvaan Ruotsin puolelle. Heti aselevon jälkeen syyskuussa 1944 annettiin koko Lappia sekä Oulun läänin itäisiä kuntia koskeva siviiliväestön evakuointikäsky, joka toteutettiin vain muutamassa viikossa. Ruotsi vastaanotti 56 000 Lapin evakkoa ja tuplamäärän karjaa tuona syksynä. Romaanin väylä on Tornionjoki, jonka itäpuolella on köyhyys ja hävitys, länsipuolella rikkaus ja pelastus. Romaani on kirjoitettu Tornionjokilaakson murteella, jota Anna Saksman ääntää loistavasti äänikirjatoteutuksessa. Luettaessa ilmeikäs, mutta hankalahko murre ei haitannut kuunnellessa ollenkaan. Päinvastoin, se oli kirjan suola.

Ko mie ja Katri olima koalla urakalla saahneet kyörättyä karjan maantiele, taivas peitty syksyseen utuharsoon ja kohta alko tihuutahmaan jäähilheistä vettä. Kaikki muut lehmät paitti Ilona pelästyit teräviä hiutahleita ja haijaanuit. Sisko, Pirkko ja Liina rynnit ojjaa pitkin, Kerttu reistasi paeta methään, Siskon eeliskuussa synnyttämä Sokkeri-vasikka tanssi paikahlaan, Soma kiipesi Kielon sölkhään ja molemat rääyit.

Areenan haastattelussa Liksom sanoo halunneensa tutkia ihmisen ja eläimen suhdetta, sillä ihminen on pohjimmiltaan eläin. Tämä kyllä tiedetään, mutta toisaalta ei kuitenkaan ymmärretä. Minua liikutti suuresti tytön suhtautuminen lehmiinsä. Niillä oli nimet ja yksilölliset luonteet, ja toki lehmät arvokkaita köyhälle perheelle tuolloin olivatkin. Evakkokaravaani oli pitkä - kymmeniätuhansia ihmisiä ja lehmiä; taipaleet raskaita ja väsyttäviä niin ihmisille kuin eläimille.

Viimiset elämän väristykset kourasit sen vasikanruumista ja elämä sammu sen sisälä. Jälelle jäi vain liikkumaton ruho. Turvale kivun ja kuoleman salanen hymy. Semmonen, josta ei ossaa sanoa, onko se surua vai iloa. Sisko syöksy mölisten vasikkansa tykö, nuolasi sen pientä päätä ja romahti voimattomana vesirajhaan.

Evakkomatkaan sisältyy paljon koettelemuksia: Sisko-lehmän vasikka menehtyy, toinen syntyy ja ihmisiä sairastuu ja kuolee. Iltaisin rättiväsynyt tyttö miettii syntyjä syviä, mutta etsii pohjimmiltaan äitiä ja hakee tämän rakkautta. Äiti on ollut masentunut ja mieleltään häilyvä köyhän ja syrjäisen mökin emäntänä. Evakkoon lähtiessä viimeisillään raskaana olevasta äidistä ei ole kävelijäksi ja isän veli järjestää tälle paikan kuorma-auton lavalla. Erossa ollessa tyttö on hädissään ja pelkää, ettei enää löydä äitiä. Vastuu karjasta jää kokonaan tytölle, tukenaan hänellä on vain Karjalan evakko Katri ja naapuritalon piika Martta pienine poikineen.

Matkan varrella tyttö pohtii kaikkea sedältä kuulemaansa. Setä on tytön mentori, joka on kertonut dinosauruksista, eliölajien kehityksestä ja tähtitaivaasta. Tyttö kokee ristiriitaa sedän tieteellisen maailmankatsomuksen ja yhteisön uskonnollisuuden välillä. Ruotsin vastaanottopisteessä hän joutuu hoitamaan heiveröistä pikkuveljeään Kallea kun itseensä käpertynyt äiti ei jaksa. Jossain kohtaa tytön mielessä nousee terve uhma ruikuttavaa äitiä kohtaan. Tyttö ajattelee, ettet nyt taas viitsisi ja poistuu paikalta. 

Minusta tuntui, että olin ainut ihminen koko maailmassa. Paine nousi kurkkutorvea ylöspäin, kyynehleet tihkuit silmistä, nyyhkytin ja sitte märsäsin täysilä. Itkin särkevää polvea, itteni yksinäisyyttä, ihmistä ylheensä ja pölkäsin omia ja muitten pölköjä. Aattelin, että jos panen silmät kiinni, niin kuolema noutaa minut ja johattellee askehleet kohti Tuonelaa.

Sota loppuu 1945 ja päästään palaamaan takaisin kotikylään, jonka saksalaiset ovat polttaneet maan tasalle. Tyttö kokee itsensä ylimääräiseksi kotonaan, sillä äiti on myynyt sedälle mökin ja maat. Setä ottaa kaatuneen isän paikan ja äiti on raskaana jälleen. Tyttö kokee lyhyen rakkauden, mutta vastaan tulee taas kohtuuton kohtalon kolhu. Setä sanoo vievänsä tytölle rakkaat lehmät teuraalle ja korvaavansa ne uusilla amerikkalaisilla lehmillä, jotka tuottavat maitoa tuplamäärät. Minusta oli järkyttävää, miten elämän tärkeimmät ihmiset pettivät ja jättivät tytön kylmästi tyhjän päälle, ikäänkuin hänellä ei olisi ollut edes lehmän arvoa.

Väylä on koskettava tarina sodan jaloista pakenevista ihmisistä. Vuodessa tyttö kovettuu, mutta kasvaa aikuiseksi. Sota teki hänestä täysorvon, vaikka äiti eli. Oli pärjättävä omillaan, luotettava itseensä, muuta tukea ei ollut. Areenan haastattelussa Liksom sanoi työstäneensä romaania viisi vuotta täysillä, joskin aihe oli muhinut jo pidempään. Hän on haastatellut Lapissa evakkomatkan kokeneita ja elänyt lehmien kanssa lapsuudessa. Hänen tavoitteenaan oli kuulemma se, ettei romaanissa olisi yhtään ylimääräistä sanaa. Täydelliseltä ja upealta meänkielinen kerronta kuulostaakin ja tämän nuoren tytön evakkomatka riipaisee syvältä.

 

Bloggaukseni Everstinnasta

Rosa Liksom - Väylä
Like 2021
Äänikirjan lukija Anna Saksman
____________________

Väylä on vangitseva romaani vaelluksesta, evakuointileireistä ja joesta, joka kotinsa jättäneille merkitsi elämän ja kuoleman rajaa. Se on vuodenkierron mittainen kasvukertomus, tarina pienen kylän tytöstä ja poluiksi vaihtuvista teistä, luonnosta ja äidin etsimisestä. Liksomin kerronta saa loankin loistamaan.